mistä tiedän onko musta monen lapsen äidiksi??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohtija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pohtija

Vieras
kai kaikilla äideillä menee joskus hermo? mä oon vaan astetta tulisempi yksilö ja joskus pinna on erittäinkin lyhyt.
mä itte pelkään sitä,että muut aattelee,ettei musta oo suurperheen äidiks,mut itse siitä haaveilen. samalla epäilen omia kykyjäni siinä roolissa.
nyt mulla on 1,5 ja 3-vuotiaat lapset ja huonoina hetkinä aattelen,et ei enää yhtään lasta,mut taas hyvinä hetkinä haluaisin meidän perheeseen vielä kaksi lasta lisää.
tarkottaako se,että joskus on valittanut väsymystä ja uupumusta,ettei voi enää lisää lapsia "hankkia"? jotenkin musta tuntuu siltä,että jos nyt ilmottaisin perheelleni ja ystäville,että kolmas lapsi on tulossa,ihmiset ajattelis: "just joo..juurihan toi valitti kuinka rankkaa on,että oliko toi nyt fiksua" tms...
toisaalta mulle on yks ja sama mitä muut miettii...mut se vähän varjostaa näitä suunnitelmia.mistä mä OIKEESTI tiedän onko musta useemman kuin kahden lapsen äidiks??
 
Joo valittaahan saa:) Ja ei se oo kellään niin helppoa. Itse oon huomannu että nyt kerkeenkin enemmän asioita tekeen kun useempi lapsi(viides tulossa ja vanhin vasta menee kouluun). Lapset kasvattaa:) Hermothan menee tiuhaan mutta kellä pienten lasten äideillä ei?!
 
Kyllähän siihen kolmen tai neljän lapsen hankintaan kuuluu jo muutakin kuin oman pinnan pituus. Voi mennä autokin vaihtoon, jos turvaistuimet ei sovi kaukalon kanssa... Siinä se hermo sitten meneekin kun niitä koetat sovitella. *kika*
 
En mä vaan enää kolmatta tekis jos kahdenkin kanssa menee jo hermot. Ihmetyttää ne jotka ensin valittaa kuin raskasta on lapsien kans ja sitten pukkaavat niitä lisää. Turha sit on valitella kellekkään että on raskasta kun on lapsia tupa täynnä kun on niitä itse halunnut niin monta.
 
ja siis koko ajan tuntuu siltä,että meidän perhe ei ole "kokonainen". mulla kävi vielä niin,etten nyt päässyt kouluun ja tuntuu,et jotain pitäis tilalle keksiä.. mies olis ihan valmis kolmanteen lapseen,mut mä nyt mietin ja mietin kaikkia eri seikkoja...
mut onko oikeesti olemassa lehmänhermo-äitejä joilla temperamenttiset pienet lapset?!?hmm..
 
Tuu meille kokeilee muutamaks viikoks :) on murrosikää 2kpl, ekari on aika tuittu kun sille päälle sattuu ja 2.5v uhmis :laugh: jos tästä selviää niin selviää mistä vaan :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En mä vaan enää kolmatta tekis jos kahdenkin kanssa menee jo hermot. Ihmetyttää ne jotka ensin valittaa kuin raskasta on lapsien kans ja sitten pukkaavat niitä lisää. Turha sit on valitella kellekkään että on raskasta kun on lapsia tupa täynnä kun on niitä itse halunnut niin monta.

kysyn vaan,että eikö ne äidit kenellä on monta lasta,niin valittaneet IKINÄ vauva-aikanakaan,että on rankkaa?? siis jos satuin toteamaan kun kakkonen syntyi,että kahden pienen kanssa on rankkaa,niin menikö siinä mun ns. mahollisuudet isompaan perheeseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hemuli:
Tuu meille kokeilee muutamaks viikoks :) on murrosikää 2kpl, ekari on aika tuittu kun sille päälle sattuu ja 2.5v uhmis :laugh: jos tästä selviää niin selviää mistä vaan :D

ilmeisesti säkin selviät?ootko jokin superäiti? enkä siis lietso mitään riitaa,vaan et pitääkö muka olla jotain yliluonnollisia kykyjä,jotta selviää haastavista tilanteista useamman lapsen kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi suakin:
Kyllähän siihen kolmen tai neljän lapsen hankintaan kuuluu jo muutakin kuin oman pinnan pituus. Voi mennä autokin vaihtoon, jos turvaistuimet ei sovi kaukalon kanssa... Siinä se hermo sitten meneekin kun niitä koetat sovitella. *kika*

en nyt niin puupää ole,ettenkö noita seikkoja olis miettiny!
 
