Mistä tietää, että lapsiluku on täynnä? Tai ei ole? Tai että on?

[Sekava pää]

Onpa hankalaa, kun on alkanut vauvakuume kummasti vaivata, vaikka olen ajatellut että nämä 2 meille riittää ja että kolmessa olisi muutenkin liikaa töitä. Tarkoitan että nyt voimme antaa huomiota lapsille molemmat minä ja mies, yhdelle lapselle yhtä aikaa. Esim. lomaillessa kun näidenkin lasten ikäero on suuri niin molemmilla mieleistä (eri) puuhaa... Eli mihin kolmas sitten menisi?
Niin ja olisiko kolmen kanssa enää varaa matkustaakaan... no pöh, eihän se matkustelu elämän tärkein juttu tässä kohtaa ole, mutta miten tämä onkin niin vaikeaa.
Nyt kuopus on jo 4v. eli taas tulisi iso ikäero jos kolmatta alkais yrittää, sitten olisi taas pieni siinä jossa olisi niin kiinni. Esikko on 10v. joten tuntuu, että mulla on aina ollut joku pieni, viimeiset 10 vuotta siis ja olen ajatellut, että on ihanaa kun alkaa pikku hiljaa tulla enemmän omaa aikaa, vapautta, joten miksi ihmeessä saan itseni kiinni vauvakuumeisista ajatuksista?

 

[Corona77]

Mä luulen että se on vaan joku biologinen juttu.
Mulla itselläni on kaksi poikaa 1- ja 3 vuotiaat ja nyt alkaa taas kuume nostaa päätään. Vaikka järki sanoo että mun lapset on nyt tässä ja tää on hyvä niin silti joku pieni kello kilkattaa kokoajan että josko se yks vielä...
Nyt kyllä aion kuunnella järjen ääntä ja nämä kaksi saa luvan riittää!

 

[minämuu]

Siinä vaiheessa kun muiden lapsia ja vauvoja on ihan kiva nähdä, mutta vielä mukavampi mennä kotiin, jossa ei ole sen ikäisiä
Kun ajatus yövalvomisesta saa aikaan pahoinvointia. Kun löydät itsesi jälleen, et enää halua kadottaa itseäsi =)

Kun omat lapsesi tuntuu olevan tunnetasollakin nyt tässä eikä haaveile enää uudesta.

Miten niin meille ei enää tule vauvoja?

 

["a p"]

Mä luulen että se on vaan joku biologinen juttu.
Mulla itselläni on kaksi poikaa 1- ja 3 vuotiaat ja nyt alkaa taas kuume nostaa päätään. Vaikka järki sanoo että mun lapset on nyt tässä ja tää on hyvä niin silti joku pieni kello kilkattaa kokoajan että josko se yks vielä...
Nyt kyllä aion kuunnella järjen ääntä ja nämä kaksi saa luvan riittää!

Niinpä... niin kai.
Se vaan olisi niin ihana olla vauvan kanssa taas kotona <3

 

["a p"]

Siinä vaiheessa kun muiden lapsia ja vauvoja on ihan kiva nähdä, mutta vielä mukavampi mennä kotiin, jossa ei ole sen ikäisiä
Kun ajatus yövalvomisesta saa aikaan pahoinvointia. Kun löydät itsesi jälleen, et enää halua kadottaa itseäsi =)

Kun omat lapsesi tuntuu olevan tunnetasollakin nyt tässä eikä haaveile enää uudesta.

Miten niin meille ei enää tule vauvoja?

Mä taas kaipaisin niin vauvaa, jota sais hoivata ja ne yöt, nehän oli ihania, idyllisiä, tuijotella pientä nappisilmää yön hämärissä? (aikako kultaa muistot? ;D)

Ja jos mä oon löytänyt itseni äitiydestä, kuulostanee hullulta... mutta esikon kohdalla ei vielä niin ollut, kuopuksen kohdalla taas löysin itsestäni oikean kotihengettären, tuntui että olin parhaimmillani vauvan kanssa kotona (toki kaikkea tuli puuhailtua muutakin) mutta se vaan oli niin elämän parasta aikaa. Ja musta on aivan kamalaa, kun kuopus on jo 4v. ja alkaa irrottautua musta (kuulostanko säälittävältä, lähesiriippuvaiselta jo ), pörrää kavereineen tossa pihassa pyörillään jne. Tuntuu että mulla on joki tyhjän sylin-syndrooma (onko sellaisia?)

