Mistä tiesit, että olet masentunut?

[surullinen]

Mikä pysäytti sinut huomaamaan? Mistä sen sitten tietää onko se vain tavallista väsymystä vai vakavaakin masennusta? Mihin otit yhteyttä vai otitko mihinkään?

 

[surullinen kanssa]

Jos se jatkuu ja jatkuu eikä elämässä tunnu olevan muuta kuin harmaata... Jatkuva itkeskely ja murehtiminen, toivottomuuden tunteet, ei valon pilkkua elämässä. Neuvolasta pääsin psykologille.

 

[katariina00]

itkin, itkin, itkin. läheiset sitten loppujen lopuks huolestui ja patisti psykologille. en nähny mitään hyvää huomisessa, en itsessäni, en missään.

 

[aapee]

Jos se jatkuu ja jatkuu eikä elämässä tunnu olevan muuta kuin harmaata... Jatkuva itkeskely ja murehtiminen, toivottomuuden tunteet, ei valon pilkkua elämässä. Neuvolasta pääsin psykologille.

Kaikki nuo yllämainitut tunteet on mulle todella tuttuja ja vielä löytyy lisää..

 

[ap]

Onko siitä keskustelusta psykologin kanssa sitten apua? Entä lääkkeistä?

 

[vieras]

Onko siitä keskustelusta psykologin kanssa sitten apua? Entä lääkkeistä?

Lääkkeistä on ollut mulle eniten apua.

 

[tulikellukka]

Keskustelut auttaa ja lääkkeet auttaa,molemmat kokeiltu...nyt kiikun taas rajamailla,Yritän pyristellä vastaan.Itkettää,suututtaa,ei huvita tehdä mitään,pakko vaan on...

 

[surullinen kanssa]

Lääkkeitä ooon saanu ennenkin jo useaan otteeseen 10 v ajan mutta vasta lapsen saatuani pääsin juttelemaan psykologille. Jos tää nyt katkasis kierteen ja sais jotain oikeesti paranemaan, ne lääkkeet on vain apu mutta ei paranna.

 

[Mama the Strange]

Mulla auttoi lääkkeet ja keskustelu. takana oli yli kymmenen vuotta kestänyt masennus, ennenkuin hain ja sain apua. Hain apua vasta, kun elämä tuntui niin pahalta, etten enää keksinyt muuta ulospääsyä kuin itsemurha (vaikken varsinaisesti halunnut kuolla). Kaikki oli aivan mustaa, eikä missään ollut toivonpilkahdustakaan. Hoidin enää ainoastaan täysin pakolliset asiat ja aivan konemaisesti, en muista edes tuosta ajasta paljoakaan. Itkin koko ajan. Lopulta, kun enää jaksanut kävellä vaan putosin suorilta jaloilta keskelle katua itkemään hain apua. Jo ensimmäinen keskustelukerta terapeutin kanssa auttoi huimasti. Lääkkeiden syönnin aloittamisen jälkeen ei vakavia aallonpohjia ole enää tullut. elämä on muuttunut paljon paremmaksi

 

[ap]

Mikä teillä muilla masentuneilla on niinkuin päällimmäisenä mielessä kun ootte masennuksissa? Oma kurja olo vai jotkut lapsuuden traumat..?

 

[vieras]

Minä en saanut nukuttua kuin muutaman tunnin yössä. Lääkkeet auttoivat. Käytin niitä reilun vuoden. Nukahtamislääkkeitä käytin sen jälkeen tarvittaessa useamman vuoden ajan. Psykologilla kävin muutaman kerran, mutta siitä en kokenut olevan mitään apua.

 

[eräs]

Mikä teillä muilla masentuneilla on niinkuin päällimmäisenä mielessä kun ootte masennuksissa? Oma kurja olo vai jotkut lapsuuden traumat..?

Molemmat. Surkuttelen omaa kurjuuttani ja kieriskelen menneisyyden traumoissa.

 

[ap]

Mulla auttoi lääkkeet ja keskustelu. takana oli yli kymmenen vuotta kestänyt masennus, ennenkuin hain ja sain apua. Hain apua vasta, kun elämä tuntui niin pahalta, etten enää keksinyt muuta ulospääsyä kuin itsemurha (vaikken varsinaisesti halunnut kuolla). Kaikki oli aivan mustaa, eikä missään ollut toivonpilkahdustakaan. Hoidin enää ainoastaan täysin pakolliset asiat ja aivan konemaisesti, en muista edes tuosta ajasta paljoakaan. Itkin koko ajan. Lopulta, kun enää jaksanut kävellä vaan putosin suorilta jaloilta keskelle katua itkemään hain apua. Jo ensimmäinen keskustelukerta terapeutin kanssa auttoi huimasti. Lääkkeiden syönnin aloittamisen jälkeen ei vakavia aallonpohjia ole enää tullut. elämä on muuttunut paljon paremmaksi

Voi ei Mulla on ollut semmoista hidastuneisuutta, että tuntuu etten kohta jaksa enään edes jalkaa laittaa toisen eteen. Siksi tuntui sydämessä tuo romahduksesi..