Mistä tietää milloin on aika toiselle lapselle? Vai onko sitä?

[öh]

Mistä olette tienneet, että haluatte toisen lapsen? Minä tiesin, että halusin tämän ekan vaikka olin nuori 20v. Toka ei tunnu hyvältä, vaikka ilman ehkäisyä ollaan. Esikoisen vauvavuosi traumatisoi niin pahasti, etten enää tiedä kestäisinkö uudelleen vauvaa. Eikä ollut edes mitenkään liian rankkaa, sellaista perusrankkaa. Järkisyistä ehkäisy on lopetettu, mutta aina menkkojen alkaessa huokaisen syvään ja olen tyytyväinen. Ja sitten mietin, että pitäisi aloittaa ehkäisy.

Sisarus olisi aivan ihana ihmisrakkaalle lapsellemme. En vain tiedä, haluanko toista BIOLOGISTA lasta. Adoptio tuntuisi ehkä paremmalta ratkaisulta. Se biologinen lapsi raskauksineen, synnytyksineen ja vauvavuosineen koettiin jo. 2-vuotiaan kanssa elämä on puhtaasti ihanaa, enkä haluaisi aloittaa alusta.

Onko joku tuntenut samoja fiiliksiä ja silti päätynyt toiseen lapseen?

 

[r u u s a]

Ei lapsia pidä tehdä sisaruksia ajatellen! Eikä, jos se tuntuu hankalalta. Odottakaa!

 

["vieras"]

Älä leiki tulella.
Jos et halua lasta niin ehkäisy käyttöön heti.

 

[Hankalakinkai]

No en suosittele hankkimaan toista lasta vain sisarukseksi ensimmäiselle. En biologista enkä adoptoitua. Ei se sisarus ole esikoiselle mikään lelu tai lemmikki, joka olisi "ihana olla olemassa".Vanhempien pitää itse haluta se toinen ja kolmas ja neljäs jne lapsi. Ite olen vaan tiennyt, että lisää lapsia. Nyt tuntuu että perhe on valmis kun tämä neljäs syntyi.

 

[öh]

Toisen LAPSEN haluan. Vauvaa en missään nimessä, traumat jäi aika suuriksi. Se on ehkä se suurin ongelma...

ap

 

[Hankalakinkai]

Et halua missään nimessä vauvaa ja kuitenkaan teillä ei ole ehkäisyä? Eikö toi ole hiukan ristiriitaista ja jopa tyhmää?

 

["vieras"]

Toisen LAPSEN haluan. Vauvaa en missään nimessä, traumat jäi aika suuriksi. Se on ehkä se suurin ongelma...

ap

Mene psykiatrin juttusille ja heti. sairastut kohta vakavaan masennukseen.

 

[öh]

No kyllähän se vauva kasvaa... Ei se nyt mikään "missään nimessä" ole, vaan tuntuu raskaalta ajatuksena. En tiedä, voinko koskaan enää tuntea sitä odotuksen riemua, kun tietää mitä vauvavuosi tuo tullessaan. Ihanaksi elämä muuttui taas siinä vaiheessa, kun eka lapsi oli suunnilleen 1,5vuotias. Nyt olen elänyt uskossa ja toivossa, että tokalla kerralla olisi helpompaa ja elämä vauvankin kanssa sujuisi jouhevammin. Alkaa taas vaan epäilyttää... Taustalla oli siis synnytyksen jälkeistä masennusta.

ap

 

[öh]

Enkä minä enää sairastu masennukseen, mutta tiedän että synnytyksen jälkeen riski on 40% luokkaa ja siksi epäilyttää tosi paljon. Ja tulee varmasti AINA epäilyttämään. Nyt elämä vaan hymyilee

ap

 

[Hankalakinkai]

Suosittelen meneenkäsittelemäön noita fiiliksiä johonkin ihan ammattilaisen kanssa. Ota asia neuvolassa puheeksi niin pääset varmaan nopeastikin johonkin. Kun saat ne omat tunteet ja pelot ensin selvitettyä, on helpompi lähteä katsomaan josko sittenkin se oma vauva olisi ihan tervetullut. En siltikään suosittele tässä vaiheessa hommailemaan ilman ehkäisyä kun et selvästikään itse ole valmis vauvaan.