Mistä/keneltä saatte tukea arkenne pyörittämiseen ja siinä jaksamiseen?

Tampereella toimii palvelu, mistä saa tilata perhetyöntekijän kotiin. On tosi halpa ja ei tarvitse olla edes väsynyt äiti tai mitään. Näitähän on yleisesti paljon käytetty täällä päin. Itse en ole vielä viitsinyt tilata vaikka ei ole tukiverkkoa, mutta mielessä pidän, että tällainen palvelu löytyy.

 

Mieheltä :heart:

Näin!

:heart:
Ennen saimme tukea myös vanhemmiltamme, nyt ovat jo niin vanhentuneet ettei enää pyydetä apua, miehen vanhemmat ovat kuolleet.

 

Tampereella toimii palvelu, mistä saa tilata perhetyöntekijän kotiin. On tosi halpa ja ei tarvitse olla edes väsynyt äiti tai mitään. Näitähän on yleisesti paljon käytetty täällä päin. Itse en ole vielä viitsinyt tilata vaikka ei ole tukiverkkoa, mutta mielessä pidän, että tällainen palvelu löytyy.

Enpä ole kuullutkaan! Onko muissa kaupungeissa vastaavaa? Mulla käsitys ettei perhetyöntekijää saa kuin puoli kuolleena ja toinen jalka haudassa, pää kainalossa.

 

Tällä hetkellä ei mistään. Isovanhemmat ja muu perhe+suku asuu 2000km päässä. Kyllä meillä oli lapsen vahtikin, mutta ei oltu tyytyväisiä (ja se pari kertaa mitä meillä kävi, meni ruoka kaupassa, ei missään "omassa ajassa"). Sopivaa lapsen vahtia ei olla vielä löydetty. Kaipa esikoisen tarhaan meno ensi syksynä auttaa =)
Juttu seuraa saan sitten täältä palstalta B) Sitä jaksaa ja pärjää, kun on pakko.

 

Sisko auttaa aina kun häntä pyydän lapsia katsomaan, korvaamaton apu häneltä saadaan =) :hug:
Muita "auttajia" ei ole kuin tietty mies.

 

Mieheltä =)

 

Meille korvaamattomia ovat mun vanhemmat ja sisko sekä mun ihanat ystävät, joiden tärkeyttä en voi tarpeeksi ylistää :heart:

 

Rakkaan miehen kanssa jaetaan menot, kulut, työt, ilot ja surut. Korvaamaton ja ihana. Hänen kanssaan pärjään missä myrskyssä vain. :heart:

 

Tampereella toimii palvelu, mistä saa tilata perhetyöntekijän kotiin. On tosi halpa ja ei tarvitse olla edes väsynyt äiti tai mitään. Näitähän on yleisesti paljon käytetty täällä päin. Itse en ole vielä viitsinyt tilata vaikka ei ole tukiverkkoa, mutta mielessä pidän, että tällainen palvelu löytyy.

muakin kiinnostaa mitä kautta tuollaiseen palveluun voi ottaa yhteyttä ja saako sieltä tilattua apua myös tähän tampereen naapurikuntaan?
Mulle kelpaisi tuollainen apu paremmin kuin hyvin!

 

mies on ainoa,mutta tekee hyvin pitkää päivää töissä joten minun vastuulle arki usein jää.

Sama täällä, hyvin pitkälti yksin on jaksettava. Sillon harvon kun pyytää isovanhempia esim. tunniksi tai pariksi lasten kanssa niin johan alkaa tekosyiden listaaminen, eipä siis jaksa vaivautua enää

:/

 

Mieheltä enimmäkseen.
Toki äitee ja anoppi auttaa lastenhoidossa, jos miehen kanssa kahdestaan halutaan olla

 

ööö... mieheltä saan tukea. keneltä muulta tässä pitäis saada tukea? minun arki, minä hoidan.