 

["a p"]

Ja kai mä oon liian vanhakin jo

 

["Neljäskö"]

Noh, minä olin ihan varma että ei enää lisää lapsia. Nyt pojat on 8v 1v6kk ja 2v6kk ja arvatkaahan, mulla vaan on vahva tunne että neljäs-tervetuloa haluan vielä kerran kokea raskauden jne... ja on vaan semmoinen tunne että neljäs lapsi meille tulee joskus. Ei sitä voi tekemällä tehdä, tulee jos semmoinen onni vielä meille suodaan vaikka toisinaan järki sanoo, että ei enää....

 

["a p"]

[QUOTE="Neljäskö";24390235]Noh, minä olin ihan varma että ei enää lisää lapsia. Nyt pojat on 8v 1v6kk ja 2v6kk ja arvatkaahan, mulla vaan on vahva tunne että neljäs-tervetuloa haluan vielä kerran kokea raskauden jne... ja on vaan semmoinen tunne että neljäs lapsi meille tulee joskus. Ei sitä voi tekemällä tehdä, tulee jos semmoinen onni vielä meille suodaan vaikka toisinaan järki sanoo, että ei enää....[/QUOTE]

Mites teillä on aikaa ollut esikoiselle, kun kaksi pientä ja ikäero suurehko? Mietin vaan kovasti nyt tuota ikäero juttua...

 

[isoäiti mölykylästä]

se on sitten täynnä kun ei enää halua lapsia. joillekin se on se yksi lapsi riittävä, joillekin 10 lasta. itsellä se oli täynnä kun kuusi oli syntynyt

 

[Rigel]

En minä ainakaan ole vielä tähän mennessä tiennyt. Eli sydämessäni olisin halunnut lisää lapsia, mutta elämä on mennyt omaa rataansa ja alkaa hedelmälliset vuodet olla lähellä loppuaan.

Toisaalta olin jo kuopuksen saadessani ikäni puolesta joissakin riskiryhmissä, ja terve lapsi sai joskus miettimään, ettei kohtaloaan pidä ärsyttää turhaan...

 

["vieras"]

ylös

 

[tästä tiesimme]

Me tiedettiin siitä, että ei tule enempää kuin yksi, kun tehtiin ajatusleikki siitä, että kaikki pitäisi aloittaa taas alusta: mun olla raskaana, synnyttää, molempien jättää opiskelut ja työt tauolle, heräillä, olla kotona, opettaa kuivaksi jne. Se ei tuntunut hyvältä. Tuolloin oltiin siis 27v ja nyt ollaan 35v ja ajatukset ei edelleenkään ole muuttuneet, uusi lapsi ei tunnu edelleenkään hyvältä ja kivalta. Nyt tosin opinnot hoidettu ja työelämässäkin oltu, mutta ei kyllä enää mistään hinnasta vaihtaisi tätä rauhaa ja helppoutta, lapsikin on jo iso poika ja omatoiminen.

En sitten tiedä, olisiko tilanne toinen, jos minä tai mieheni olisi nauttinut kotonaolosta ja pienen vauvan vaatimasta jatkuvasta hoidon tarpeesta niin, paljon että olisi halunnut kokea sen uudestaan. Mutta kun elämässä niin paljon kaikkea muuta, että ei oikein edes ehdi toista lasta. Ja tärkeimpänä: oli kiva kokea kaikki kerran, mutta toinen kerta lähinnä kauhistuttaa

 

["minä"]

No ilmeisesti sinulla ei vielä lapsiluku täynnä, kun kolmannesta haaveilet. Minulla oli sama tilanne kahden jälkeen. Eli aina olin ajatellut, että kaksi riittää, mutta niin vaan aloin kolmatta kaipaamaan. Meni hetki saada mieskin ymmärtämään, että hänkin halusi kolmannen, mutta nyt on perheemme kolme vuotta ollut kolmilapsinen.

