Mistä tunnet sä ystävän?

[ikuisesti vain minun tietoja]

Mistä sä tiedät kuka on oikeasti sun ystävä, tai kuka on vain yksi vaihe sun elämässä?
Monta ihmistä olen luullut mun ystäväksi mutta kun aikaa menee vuosi, kaksi niin ystävyys onkin enää vain kaveruutta ja tapaamiset haalistunut.
Ensin annat itsestäsi kaiken ystvyydelle, ja sitten huomaat taas että sun asiat liikkuvat muidenkin suussa. Pitääkö odottaa monta vuotta että uskallat kertoa itsestäsi enemmän, ettei saa takkiin.
Mä en kerro asioita joita mulle on ystävyyden aikan kerrotuu. Mä en edes harkitse kertovani niitä asioita muille jotka on mulle uskottu, vaikka välit viilenevät.
Luuleeko ihmiset että jos ja kun ystävyyttä ei enää olekaan että sitten on oikeus jakaa tiedot eteenpäin?
Osaatko sinä pitää kaverisi asiat edelleen itselläsi?

 

[Mummeliisa]

Noh, minä en koe että ystävyys jotenkin vähenisi vaikka joku ystävistäni jonkun muun kanssa asioistani tai elämästäni juttelisi...
Oikeastaan melkein päin vastoin. Olisi outoa jos joku ei koskaan puhuisi hänelle tärkeistä ihmisitä.

 

[MarieHos]

No jos ystävyys on viilentynyt, niin en koe silloin niitä asioita itselleni tärkeäksi. Enkä näin ollen puhukkaan ex-ystävästäni/ex-ystävän asioista..

Kyllä se on jännä juttu, että jossain vaiheessa se ystävä tuntuu oikealta ystävältä, jonka kuvittelee pysyvän elämässä ja olevan yhteydessä ja näin. No vaihehan se vaan oli ja näin jälkeenpäin sitä itsekkin miettii, että oliko nämä "vaihe-ystävät" edes ystäviä ollenkaan? No ei minun kohdallani.

 

[Mimäää]

Olen todennut, että tosiystävät on niitä, joiden kanssa yhteyttä ei tarvitse pitää jatkuvasti tiiviisti. Voidaan olla kuukausiakin näkemättä ja viikkoja soittelematta, mutta silti aina kun nähdään ollaan niin kuin ennenkin. Ystävyyden ylläpidosta ei ole mitään painetta, koska tietää että se on siellä vaikka ei pitkiin aikoihin tekisi mitään sen eteen.

 

["a p"]

No jos ystävyys on viilentynyt, niin en koe silloin niitä asioita itselleni tärkeäksi. Enkä näin ollen puhukkaan ex-ystävästäni/ex-ystävän asioista..

Kyllä se on jännä juttu, että jossain vaiheessa se ystävä tuntuu oikealta ystävältä, jonka kuvittelee pysyvän elämässä ja olevan yhteydessä ja näin. No vaihehan se vaan oli ja näin jälkeenpäin sitä itsekkin miettii, että oliko nämä "vaihe-ystävät" edes ystäviä ollenkaan? No ei minun kohdallani.

Tuota mä olen myös miettinyt; "Onko ne ollenkaan olleet ystäviä?"
Onko kaveruuden ja ystävyyden välissä joku muu "aste" mihin voisi nää parivuotiset ystävyydet laskea?

 

[PipariSuu]

Minä en näe asiaa niin, että ystävä pitää olla aina ja ikuisesti ja siihen sisältyy hullusti yhteydenottoja yms.

Näen niin, että hyvä ystävyys voi kestää sen 5 vuottakin vain ja sitten tiet menevät vain erilleen ja ystävyyden suhde laimenee. Se ei silti poista sitä, että se ihminen oli ystävä 5 vuoden ajan. Elämä vain muuttuu ja piirit muuttuvat ja kenties asuinpaikka muuttuu.