Mistä olette löytäneet ystäviä aikuisena

Entisiä ystäviä ei kauheasti edes ole, ja välimatka ja erilaiset elämäntilanteet on vienyt aika lailla eri suuntiin.

Nyt sitten vaan ajattelin, että uusia ystäviä tai edes tuttavia olisi ihan kiva saada, mutta mistä niitä lähtisi etsimään. (Töistä ei onnistu, sillä olen käytännössä siellä yksin koko ajan.)

En nyt ihan usko olevani ainoa, jolle on näin on käynyt, joten mistäs te muut olette uusia ystäviä löytäneet

(Ai niin, lapsia minulla ei ole, joten nää tällaiset vanhempien väliset tutustumiset leikkipuistoissa yms. voi jättää pois)

 

mene jollekkin kurssille tai jumppaan ym

 

En mistään. En ole kyllä kaivannukkaa. Fb tuttuja on jonkun verran. Lähinnä lasten kaverien vanhempia.
Harrastukset tuli mieleen. Löytyiskö sieltä? Itse en harrasta kodin ulkopuolella mitään joten en ole löytäny harrastuksenkaan parista.
Tosin mä viihdyn paremmin yksin enkä kavereita kaipaa...

 

En mistään. En ole kyllä kaivannukkaa. Fb tuttuja on jonkun verran. Lähinnä lasten kaverien vanhempia.
Harrastukset tuli mieleen. Löytyiskö sieltä? Itse en harrasta kodin ulkopuolella mitään joten en ole löytäny harrastuksenkaan parista.
Tosin mä viihdyn paremmin yksin enkä kavereita kaipaa...

Täytyy myöntää, että en itsekään mikään järin sosiaalinen ihminen ole, ja viihdyn oikeasti yksinäni pitkiä aikoja. No, kuitenkin välillä tuntuu siltä, että olisi ihan kiva edes joskus, että olisi yksi tai useampi ihminen, joiden kanssa voisi viettää aikaa, jutella asioista (ehkä jopa syvällisemmin kuin pelkällä small talk -tasolla) ja sen sellaista.

Ja myönnän kyllö, että jotenkin se on alkanut häiritsemään, kun kaikkialla korostetaan sosiaalisten suhteiden tärkeyttä, että onko tässä nyt sitten syytä huoleen.

 

Kyllä ihminen tarvitsee seuraa toisesta ihmisestä Mä oon saanu paljon uusia ystäviä ihan naapureista, tosin useimpiin tutustunut lasten myötä esim pihalla. Mutta rohkeesti vaan moikkaileen ja puhumaan.

 

Kotiäitivuosina perhekerhosta, työelämään siirryttyä työympyröistä ja netistä.
Jopa tältä palstalta.

 

En minäkään ole löytänyt niitä mistään, ja vaikka monta yhteisöä on elämän aikana ollut, ja olen tullut ihmisten kanssa juttuun omasta mielestäni, ja ollut yhdessä jopa hauskaa niin eipä ole kukaan kaipaillut.
Ja nykyisin olen sellainen hylkiö etten edes viitsisi yrittää.
Fb:ssäkään ei ole edes kaverinkerääjiä sattunut pyytämään kaveriksi, kukaan ei ilmeisesti muista edes.

 

Siis minulla ei ole miestä eikä lapsia, ja vanhempia ja sisaruksia tapaan muutaman kerran vuodessa (no tosin äidin kanssa jutellaan lähes viikottain puhelimessa). Näiden lisäksi sitten sosiaaliset suhteeni rajottuu satunnaiseen pomon näkemiseen töissä ja mitä sitten tulee normaaliin kanssakäymiseen kaupassa ja muissa vastaavissa tilanteissa.

Eli käytännössä vietän varmaan 99% ajastani täysin yksin kotonani. No, ei se sinänsä haittaa, viihdyn yksin, mutta kuitenkin...

 

Siis minulla ei ole miestä eikä lapsia, ja vanhempia ja sisaruksia tapaan muutaman kerran vuodessa (no tosin äidin kanssa jutellaan lähes viikottain puhelimessa). Näiden lisäksi sitten sosiaaliset suhteeni rajottuu satunnaiseen pomon näkemiseen töissä ja mitä sitten tulee normaaliin kanssakäymiseen kaupassa ja muissa vastaavissa tilanteissa.

Eli käytännössä vietän varmaan 99% ajastani täysin yksin kotonani. No, ei se sinänsä haittaa, viihdyn yksin, mutta kuitenkin...

Ja lisätään vielä, että aina kun menen mihin vaan, niin seuraan kateellisena, miten kaikilla muilla ihmisillä on aina seuraa ja hauskaa kavereittensa kanssa, ja tuntuu siltä (epäilemättä virheellisesti), että olen aina se ainoa yksinäinen.

 

No sitten on varmaan sun paras sauma joku harrastus.

 

no mistäs päin olet ap kotoisin ja haluatko laittaa vaikka yv:tä?

 

Työväenopistolta, karaokesta, seurakunnan kokkikerhosta, uimahallilta, golfradalta, kuorosta, jumpasta, politiikkariennoista...

 

luulen että parhaiten aikuisena löytyy kavereita joko semmosesta elinpiiristä, jossa ollaan samalla porukalla pitkään yhdessä, esim. koulu tai työ. Tai sitten tilanteet, joissa on valmiiksi rentoutunut, kaikelle uudelle avoin ilmapiiri ja hyvä mieli ihmisillä, niinkuin bileet tai juhlat. Niissä saattaa alkaa juttusille ventovieraan kanssa ja huomata että toinen onkin mielenkiintoinen tyyppi. Nykyään on niin helppo sitten sopia vaikka fesekaveruudesta jos juhlissa synkkaa. Jos ei muuten meinaa juhlia löytyä, niin harrastusten kauttahan semmoisia järjestyy, ellei ystävää löydy jo harrastuksen lomassa Kerhojen pikkujoulut, teatteriporukan karonkat, valokuvakurssin näyttelyn avajaiset...

