Mistä tietää, että synnytys on alkanut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apuja tarvitseva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apuja tarvitseva

Vieras
Viime yöstä asti on supistellut, päivällä meni limatulppa, siitä lähtien supistellut enemmän ja vähemmän kivuliaasti, lähinnä selkä on ihan tulessa ja maha menee kovaksi. Lisäksi limatulpan irtoamisen jälkeen on tullut veristä valkovuotoa/limaa. Nyt oon viimesen tunnin ajan kellottanu suppareita ja niitä on tullut 5-15 min välein, kestoltaan 30s-2min. Oon ottanu panadolia kipuihin ja kävin kuumassa suihkussa, mutta suihku autto kipuihin vain hetken, siis sen hetken kun olin suihkussa. Mistä tästä nyt sitten tietää, että millon pitää lähteä sairaalaan? Niin ja huomenna ois käynnistys edessä. Mitä luulette, tarviiko käynnistää vai onko synnytys lähtenyt nyt itsestään käyntiin?
 
Kun supistukset on kovia ja säännöllisiä niin soitat synnärille ja ei varmaankaan tarvi käynnistellä. Äläkä mitään kipulääkkeitä itse mene ottamaan, kun tuntuu että ei ilman lääkettä pärjää, lähet synnärille. Minä aikoinani näihin aikoihin päätin etten jää yöksi kotiin. Ottivat tarkkailuun ja lapsi syntyikin sitten 1.29
 
Hui, jos kipulääkettä jo oot ottanut, niin mie lähtisin jo synnärille ja vilakkaan! Täriseekö reidet? Mie tiesin siitä aina ekana, että nyt alkoi ja kohta lähdetään.
 
Mä olisin menossa jo sairaalaan. Mulla on molemmilla kerroilla alkaneet supistukset "pystymetsästä", ja aika rajuina. Joten olen lähtenyt samantien noin tunnin päästä suppareiden alusta olen ollut synnärillä. Ja molemmilla kerroilla olen ollut jo auki 5 cm saliin mentäessä.
 
Mä kun otin panadolia niin supistukset vain harveni eikä auttanut kipuihin ollenkaa.. Kyllä sä sen huomaat kun sairaalaan tarvitsee lähteä.. Ei pysty olla kotona.. :) Onnea synnytykseen toivottavasti kaikki menee hyvin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hui, jos kipulääkettä jo oot ottanut, niin mie lähtisin jo synnärille ja vilakkaan! Täriseekö reidet? Mie tiesin siitä aina ekana, että nyt alkoi ja kohta lähdetään.

reidet ei tärise, mutta niihin tulee sellasia tosi ikävän tuntusia kramppeja. tosin niitä on tullu jo parin viikon ajan.
 
Niin, ainahan sitä sanotaan, että kyllä sen tietää, kun pitää mennä. No, minäpä en esikoisesta oikein tiennyt. Mulla tuli vuorokauden verran hirmu kipeitä supistuksia niin, että välillä väliä oli vain pari minuuttia ja ne supistukset kesti, kesti ja kesti.. ja sitten ne yhtäkkiä saattoi loppua esim. tunniksi. Parasetamolia otin ja suihkuttelin, mutta ei se oikein auttanut. Minä lähdin sitten vain synnärille hakemaan jotain tujumpaa kipulääkettä, että olisin saanut edes hetken nukuttua, koska edellinen yö oli jo mennyt nukkumatta supistusten vuoksi ja mä aloin olla väsynyt. Sinänsä suppareitten kanssa olisin muuten kyllä pärjännyt.

Minä sitten sisätutkimuksen jälkeen aloin pukea omia vaatteita takaisin, kunnes hoitaja tuli ottamaan kädestä kiinni, että rouva on vaan hyvä ja pukee sairaalan vaatteet päälle, että ei tästä enää mihinkään kotiin lähdetä.. Oli se miehelläkin hyvä ilme, kun sekin oli vain tullut synnärille "käymään" ja sitten pitikin alkaa tositoimiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Taa:
sairaalaan lähdet, kun et kotona enää pärjää.

... mutt se voi olla jo liian myöhään. Mä menisin jo.

Meillä olisi ainakin tää kakkospainos syntynyt kylppäriin, jos olisin kotona ollut niin kauan kuin pystyin. Kun ajattelin, että voisin alkaa kivunlievityksestä neuvotella kätilön kanssa, niin käskettiin jo ponnistaa. Ja ponnistusvaihe taisi kestää 10 min.

Sairaalaan vaan, jos itestä siltä tuntuu, vaikka kätilöt puhelimessa sanois mitä.
 