Nyt on meillä lapsiluku täynnä. Mitään kuumetta ei ole kolmannen jälkeen tullut ja olen aivan varma, ettei enää tulekaan (ikääkin kyllä jo on...) Olen niin onnellinen lapsistani ja tyytyväinen päätökseemme hankkia tuo kolmaskin, että voin vain suositella kaikille asiaa harkitseville

 

["hey"]

Siis toi teksti oln kuin olisin itse sen kirjoittanut pari kuukautta sitten!
Sillä erolla että esikoinen on 11v.
Mietin kanssa juuri tuota matkustelua ja sitä että saako sitten esikoinen enään tarpeeksi huomiota kun on uusi tulokas...
No se nähdään noin 8kk päästä Eli päädyttiin kuitenkin siihen että kolmas on tervetullut.

 

["vieras"]

Siitä tietää, että lapsiluku on täynnä kun vauvat näyttävät kivemmilta muiden sylissä kuin omassa

 

["miima"]

Siitä, että mies käy vasektomiassa. Itselleni olisi vielä viides kelvannut...

 

["vieras"]

Ilmeisesti se ei ole meillä vielä täynnä. Ei vaikka on kokemusta melkein 7kk huutavasta koliikki vauvasta ja yli puolen vuoden korvakierteellä ja sillä, et ekat 3 lasta on meilkein 3v sisällä syntynyt.. Voi kun sen yhden vielä tahtoisin.

 

["joo"]

[QUOTE="a p";24390264]Mites teillä on aikaa ollut esikoiselle, kun kaksi pientä ja ikäero suurehko? Mietin vaan kovasti nyt tuota ikäero juttua...[/QUOTE]

oli vuonna 2009 yksi 8 vuotias koululainen ja 4v päiväkotilainen ja mulla oli tunne, että ei enää lapsia (vaikka välillä kurkin haikeasti pikkuvauvojen rattaisiin ja mietin sitä aikaa kun omat olivat ihan pieniä, eli pientä epäröintiä oli ilmassa, että onko ne tässä oikeasti), jo olemassa olevat lapset ovat niin isoja ja muutenkin pikkuhiljaa sain itsestäni kiinni, elämä alkoi olla helpompaa jne. mutta luonto päätti toisin, huomasin olevani raskaana. Mietin itsekin näitä ikäeroja ja miten sitä aikaa riittää kaikille jne. Keväällä 2010 meille syntyi maailman suloisin peikkotyttö, veljensä olivat olivat silloin 9v ja 5v ja varsinkin tämä 9v on hullaantunut pikkuruiseen siskoon. Aikaa ja rakkautta on riittänyt ihan jokaiselle, toki välillä on ongelmia kun sisko on vasta vuoden ja veljet haluavat tehdä isojen poikien juttuja, tämä on ratkaistu siten että toinen vanhemmista sitten välillä vie isommat jonnekin kolmisin tai sitten järkätään kahdenkeskeistä aikaa vanhempien kanssa, toinen vie vaikka pojat vuorotellen leffaan/syömään/minigolfiin/treeneihin kahdestaan. Toisaalta 9v on jo niin iso, että varsinaista hoitotarvetta ei ole, yhteistä aikaa voi järkätä, vaikka pelaamalla esikoise kanssa, pitämällä juttutuokioita pikkusisarusten jo mentyä sänkyyn tai menemällä itse nukkuamaanmeno aikaan jutustelemaan/lukemaan satua mitä vaan.

Nyt kolmen jälkeen olen 100% varma, ettei meille enää tule vauvoja, en haikaile pienten perään, vauvat on ihania, mutta ihanaa kun ei kotona sellaista enää varsinaisesti ole. On vaan aika vahva tunne, että nämä lapset riittävät. Varisinkin esikoiselle sisko on ollut todella rakas ja tyttöä veli ikävöi, jos on yökylässä/pelireissulla, uskoisin että poika on saanut siskostaan niin paljon iloa, että pieni murhe on äidin välillä vähentynyt aika.

 

[Debra]

Täälläkin kova vauvakuume, mutta järki sanoo, että kolmatta ei jaksaisi. Mutta joku kumma siinä on, että sitä vaan haikailee silti...: /