 

Mulle ei tuota ongelmia varsinaisesti se sosiaalinen seurustelu, saatan helposti ja rohkeasti jutella ihan oudoillekin ihmisille. Suurempi ongelna on se ystävystyminen. En osaa viedä sitä hyvän päivän jutustelua pidemmälle. Miten siinä ystävyydessä edetään? Tuntuisi jotenkin oudolta yhtäkkiä kysyä joltain moikkailututulta mitään tyyliin "tehtäiskö jotain yhdessä joskus" tms.

Minäkin kaipaisin neuvoja, että miten muiden naisten kanssa ystävystytään, niinkun konkreettisesti?

 

[QUOTE="mary";29673479]Mulle ei tuota ongelmia varsinaisesti se sosiaalinen seurustelu, saatan helposti ja rohkeasti jutella ihan oudoillekin ihmisille. Suurempi ongelna on se ystävystyminen. En osaa viedä sitä hyvän päivän jutustelua pidemmälle. Miten siinä ystävyydessä edetään? Tuntuisi jotenkin oudolta yhtäkkiä kysyä joltain moikkailututulta mitään tyyliin "tehtäiskö jotain yhdessä joskus" tms.

Minäkin kaipaisin neuvoja, että miten muiden naisten kanssa ystävystytään, niinkun konkreettisesti?[/QUOTE]

ihan vaikka kysäisemällä tulisitko joskus kahville? Lähtisitkö lenkille? Kiinnostasiko lähteä leffaan tms.

Ja jos saisit myönteisen vastauksen ja teillä olisi vaikka mukava kahvihetki, ehdottaisit sen uusimista tms.

 

Kuulostaa niin helpolta..

Mä en yleensä osaa oikein tulkita, että milloin joku olisi kiinnostunut musta ystävänä. päällisin puolin on niin helppo jutella yleisiä asioita, mutta ystävyys kuitenkin vaatii jotain syvempää, itsensä avaamista hieman pintaa enemmän? Ja se jotenkin pelottaa, että jos rn olekaan lainkaan kiinnostava ihminen sille toiselle, tai jos hän pitääkin mua ihan typeränä tms. Huono itsetunto tietenkin tekee oman osansa.. :-/

 

[QUOTE="mary";29673515]Kuulostaa niin helpolta..

Mä en yleensä osaa oikein tulkita, että milloin joku olisi kiinnostunut musta ystävänä. päällisin puolin on niin helppo jutella yleisiä asioita, mutta ystävyys kuitenkin vaatii jotain syvempää, itsensä avaamista hieman pintaa enemmän? Ja se jotenkin pelottaa, että jos rn olekaan lainkaan kiinnostava ihminen sille toiselle, tai jos hän pitääkin mua ihan typeränä tms. Huono itsetunto tietenkin tekee oman osansa.. :-/[/QUOTE]

eihän se helppoa olekaan aina. Itse olen saanut ystäviä myös netin kautta, joskin heitä en tapaa kovin usein sellaisina ns. arkipäiväystävinä, joiden kanssa kanssakäyminen olisi tiheämpää.

Sellainen hiljainen / hitaasi etenevä tutustuminen, jossa ensin voi kertoa ajatuksiaan ja vasta sitten paljastaa kasvonsa on minulle aika luonteva tapa.

Olen huono smalltalkissa, mutta siltikin olen perhekerhossa onnistunut saamaan pari ystävää. Ystävyys syntyi tosin ikäänkuin lasten kautta. Mutta rohkeasti vaan lähestymään ja juttelemaan ihmisille, jos ei ystävyyttä jonkun kanssa tunnu syntyvän, sitä ei synny, mutta sen vuoksi, että pelkää, että tulee torjutuksi, ei kannata ottaa riskiä ottamatta. =)koska sitä voi vaikka löytää ystävän.

 

Mä taas olen hyvä siinä small talkissa, voin jutella niutä näitä missä vaan oudonkin ihmisen kanssa. Voin käydä kahvilla/lounaalla/leffassakin suht sujuvasti tuttujen kanssa. Mutta se on niin pinnallista. Se miten ystävyydessä "edetään" syvemmälle on se vaikeus. Ehkä ne omat suojamuuritkin estävät osaltaan. Mulla ei ole yhtäkään sellaista kaveria tai ystävää, jolle voisi itkien soittaa, kun mummo kuoli tms. Josta tulisi tunne, että on tosiystävä, joka ei hylkäisi, vaikka mokaisin tms.

 

Minulla on ihan vastaava ongelma kuin marylla, en osaa edetä tiettyä pistettä edemmäs. Menneisyydestä taakkana vielä koulukiusaaminen, joka on saanut ajattelemaan ettei ketään kuitenkaan kiinnosta... Ja toisaalta jos olisin kiinnostava niin kai olisin sentään joskus saanut itse sen kutsun kahvittelemaan tms?

Itsekin kaipaisin uusia ihmisiä elämääni, mutta en tiedä mistä aloittaa kun kaikki harrastuksenikin ovat luonteeltaan yksin harrastettavia.

 

Viimesimmät uudet ihmiset joihin oon tutustunut, on tulleet tutuiksi täältä palstalta. Muuten sitten koulusta ja kavereiden kautta, joskus baarissa.