Mistä löytyisi hyvä yksityinen puheterapeutti?

Hei,

Lapseni on 3-vuotias, pian 4, ja puhuu aika vähän. Kunnan puolella on tehty kaikenlaisia arvioita ja lopputulos on selvä: puheterapian tarvetta on. Kunnallisella puheterapeutilla kävimmekin muutaman kerran, mutta se oli harmillisesti kuin olisi kivirekeä perässä vetänyt, kun lapsi itkua väänti, kun siellä oli niin kuivaa. Aktiivisin leikki oli, kun värittömille, vanhoille puunukeille laitettiin peittoa päälle ja hiuksia kammattiin.. Poikani pitää reippaammista leikeistä, autoista, junista, eläimistä, väreistä, musiikista, laulusta, sen sellaisista.. Puheterapeutti puhui hiljaa, aika monotonisesti ja useamman kerran nojaili poskea kättä vasten ja näytti itsekin hyvin tylsistyneeltä. Hänellä oli myös sellainen suositus, että meidän ei pitäisi liian helposti ymmärtää lasta, eli meidän olisi pitänyt ruveta olemaan ymmärtämättä, kun lapsi meille kommunikoi vaikkapa viittoilemalla (eli olisi pitänyt alkaa itkettämään lasta). Siinä vaiheessa oma mittani tuli täyteen ja päätin, että siellä käynti on meidän kaikkien ajan hukkaa. Se puheterapeutti-lapsi pari ei vaan toiminut!

Mutta puheterapia olisi hyvä järjestää jollain tavalla ja papereita tutkittuani huomasin, että meillä on mahdollisuus saada puheterapia korvattua lapsen vakuutuksesta. Pulmana kuitenkin on: mistä löytyisi energinen, innostunut, lapsikeskeinen puheterapeutti joko Espoosta tai Helsingistä, eli onko kenelläkään hyviä kokemuksia tällaisesta yksityisestä puheterapeutista?

Olen saanut vinkin käydä läpi puheterapeuttiliiton rekisteriä, mutta sieltä käy vain ilmi, että puheterapeutti on liiton jäsen ja vastaanottaa esim. lapsia tai aikuisia.

Arvostaisin todella paljon vinkkejä tässä tärkeässä asiassa!

 

näin se menee, valitettavasti.
meillä halkion vuoksi vaikeita puheongelmia ollut tytöllä (nyt 6v), ja meille myös sanottiin että lasta pitäisi kannustaa ns. vaatimalla enemmän. tämä on ihan yleinen käytäntö, koska eihän se lapsi opi, jos ei vaadita. En halua kuullostaa julmalta, mutta en usko että tuossa on tarkoituksena itkettää lastasi, vaan motivoida häntä kommunikoimaan, koska hän joutuu piankin tuon tilanteen eteen, että muut eivät ymmärrä, ja tuovat sen esille selvästi.
valitettava totuus meilläkin oli että vain minä tyttöäni ymmärsin oikeastaan ennen terapiaa, ainoa keino oli minun heittäytyä hiukan tyhmäksi, jolloin tuli ns. toistoja, iotkua, mutta myös sitä yritystä ja onnistumisen iloa!
Meillähän ongelmana ei ole ettei tyttö puhuisi vaan on kyllä puhelias, mutta äänteet hukassa.

Minä itse en ole koskaan päässyt itse puheterapiakäynnille, minut jätettiin/jätetään aina ulkopuolelle ja terapeutti on kahden tyttäreni kanssa...? Kuullostaa jännälle että sinä saat olla mukana noissa terapioissa? meillä nimittäin tyttö ainakin reagoi minuunkin jos olen läsnä, joten olen se ns. häiritsevä tekijä jos olen samassa tilassa.

Ymmärrän tuon että terapeuttia vaihdetaan jos tuntuu ettei suju MUTTA, esim. me jonotimme 2 vuotta terapeutille, sekin 100km päässä eikä mieleenikään olisi tullut irtisanoa itseäni siitä, kun vihdoin sinne päästiin. Valitettavasti terapeuttitilanne on niin huono, että uutta tuskin ihan heti löydätte :/ Ainakaan kovin läheltä.
Meidät nakitettiin taas jonoon, koska kunta alkaa hakea uutta terapeuttia lähemmäs, eivätkä halua maksella siis tuota matkakorvauksineen, ja meillä on mm. halkiolääkärit kauhuissaan miten noin voidaan tehdä koska terapeutteja ei vain ole yksinkertaisesti, ja koulu alkaa ensivuonna jolloin puheen tarttis olla edes jotenkin kohdillaan :/ Ei hyvältä näytä.

Meillä oli kyllä osunut oikein ihana, ja kiva puheterapeutti (turussa, taisi yksityinen olla) ja todella harmitti tämä kunnan päätös, ties kuinka kauan nyt sitten palloillaan jonossa taas. Edistymistä kun ehti tapahtua jo paljon, mutta takapakkia menee, vaikka kotonakin koitan muistuttaa noista äänteistä yms.