Mä menisin kyll jo ihan siksikin, että sitt jos ne kotona vielä lopahtaisikin, sairaalassa varmaankaan ei, kun siellä on keinoja vähän jo vauhdittaakin hommaa.. Välttyisit siltä käynnistykseltä. :saint: mä oon molemmista, kakkosesta sekä kolmosesta joutunut vähän junailemaan, mutta pihalle oon saanut ne kuitenkin just niinä päivinä, kun on ollut salaa ajatus.. :D
 
mee käymään vastaanotossa. Tuut sitten vielä kotiin jos ne on sitä mieltä ettet oo tarpeeks pitkällä. Mutta jos tuntuu, että on kipeitä suppareita, niin älä suotta arkaile pyytää kipulääkettä! turha sitä liian kauan on kipristellä suppareiden kanssa. Onnea ja tsemppiä! Hyvin se menee kun luotat ittees loppuun asti!! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soiku:
Niin, ainahan sitä sanotaan, että kyllä sen tietää, kun pitää mennä. No, minäpä en esikoisesta oikein tiennyt. Mulla tuli vuorokauden verran hirmu kipeitä supistuksia niin, että välillä väliä oli vain pari minuuttia ja ne supistukset kesti, kesti ja kesti.. ja sitten ne yhtäkkiä saattoi loppua esim. tunniksi. Parasetamolia otin ja suihkuttelin, mutta ei se oikein auttanut. Minä lähdin sitten vain synnärille hakemaan jotain tujumpaa kipulääkettä, että olisin saanut edes hetken nukuttua, koska edellinen yö oli jo mennyt nukkumatta supistusten vuoksi ja mä aloin olla väsynyt. Sinänsä suppareitten kanssa olisin muuten kyllä pärjännyt.

Minä sitten sisätutkimuksen jälkeen aloin pukea omia vaatteita takaisin, kunnes hoitaja tuli ottamaan kädestä kiinni, että rouva on vaan hyvä ja pukee sairaalan vaatteet päälle, että ei tästä enää mihinkään kotiin lähdetä.. Oli se miehelläkin hyvä ilme, kun sekin oli vain tullut synnärille "käymään" ja sitten pitikin alkaa tositoimiin.

Niin minäkin ajattelin et kyllähän se ainakin toisessa raskaudessa pitäisi tietää milloin on aika lähteä sairaalaan kun ensimmäisessä meni aika viime tipalle mutta toisessa meni vielä tarkemmalle. Ekassa ajattelin et lähden sitten vasta sairaalaan, jonne matkaa oli reilut 120km, kun synnytys varmasti käynnissä ettei tartte tulla enää takaisin kotio. No ambbarilla menin ja veivätkin minut epähuomiossa tuohon lähempään sairaalaan jossa ei silloin ollut viikonloppuisin synnytyksiä niin kätilö kuitenkin ystävällisesti tutki ja totesi että kas vain kohdunsuu onkin auki sen 10cm ja pienen "neuvonpidon" jälkeen eikun ponnistamaan. No toisella kertaa, reilun vuoden päästä, olin vakaasti päättänyt et nyt en jätä ihan noin viime tippaan mutta kas kummaa taas viivyttelin kotona sen verran pitkään että kun viimein olin sairaalassa ja kätilö alkoi kaikessa rauhassa mitailla sydänkäyriä ym. niin äkkiä vaan totes "tukka näkyy jo" ja tyttö synty hetken päästä. Lastenhoitajalle vaan tuntui toteavan et ilmankos ne ambbarikuskit huokailivatkin helpotuksesta kun saivat minut käsistään yhtenä kappaleena.
 
Mä en oikein ymmärrä että miksi sinne synnärille pitäisi painua heti jos alkaa kipuja tulemaan. Mieluummin minä ainakin olen odotellut kotona ja mennyt vasta myöhään niin ei ole tarvinnut salissa juuri olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Mä en oikein ymmärrä että miksi sinne synnärille pitäisi painua heti jos alkaa kipuja tulemaan. Mieluummin minä ainakin olen odotellut kotona ja mennyt vasta myöhään niin ei ole tarvinnut salissa juuri olla.

No vaikka siksi, että toisilla se synnytys vaan etenee pikaisesti.
Esim. mullakin pisimmillään on synnytys kestänyt vaan 3½ tuntia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Mä en oikein ymmärrä että miksi sinne synnärille pitäisi painua heti jos alkaa kipuja tulemaan. Mieluummin minä ainakin olen odotellut kotona ja mennyt vasta myöhään niin ei ole tarvinnut salissa juuri olla.

No vaikka siksi, että toisilla se synnytys vaan etenee pikaisesti.
Esim. mullakin pisimmillään on synnytys kestänyt vaan 3½ tuntia.

Minulla on molemmat synnytykset olleet nopeita, toinen olikin syöksysynnytys mutta jos jokaisesta kivusta olisin heti sairaalaan lähtenyt niin kyllä niitä turhia kertoja olisi kertynyt.
 

Yhteistyössä