Ei kai sitä oikein tiedäkään. Itse olen pian kolmen lapsen äiti (jos kaikki meneen hyvin) ja kyllä minullakin usein pinna palaa noiden uhmakkaiden herrojen kanssa! En ole kyllä koskaan lasten vauva-aikoina menettänyt hermoja vaikka kuopuksella oli paha koliikkikin pitkään. Vauvaan suhtautuu eri tavalla kärsivällisemmin.

Jos on lyhyt pinna niin en suosittele uutta perheenlisäystä kovin tihein väliajoin. Itseäni helpottaa kun edelliset lapset ovat jo isompia ja suht omatoimisia. Voi keskittyä nyt vauvaan paljon paremmin kuin jos olisi toinen täysin vaippaikäinen taapero huollettavana.

 
No jos kerran itsekin epäilet jaksamistasi suurperheen äitinä, ni eiköhän siinä oo vastausta kerrakseen?!?
Liikaa olen nähny läheltä perheitä, joissa haluttiin monta lasta, ihan vaan kun joskus aikojen alussa oli päätetty yhdessä, ett halutaan iso perhe! Sit ekan kanssa viel jaksetaan suht ok, kahden kanssa ei enää pärjätäkään millään ilman ulkopuolista apua, kun on NIIIIIIIN vaikeeta kahden kans, ja kun ei oo aikaa esikoiselle ja vauvalle yksinään jne. jne. ja SILTI "tehdään" lapsia lisää... :(
 
Mie kyllä luulen, että jokaisella menee joskus hermot... oli sitten lapseton, yksilapsinen tai viiden, taikka kymmenen, tai vaikka viidentoista lapsen äiti.

Ja minusta äiti, isonkin perheen äiti, saa olla väsynyt - joskin se kynnys sanoa sitä kasvaa lapsiluvun myötä, koska sit kuulee helposti sitä, että "oisko pitänyt ja kannattanut ajatella aiemmin..." eli tavallaan oma vika, kukas on käskenyt täyttää maailman jne.

Ei kai se väsyminen voi ja saa olla vain sellaisten "oikeus", keillä on se yksi tai kaksi lasta.

Mutta mie oon sitämieltä, että sitämukaa kun lapsiluku kasvaa, sitämukaa myös äiti ja isä sopeutuu perheensä tarpeisiin - jos lapset siis ovat yhdessä toivottuja ja haluttuja. En miekään yhden lapsen teini-äitinä, tai kahden lapsen yh:na voinut ajatella, että minusta ois pyörittämään kymmenen lapsen taloutta... mutta hengissäö mie oon ainakin vielä.
Ja vaikka välillä hermot paukkuu, ja tekis mieli lähettää koko jälkeläisjoukko raketilla maata kiertävälle radalle, niin oikeesti en yhtään antais pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihmetyttää ne jotka ensin valittaa kuin raskasta on lapsien kans ja sitten pukkaavat niitä lisää. Turha sit on valitella kellekkään että on raskasta kun on lapsia tupa täynnä kun on niitä itse halunnut niin monta.

Tuttavapiirissä tämmöstä........... :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hemuli:
Tuu meille kokeilee muutamaks viikoks :) on murrosikää 2kpl, ekari on aika tuittu kun sille päälle sattuu ja 2.5v uhmis :laugh: jos tästä selviää niin selviää mistä vaan :D

ilmeisesti säkin selviät?ootko jokin superäiti? enkä siis lietso mitään riitaa,vaan et pitääkö muka olla jotain yliluonnollisia kykyjä,jotta selviää haastavista tilanteista useamman lapsen kanssa?

Joo selviäähän sitä, noissa kun ei oo palautusoikeutta :whistle: enkä ole mikään superäiti - saati millään lehmänhermoilla varustettu ihminen. Pinna palaa harvase päivä, mut kyllä kaikesta selviää kuitenki. Ja on ne niin ihania noi lapset :heart: nii ja kaiken lisäksi oon yh :D
 
Sitten tiedät varmuudella kun on liian myöhäistä :)

Ja kun joku sanoi aikaisemmin että jokaisella menee joskus hermot niin ei pidä paikkaansa, mulla on yksi lapsi eikä ole tarttenut hermostua sen kanssa.
 