Nyt meillä toki puheenparannusleikkauskin tulossa että sen jälkeen on ehkä enemmänm kiire päästä harjoittelemaan.

Tsemppiä hirveästi että löydätte puheterapeutin! Todella kiven alla ovat :/

T:Neiti

 

Anna-Leena Koskenniemi Mehiläisessä ainakin ottaa vastaan. Toiminut yli 30 vuotta lasten kanssa, joten kokemusta löytyy. Ohjaa myös foniatrille jos aihetta.

Onko Teidän puheterapeuttikokemus Riihimäeltä? Sieltä löytyy meinaan juuri tuollainen tapaus, jonka haukottelua käytiin kattelemassa. Mitään kotineuvoja ei tullut "seurataan ja tutustutaan" oli kommentit kun kyseltiin.

Käytiin sitten Koskenniemen luona, joka uskalsi sanoa, että ottakaa aikalisä, jatketaan muutaman vuoden päästä jos vielä tarve. Ei onneksi ollut enään.
Nuo kunnalliset taitaa kyllä olla kamalia tapauksia. Kunhan jotain tekevät siellä aikansa kuluksi.

 

Hei Mansku72

Ja kiitos tästä nimivinkistä! Kävin katsomassa Mehiläisen sivuja ja sieltähän tämä asiantuntija löytyykin.

Näistä huomommista kokemuksista: tuo meidän haukottelija (puheterapeutti) löytyi muutamakymmen kilometriä etelämpää kuin tuo mainittu Riihimäki, mutta sukulaissieluilta kuulostavat nämä rouvat

 

Kiitos Neiti-81 tsemppauksesta ja kokemuksen jakamisesta. Ikävä kuulla, että teillä tuon puheterapeuttipalvelun saaminen on kestänyt niin kauan, mutta ilmeisesti myönteistä tähänastisessa saadussa pt-palvelussa on ollut tuo, että se on auttanut. Meillähän käynnit sillä meidän "haukottelijalla" eivät tuottaneet mitään tulosta.

Haluan tuoda esiin yhden oleellisen eroavaisuuden lastemme välillä, mikä vaikuttaa siihen, onko vanhempien syytä olla olevinaan, kuin eivät ymmärtäisi lasta: teidän lapsella puhevaikeus johtuu fyysisestä asiasta, eli halkiosta, mutta meidän lapsella puhevaikeus johtuu neurologisesta ongelmasta tai aivojen toimintahäiriöstä.

Jos ihminen ei neurologisesta syystä kykene tuottamaan puhetta, on kanssaihmisen heittäytyminen ymmärtämättömäksi aika karmea kokemus ongelman kanssa kamppailevalle. Itsellä on ollut migreeniin liittyvä (onneksi ohimennyt) melko totaalinen kyvyttömyys tuottaa puhetta ja onneksi kukaan ei siinä hetkessä suhtautunut minuun niin, että pinnistä, pinnistä, kyllä sinä olet ennenkin osannut puhua, vaan viittoilemiseni ja hajanaiset tavut, jota pystyin tuottamaan, yritettiin tosissa ymmärtää. Sainkin jotain "kerrottua" näin minua tutkineelle lääkärille ja vierellä olleelle läheiselleni. Jos ihminen ei pysty neurologisesta syystä tuottamaan puhetta, mutta häntä siihen patistetaan, on se aikalailla vastaavaa kuin patistaisi halvaantunutta kävelemään ("kyllä sinulla on lihakset, senkun kävelet").

Myös Aivoliitto suosittelee suhtautumaan rohkaisevasti ja ymmärtäen alkeellisiinkin (äännähdys, viittoilu) kommunikaatioyrityksiin, kun on kysymys viivästyneestä puheenkehityksestä lapsella. Toivoisin kovasti, että tämä vanha käsitys vanhempien liian helposta lapsen ymmärtämisestä syynä lapsen puhevaikeuksiin häviäisi pian keskuudestamme...

 

Haluan tuoda esiin yhden oleellisen eroavaisuuden lastemme välillä, mikä vaikuttaa siihen, onko vanhempien syytä olla olevinaan, kuin eivät ymmärtäisi lasta: teidän lapsella puhevaikeus johtuu fyysisestä asiasta, eli halkiosta, mutta meidän lapsella puhevaikeus johtuu neurologisesta ongelmasta tai aivojen toimintahäiriöstä.

Jos ihminen ei neurologisesta syystä kykene tuottamaan puhetta, on kanssaihmisen heittäytyminen ymmärtämättömäksi aika karmea kokemus ongelman kanssa kamppailevalle. .

Juu, ihan totta.
en hoksannutkaan että teillä on siis noin erilaisesta ongelmasta kyse.
On varmaan tuo terapian sisältökin aika erilaista?
meillä likka puhuu kyllä paljon, mutta mutta äänteet tulee väärissä paikoissa ja häneltä tavallaan tarttee siitä yritystä vaatia/muistuttaa