Mistä voimia kun läheinen vakavasti sairas?

["vieras"]

Kamala olo, kun läheinen, joka on sairastanut toistakymmentä vuotta selittämättömästi, on mennyt yht´äkkiä huonommaksi Tutkimuksista ei ole ollut mitään hyötyä, kun ei mitään varsinaista syytä oireisiin löydy. Ja olen lukemattomia kertoja tuntenut raivoa sitä kohtaan, että kyseinen ihminen on sairas, ja olen kuunnellut oireita ja vaivoja ja kipuja enkä voinut tehdä asialle mitään. Se turhautuminen on ihan valtavaa, sitä ei melkein kestä.

Eikä mitään helpotustakaan ole näköpiirissä, koska mitä enemmän tulee ikää sitä pahemmaksi tilanne tuntuu menevän. Ja sitä vähemmän terveydenhuollossa ketään kiinnostaa, kun eihän vanhempi ihminen ole niin tärkeä hoitaa kuin nuorempi. Ihan suoraankin hänelle sanottu ettei kannata enää hoitaa, ja siitäkin on jo vuosia. Kuusikymppinen ei kyllä mielestäni vielä ole niin vanha nykyaikana.

Tunnen vihaa, kiukkua ja surua Tunnen myös vihaa, joka ei kohdistu varsinaisesti tähän ihmiseen vaan sairauteen ja koko tilanteeseen, ja niihin kaikkiin hyviin hetkiin mitä on otettu pois sen takia, jäänyt kokematta.

 

[tytönjapoikienmamma]

Haluaisin sanoa jotain...mutta ei ole oikein sanoja...voimia kovasti, elämä on joskus julmaa ja epäreilua. Yrittäkää silti löytää hyviä hetkiä vielä. Niitä toivon teille.

 

["alkup."]

Kiitos tästä. Ehkä huomenna on jo paremmin? En vain keksi, miten

Haluaisin sanoa jotain...mutta ei ole oikein sanoja...voimia kovasti, elämä on joskus julmaa ja epäreilua. Yrittäkää silti löytää hyviä hetkiä vielä. Niitä toivon teille.

 

["Mimmuli"]

Ymmärrän ajatuksesi. Itselläni on lähes sama tilanne. Läheisen vakava sairaus uusiutui, rankat hoidot takana. Nyt eletään suvantovaihetta vaikka paranemisesta ei ole toivoa. Saan lohtua yhdessä vietetystä ajasta ja päivistä kun läheiseni on paremmassa kunnossa.

 

[R.I.P father]

Niin surullista, mut niin totta. Sitä luottaa tähän yhteiskuntaan, että apua saa, kun sitä tarvitsee. Näin ei asia kuitenkaan ole.

Kolme vuotta sitten perheessäni vastaavanlainen tilanne. Jälkikäteen ajateltuna olisi itse pitänyt mennä mukaan lääkärin käynteihin ja vaatia apua. Apua haettiin vuoden päivät julkiselta ja yksityiseltä.

Kun ihminen petetään näin, menee häneltä toivo. Silloin ei ole enää mitään tehtävissä ja kivut joutuu poistamaan itse. Ei ensimmäinen eikä viimeinen tarina hyvinvointivaltiostamme.

Voimia tulevaan ja toivottavasti tarinanne päättyy paremmin!