Mistä tiesitte että juuri HÄN on se oikea???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ....
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27001938]Mulle tuli kans tosi lämmin ja ihan hiki virtasi. Tosin en tiedä johtuiko siitä että kesä oli niin kuuma.[/QUOTE]

:D, puhuin enemmän siitä henkisestä lämpimästä olosta.. :D.
 
Kun aloin seurustelemaan eksän kanssa ei ollut oloa että ollaan yhdessä loppuelämä. Nykyisen tapasin mieheni kautta ja heti ensimmäisen näkemisen jälkeen tuntenut ihmeellistä kaipuuta häntä kohtaan... Hänen kuviaan ja nimeään miettiessä
Tuli aina outo olo että ollaan tarkoitettu toisillemme. Ja nyt hänen kanssaan saankin jakaa elämääni. Sen vaan tietää. Näin ensimmäisen kerran elämässäni haavekuvan naimisiinmenosta ja lapsen saamisesta, omakotitalosta tms ja aina hän oli siinä mukana. <3
 
Sen vaan tiesi, että tämän ihmisen kanssa haluaa jakaa koko elämän.
Ilot ja surut.
Se tunne kestää, yhessä vähän yli 9 vuotta ja naimisissa 7 vuotta.
 
Mä en tiedä onko mies mulle Se Oikea. En usko siihen, että jokaiselle on vain yksi ja oikea olemassa. Mä uskon, että jos ihmisten välillä on kemiaa ja molemmilla vahva tahto ja halu saada homma toimimaan, se myös toimii. Sitoutumisesta parisuhteessa ennnekaikkea on kyse. Mulle riittää se, että mulla on hyvä olla mieheni kanssa, voin luottaa häneen ja tunnen että hän rakastaa minua.
 
Niin, ja itse en kyllä usko mihinkään ns. oikeisiin, enkä suhteemme tämänhetkisestä hyvästä tilasta huolimatta tiedä kuinka kauan se jatkuu. Siksipä nautinkin nyt joka hetkestä. Tottakai toivon että tämä jatkuu tällaisena hautaan asti, mutta you never know. Eli pointtina, että ei voi tietää kestääkö suhde 1 vai 70 vuotta, pääasia että on siinä ollessaan onnellinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
kun eka treffeillä istahdin kyytiin, niin "tämä on mun lasteni isä" tuli mieleen jostain ihan hatusta (suunnitelmissa oli pysyä lapsettomana ja sinkkuna, kai se ikääntyminen teettää kaikenlaisia muitakin harhatiloja)

ja näköjään riittävän oikea on, että vielä asutaan yhdessä 11 vuoden jälkeen, vaikkei parisuhdetta oikein olekaan

Mun ajatus kun nähtiin kolmannen kerran oli "tämä miehen kanssa mä meen naimisiin". sanoin asiasta miehelle ja vastaus oli et eikö se ollu ihan selvä juttu jo silloin kun ekan kerran tavattiin (paikallisjunassa keskellä päivää). 7 vuotta ja kolme lasta myöhemmin oon edelleen sitä mieltä että hän on se oikea.
 
Itse olin ennen sitoutumiskammoinen, jos olin joutunut parisuhteeseen niin aina oli päästävä siitä pois mahdollisimman nopeasti. Mutta kun aloimme olemaan mieheni kanssa yhdessä niin ei tullut sitä ahdistavaa oloa ja toisen kanssa haluasi olla yhdessä, ennemmin kuin olla yksin. Se oli se "kello" joka sai mut ajattelemaan että piru vie, tuo on se oikea, tuon kanssa haluan oikeasti olla ja viettää loppuelämän.
Ja itseasiassa kun näin mieheni ensimmäisen kerran niin se oli sellainen "jalat alta"- kokemus mutta yhdessä ruvettiin kunnolla olemaan vasta puol vuotta tapaamisesta(elämäntilanteista johtuen). Ja siitä edettiinkin sitten suht nopeasti, naimisiin mentiin noin neljän kuukauden päästä ja nyt on kaksi lastakin.

Ja edelleenkin, jos toinen on poissa niin sitä odottaa koska sen taas näkee ja se tunne siitä loppuelämän yhdessäolosta vaan vahvistuu. Toista rakastaa ehdoitta ja kesken riidankin voi todeta että samperin pöllö mutta rakastan sinua.
 
Sen vaan tiesi. Olin ollut yh:na jonkin aikaa, oli useita miehiä jotka kiinnostuneita, minä en, ilmoitin etten ole valmis mihinkään suhteisiin, enkä halukas...kunnes mies käveli vastaan ja hymyili, se tunne oli uskomaton, tajusin että tuon minä haluan, mies tuli juttelemaan ja se oli sinä, oli kuin kotiin olisi tullut. Mies sanoi että hänkään ei ole koskaan tuntenut vastaavaa, näkee ihmisen ja samantien halu olla osa toisen elämää. Etenimme vauhdilla, edelleen tuntuu samalta vaikka vaikeukisiakin toki ollut ulkopuolisilta tahoilta mutta ne vain vahvistaneet, kun katsonkin miestä koen uskomattoman lämmön tunteen. Ensi tapaamisesta jo vuosia, mutta edelleen olen vastarakastunut.
 

Yhteistyössä