M
Olen miettiny joskus vastaavaa. Olin vaan ihastunu tai tottunu tms.
Vaikka sitä välillä nytkin miettii että mitähän minä tuossakin köriläässä näen, muistan aina jossain vaiheessa iltaa et mikä se juttu on. Paljon pieniä asioita.
Oliko tarpeeks epäselvästi kerrotu? :/
Vaikka sitä välillä nytkin miettii että mitähän minä tuossakin köriläässä näen, muistan aina jossain vaiheessa iltaa et mikä se juttu on. Paljon pieniä asioita.
Oliko tarpeeks epäselvästi kerrotu? :/
S
Salama McQueen
Vieras
Siitä, että tietää, ettei ilmankaan voi elää. Ja jos tosiaan rakastat oikeesti, et sitä mieti. Toki rakkaus saattaa joskus olla piilossa arjen murheiden takana, mutta sen kestämiseen tarvitaan TAHTOAKIN. Eipä vihkikaavassakaan kysytä, rakastatko vaan tahdotko rakastaa.
C
Cycadeen
Vieras
Meillä rakkaus näkyy siinä, että toista huomioidaan, kunnioitetaan ja välitetään. Ikinä ei puhuta toiselle rumasti, halveksivasti, loukkaavasti. Ei sanota asioita tahallaan tietäen, että toiselle tulee pahamieli.. Ylipäätään toisen tunteiden, halujen, mielipiteiden kunnioitusta. Annetaan toiselle tilaa ja osataan antaa oikeassa kohtaa "periksi".
Sen vaan tietää, jotenkin. Ei sitä osaa selittää. Se vaan on siellä, niin hyvässä, kun pahassakin :heart:
Se on jossain kaiken alla se tunne. Ja siitä tietää että rakastaa kun ei heti ongelmien ilmaannuttua ole lähdössä tai lähettämässä toista pois . Eli vähän niin kuin edellinen vastaaja sanoi , oma päätös.
M
mii
Vieras
Kun rakastaa, toisen loukkaavat puheet satuttaa ihan mielettömästi. Mulle ainakin saa viers ihminen sanoa todella pahastikin, eikä hetkauta. Mutta kun mun mies sanoo jotainloukkaavaa, esim. riidellessä, se loukkaa todella paljon.
Siitä tietää rakastavansa, kun tuntuu, että kuolee, jos pitäis elää ilman sitä rakasta.
Siitä tietää rakastavansa, kun tuntuu, että kuolee, jos pitäis elää ilman sitä rakasta.