Mulla on äärettömän lyhyt pinna. Ja neljä lasta. Ja hyvin pärjätään. sitä voi myös itse opetella pidentämään sitä pinnaa, ja lakata stressaamasta turhista. Tarkotan siis, et jos stressaa esim kodin puhtaudesta, minuutin tarkoista aikatauluista jne, eikä niissä sitten onnistukaan oman vaatimustason mukaisesti, pinna palaa. Mutta kun opettelee hiukan leppoisamman asennoitumisen, niin pinna säilyy pidempään. Näin ainakin meillä. Lepsu äiti en ole, mutta en ota stressiä turhista. Arki sujuu omalla painollaan, välillä on vaikeampaa ja välillä taas helpompaa. Pitää muistaa, että lapset ovat lapsia, ja välillä keksivät kaikenlaista jäynää, johon aikuisen pinna helposti katkeaa. Mutta kun ei aina ota kaikkeaa niin vakavasti, vaan sisällyttää myös huumoria arkeen, niin asiat sujuvat paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jkl:
Sitten tiedät varmuudella kun on liian myöhäistä :)

Ja kun joku sanoi aikaisemmin että jokaisella menee joskus hermot niin ei pidä paikkaansa, mulla on yksi lapsi eikä ole tarttenut hermostua sen kanssa.

Minkä ikäinen sun yksi lapsi on? :)
 
Mullakin on lyhyt pinna ja 3 lasta joista vanhin on hieman yli 3v. Enkä mä näe tai koe tässä mitään ongelmaa. Vaikka pinna onkin lyhyt, niin ei se tarkota sitä että täällä karjun peräsuoli pitkällä kaikki päivät. Komennan kyllä ja kunnolla. Ainut huonopuoli tosiaan oli se auto kun siihen ei sitten kaikki mahdukkaan, tai ehkä mahtuis mutta keskellä ei oo kun lantiovyö :kieh: Ja tällä hetkellä ei ole varaa hankkia isompaa.. Täytyy eka saada tallikin valmiiks.. B)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pure Dynamite:
Jos kaikkea pitäisi välttää sen takia kun vain sattuu olemaan lyhyt pinna niin eihän sitä mitään voisi tehdä. :whistle: Kuten sanottu, lapset kasvattaa vanhempia.. eritoten sitä pinnaa.

Näinpä sekä hioo luonnetta muutenki :) itsellä ainaki on jääny monet turhat nipotukset elämästä pois lasten myötä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja jkl:
Alkuperäinen kirjoittaja hemuli:
Alkuperäinen kirjoittaja jkl:
Sitten tiedät varmuudella kun on liian myöhäistä :)

Ja kun joku sanoi aikaisemmin että jokaisella menee joskus hermot niin ei pidä paikkaansa, mulla on yksi lapsi eikä ole tarttenut hermostua sen kanssa.

Minkä ikäinen sun yksi lapsi on? :)

14

Justiinsa ja koskaan ei ole pinna hänen kanssaan palanu ;) sinä oot sitte varmaan sellanen lehmänhermoinen äiti tai sulla on keskimääräistä sopuisampi luonteinen lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hemuli:
Alkuperäinen kirjoittaja jkl:
Alkuperäinen kirjoittaja hemuli:
Alkuperäinen kirjoittaja jkl:
Sitten tiedät varmuudella kun on liian myöhäistä :)

Ja kun joku sanoi aikaisemmin että jokaisella menee joskus hermot niin ei pidä paikkaansa, mulla on yksi lapsi eikä ole tarttenut hermostua sen kanssa.

Minkä ikäinen sun yksi lapsi on? :)

14

Justiinsa ja koskaan ei ole pinna hänen kanssaan palanu ;) sinä oot sitte varmaan sellanen lehmänhermoinen äiti tai sulla on keskimääräistä sopuisampi luonteinen lapsi.

Varmaan osittain molempia. Lapsi on ollut kyllä aina oikea enkeli!
 

Yhteistyössä