Mistä tietää

[wondering]

mihin kuuluu?

Mitä haluaa tehdä loppuelämänsä?

Mitä pitäisi elämällään tehdä?

Osaatteko vastata miten tämän voisi selvittää, miten itse olette asian selvittänyt?

Välillä tuntuu, että on aivan sama, elääkö vai ei, millään ei tunnu olevan ns "merkitystä". Olen huomannut, että olen alkanut tietyllä tavalla kyynistyä. Olen kyllästynyt tekemään merkityksetöntä työtä (tai ainakin suurimmaksi osaksi aikaa merkityksetöntä, satunnaisia hyviä kokemuksia lukuunottamatta, niistäkään ei saa kiitosta työnantajalta, vain asiakkailta ja sillä ei ole työnantajalle mitään merkitystä, en tiedä siis riittääkö se enää minulle).

Toisaalta haluaisin muuttaa jonnekin maalle ja elää osittain omavaraista elämää hissukseen. Minua ahdistaa kaikki kaupallisuus (jota joudun työssänikin suoltamaan kokoajan) ja ostaminen, merkkivaatteiden hankkiminen ja vertailu, mitä väliä niillä on oikeasti? Jos haluaa ostaa vaikka sitä Reimaa, niin ostakoon, onhan se hyvä merkki, mutta onhan elämässä paljon muutakin, kuka helkkari jaksaa niistä jauhaa loputtomiin..

Jotenkin tuntuu, että olen ajatuksineni yksin, välillä mietin, että eivätkö nuo ihmiset mitään muuta mieti kuin työn tekoa, ostamista, suorittamista, miksei kukaan ajattele, no, jotenkin laajemmin ja avarammin. Jotenkin putkiaivoja kaikki.

Mikä minun paikkani oikein olisi?

 

[TiiBii]

Minusta kuulostaa siltä, että olet jo suurinpiirtein selvittänyt itse sen itsellesi.

Sä haluat tehdä duunia, jolla on merkitystä, josta saat tarvitsemasi (ei runsaan) palkan lisäksi hyvän mielen. Ja lisäksi haluat asua maalla jossa voit olla sellainen kuin olet ja nauttia kasvattamastasi ruoasta.

 

[wondering]

Minusta kuulostaa siltä, että olet jo suurinpiirtein selvittänyt itse sen itsellesi.

Sä haluat tehdä duunia, jolla on merkitystä, josta saat tarvitsemasi (ei runsaan) palkan lisäksi hyvän mielen. Ja lisäksi haluat asua maalla jossa voit olla sellainen kuin olet ja nauttia kasvattamastasi ruoasta.

Kiitos tiibii..
Niin, ehkä olen sen pikkuhiljaa selvittänyt. Toisaalta ajattelen, että ihannoinko vain tuollaista elämää, jaksaisinko oikeasti sitä elää, luulenko vain, että se olisi sitten hyvä?

En kyllä ole nytkään oikein mihinkään tyytyväinen. Suurimman osan aikaa kaikki ketuttaa. Alkaa tuntumaan, erttä ihmiset on oikeasti tyhmiä, enkä jaksa sitä.

Ehkä minun pitäisi sitten johonkin kommuuniin muuttaa elämää pelastamaan.
Tässä kaikessa on se pulma, että miten saan perheen mukaan. Minulla on ihana perhe, mutta ei heitä mikään vaivaa, minua vain. Elämisen tuska, kai.

 

[huhhs]

Minulla ihan samanlaisia ajatuksia. Olen hankkinut merkityksellisen työn ja ammatin, mutta valitettavasti muu maailma ei ympärilläni muutu ja työni on turhaa. Tuntuu nykyään lähinnä siltä, että en jaksaisi stressata kaikkien muiden puolesta, kun kukaan muu ei edes välitä. Paras ratkaisu olisi olla olematta osa tätä nykymenoa.