Et siis koe tarvitsevasi apua, mutta haluaisitko omaa aikaa,klisee joo, mutta siis kyskymys: onko sinulla koskaan mahdollisuutta omaan lepotuokioon?

on tietysti sillon, kun mies on kotona. ja miehellä mahdollisuus omaan aikaan kun mä oon kotona.

mutta yhteiseen kahdenkeskiseen aikaan meillä ei ole mitään mahdollisuutta.

 

Ystäviltä saan (henkistä) tukea, ja mieheltä tietysti kans. Valitettavasti meillä ei ole esim. sukulaisia lähellä, joilta voisi saada lastenhoitoapua, jos sitä joskus harvoin tarvitsisi.

 

Miehen kanssa kaksin pyöritellään arkea. Omalta perheeltäni saan tukea puhelimitse (mutta se on todella arvokasta minulle, minulla on aina joku jolle soittaa kun tekee mieli jutella tai on jotain ongelmia) ja lisäksi meillä on maksullinen lapsenvahti jonka olemme löytäneet netin kautta, jos tulee tilanne että tarvitsemme.

 

Miehen kanssa yhdessä pyöritetään meidän arkea. Ja jos joskus lapsenvahtia tarvitsemme, niitäkin on yllikyllin tarjolla, koska molempien vanhemmat ja kummeja ja muita ystäviä asuu paljon 20km:n säteellä.

 

En mistään. Odotan vain koska lopullisesti pimahdan. Miehen kanssa kahdestaan jossain ollaan oltu viimeksi ennen lasten syntymää. Ei siis edes kauppaan olla päästy koskaan kahdestaan. Omaa aikaa saan n. kerran kahdessa kuukaudessa, jolloin voin mennä yksin kauppaan tai käydä jumpassa
Ei ole ketään, ei siis ketään, kuka vahtisi lapsia. Mll:n toimintaa täällä ei ole.

 

Mieheltä valtaosin, muutaman kerran vuodessa hoitaa isovanhemmat =)

 

Isovanhemmilta,kummeilta,ystäviltä ja mieheltäni.

 

Ex-mies eli lapsen isä on auttanut minua kun olen pyytänyt. Tänäänkin kävin autokyydillä asioilla

 

Meillä käy siivooja joka toinen viikko (aivan ehdoton apu mulle!) ja luottohoitaja käy hoitamassa lapsia, että mä pääsen välillä vapaalle, varsinkin silloin, kun mies on työreissussa. Meillä asuu ja molempien vanhemmat sen verran kaukana, että ei saada sieltä apuja arkeen. Mutta molemmat isovanhemmat ottavat lapsia mielellään viikonlopuksi yökylään, että saadaan silloin tällöin kahdenkeskistä aikaa. Ja tietysti mies hoitaa perhettä ja kotia tasapuolisesti ja molemmilla on mahdollisuus omiin harrastuksiin. Kavereilta tulee tärkeää henkistä tukea, mitä ilman en kyllä jaksais. Hyvä tilanne siis meillä

 

Mieheltä.
Yritetään yhdessä pyörittää tätä perhettä. On kyllä ihana mies.
Isovanhemmilta niin nihkeästi ja harvakseltaan, etten halua edes pyytää. Tykkäävät lapsenlapsistaan ja ovat nuoria ja jaksavia, mutteivät halua ottaa lastenhoitovastuuta, heillä on paljon omia menoja ja harrastuksia, vaativa työ yms.
Kavereilta ja läheisiltä ja lasten kummeilta saan henkistä tukea, se on yllättävän arvokasta.

 

Onko joku oikeasti kysynyt apua neuvolasta??? Ei jotenkin tulis mieleenkään enää nimittäin kun yhden kerran puhuin väsymyksestä terkkari sanoi "No, mitäs luulit äitiyden olevan??!!" Et ihan kivasti siinä sit keskusteltiin mistä apua olis mahdollista saada- EI TODELLAKAAN. Jotenkin uhkaavaan sävyyn vaan sanoi, että pitää otta yhteys perheneuvolaan jos siltä tuntuu ettei jaksa ja lisäsi vielä,että sinne n. 3 kk jonot...et hirveesti lohdutti. LUUN KURKKUUN se oikeasti iski.

