Mistä tiesit, että olet masentunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Mikä pysäytti sinut huomaamaan? Mistä sen sitten tietää onko se vain tavallista väsymystä vai vakavaakin masennusta? Mihin otit yhteyttä vai otitko mihinkään?
 
Jos se jatkuu ja jatkuu eikä elämässä tunnu olevan muuta kuin harmaata... Jatkuva itkeskely ja murehtiminen, toivottomuuden tunteet, ei valon pilkkua elämässä. Neuvolasta pääsin psykologille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen kanssa:
Jos se jatkuu ja jatkuu eikä elämässä tunnu olevan muuta kuin harmaata... Jatkuva itkeskely ja murehtiminen, toivottomuuden tunteet, ei valon pilkkua elämässä. Neuvolasta pääsin psykologille.

Kaikki nuo yllämainitut tunteet on mulle todella tuttuja ja vielä löytyy lisää..
 
Lääkkeitä ooon saanu ennenkin jo useaan otteeseen 10 v ajan mutta vasta lapsen saatuani pääsin juttelemaan psykologille. Jos tää nyt katkasis kierteen ja sais jotain oikeesti paranemaan, ne lääkkeet on vain apu mutta ei paranna.
 
Mulla auttoi lääkkeet ja keskustelu. takana oli yli kymmenen vuotta kestänyt masennus, ennenkuin hain ja sain apua. Hain apua vasta, kun elämä tuntui niin pahalta, etten enää keksinyt muuta ulospääsyä kuin itsemurha (vaikken varsinaisesti halunnut kuolla). Kaikki oli aivan mustaa, eikä missään ollut toivonpilkahdustakaan. Hoidin enää ainoastaan täysin pakolliset asiat ja aivan konemaisesti, en muista edes tuosta ajasta paljoakaan. Itkin koko ajan. Lopulta, kun enää jaksanut kävellä vaan putosin suorilta jaloilta keskelle katua itkemään hain apua. Jo ensimmäinen keskustelukerta terapeutin kanssa auttoi huimasti. Lääkkeiden syönnin aloittamisen jälkeen ei vakavia aallonpohjia ole enää tullut. elämä on muuttunut paljon paremmaksi
 
Minä en saanut nukuttua kuin muutaman tunnin yössä. Lääkkeet auttoivat. Käytin niitä reilun vuoden. Nukahtamislääkkeitä käytin sen jälkeen tarvittaessa useamman vuoden ajan. Psykologilla kävin muutaman kerran, mutta siitä en kokenut olevan mitään apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mikä teillä muilla masentuneilla on niinkuin päällimmäisenä mielessä kun ootte masennuksissa? Oma kurja olo vai jotkut lapsuuden traumat..?

Molemmat. Surkuttelen omaa kurjuuttani ja kieriskelen menneisyyden traumoissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mama the Strange:
Mulla auttoi lääkkeet ja keskustelu. takana oli yli kymmenen vuotta kestänyt masennus, ennenkuin hain ja sain apua. Hain apua vasta, kun elämä tuntui niin pahalta, etten enää keksinyt muuta ulospääsyä kuin itsemurha (vaikken varsinaisesti halunnut kuolla). Kaikki oli aivan mustaa, eikä missään ollut toivonpilkahdustakaan. Hoidin enää ainoastaan täysin pakolliset asiat ja aivan konemaisesti, en muista edes tuosta ajasta paljoakaan. Itkin koko ajan. Lopulta, kun enää jaksanut kävellä vaan putosin suorilta jaloilta keskelle katua itkemään hain apua. Jo ensimmäinen keskustelukerta terapeutin kanssa auttoi huimasti. Lääkkeiden syönnin aloittamisen jälkeen ei vakavia aallonpohjia ole enää tullut. elämä on muuttunut paljon paremmaksi

Voi ei :( Mulla on ollut semmoista hidastuneisuutta, että tuntuu etten kohta jaksa enään edes jalkaa laittaa toisen eteen. Siksi tuntui sydämessä tuo romahduksesi..
 

Yhteistyössä