Mun mielestä lapsi oppii juuri nimenomaan luonnostaan lyömisen.
Lapsen läpikäymät tunnekuohut on niin valttavia ja järisyttäviä, heillä ei ole valmiina opittuja käytöskaavoja siihen, miten tunteet tulisi ilmaista, jotta täyttäis sosiaaliset normit ja odotukset ja hyvät käytöstavat.
Lapsi on suurissa tunteissaan ihan uusien asioiden edessä ja neuvoton.
Lyöminen on primitiivireaktio, johon aikuisen tietenkin tulee puuttua ja kertoa mitä sen tunteen kanssa tulee tehdä.
Lyöminen on siis täysin luonnollinen reaktio tunnekuohuntaan mutta ei missään nimessä hyväksyttävä.
Tunteet voi ja pitääkin hyväksyä mutta mitä niiden tunteiden kanssa tehdään, se on toinen juttu.
Joskus sitä ajattelee, että vanhemmat (siis jotkut, en tarkoita tietenkään sinua) vaatii omilta lapsiltaan paaaaljon enemmän kuin mitä itseltää.
Ne tunteet, ne on lapsillekin tosi iso juttu. Niin kun on aikuisillekin.
Monet aikuisetkaan eivät tiedä, miten nuo kummaliiset tunteet tulisi ilmaista, että pitäisikö vetää toista nenään vai tönäistä ohimennen vai sanoa jotakin oikein ikävästi.