 

En mistään. Odotan vain koska lopullisesti pimahdan. Miehen kanssa kahdestaan jossain ollaan oltu viimeksi ennen lasten syntymää. Ei siis edes kauppaan olla päästy koskaan kahdestaan. Omaa aikaa saan n. kerran kahdessa kuukaudessa, jolloin voin mennä yksin kauppaan tai käydä jumpassa
Ei ole ketään, ei siis ketään, kuka vahtisi lapsia. Mll:n toimintaa täällä ei ole.

Ootko ajatellut, että juttelisit jonkun toisen äidin kanssa ja ehkä saisitte häneltä hoitoapua ja vuorostanne hoitaisitte sitten hänen lapsiaan? Uskon, että aika moni muukin samassa tilanteessa.

 

En mistään. Odotan vain koska lopullisesti pimahdan. Miehen kanssa kahdestaan jossain ollaan oltu viimeksi ennen lasten syntymää. Ei siis edes kauppaan olla päästy koskaan kahdestaan. Omaa aikaa saan n. kerran kahdessa kuukaudessa, jolloin voin mennä yksin kauppaan tai käydä jumpassa
Ei ole ketään, ei siis ketään, kuka vahtisi lapsia. Mll:n toimintaa täällä ei ole.

Ootko ajatellut, että juttelisit jonkun toisen äidin kanssa ja ehkä saisitte häneltä hoitoapua ja vuorostanne hoitaisitte sitten hänen lapsiaan? Uskon, että aika moni muukin samassa tilanteessa.

Joo, kysyin kerran naapurin äidiltä apua kun olis ollu pakko päästä hammaslääkäriin. Sano, ettei uskalla ottaa toisten lapsia vastuulleen.... Ja kun oma poikakin on niin vilkas, että sitä joutuu koko ajan vahtimaan (heillä siis yksi lapsi). En ole kehdannut sen koomin kysyä. Muita äitejä en tunne. Uusi paikkakunta ja mä käyn töissä, ei ole mahdollista käydä äiti-lapsi- tms. piireissä.

 

En mistään. Odotan vain koska lopullisesti pimahdan. Miehen kanssa kahdestaan jossain ollaan oltu viimeksi ennen lasten syntymää. Ei siis edes kauppaan olla päästy koskaan kahdestaan. Omaa aikaa saan n. kerran kahdessa kuukaudessa, jolloin voin mennä yksin kauppaan tai käydä jumpassa
Ei ole ketään, ei siis ketään, kuka vahtisi lapsia. Mll:n toimintaa täällä ei ole.

Ootko ajatellut, että juttelisit jonkun toisen äidin kanssa ja ehkä saisitte häneltä hoitoapua ja vuorostanne hoitaisitte sitten hänen lapsiaan? Uskon, että aika moni muukin samassa tilanteessa.

Joo, kysyin kerran naapurin äidiltä apua kun olis ollu pakko päästä hammaslääkäriin. Sano, ettei uskalla ottaa toisten lapsia vastuulleen.... Ja kun oma poikakin on niin vilkas, että sitä joutuu koko ajan vahtimaan (heillä siis yksi lapsi). En ole kehdannut sen koomin kysyä. Muita äitejä en tunne. Uusi paikkakunta ja mä käyn töissä, ei ole mahdollista käydä äiti-lapsi- tms. piireissä.

onko lapset hoidossa? Oisko niiden hoitokavereiden äideissä sellaisia? Tiedän että on iso kynnys kysyä, jos on tullut "torjutuksi". Sen takia en omilta sukulaisilta enää kysele apua.