Sain kolmannen -ja viimeisen lapseni syksyllä. Perheenlisäys on siis ehdoton EI, monestakin syystä. Olen antanut kaikki vauvan vaatteet ja tarvikkeet pois, siis ihan kaiken (lukuunottamatta muutamia juttuja, jota haluan antaa lapsilleni sitten, kun saavat itse lapsia)
Minulla ei ole vauvakuumetta ja oikeastaan tunnen helpotusta, ettei tarvitse miettiä ja pelätä raskauksia (paljon keskenmenoja), synnytyksiä, yöheräilyjä (tämä puolivuotiaamme nukkuu 12h/yö, on tehnyt sitä 2 kk asti) ja odotan kovasti sitä, että tämä viimeinenkin pääsee vaipoista, oppii puhumaan (helpottaa niin montaa asiaa), voin lopettaa noiden hoitokamojen/kantakopan rahtaamisen...
Miksi siis minusta tuntuu silti jotenkin haikealta, kun katselen vauvaani ja mietin, että tässä nyt mennään viimeistä kertaa. Katsoin jotain ohjelmaa, jossa äiti imetti vastasyntynyttään ja ajattelin heti, että "mä en enää koskaan.."jne.
Ja siis ei, en tosiaan haluaisi vauvaa..Taidan olla hiukan sekaisin..?? :headwall: :saint:
Minulla ei ole vauvakuumetta ja oikeastaan tunnen helpotusta, ettei tarvitse miettiä ja pelätä raskauksia (paljon keskenmenoja), synnytyksiä, yöheräilyjä (tämä puolivuotiaamme nukkuu 12h/yö, on tehnyt sitä 2 kk asti) ja odotan kovasti sitä, että tämä viimeinenkin pääsee vaipoista, oppii puhumaan (helpottaa niin montaa asiaa), voin lopettaa noiden hoitokamojen/kantakopan rahtaamisen...
Miksi siis minusta tuntuu silti jotenkin haikealta, kun katselen vauvaani ja mietin, että tässä nyt mennään viimeistä kertaa. Katsoin jotain ohjelmaa, jossa äiti imetti vastasyntynyttään ja ajattelin heti, että "mä en enää koskaan.."jne.
Ja siis ei, en tosiaan haluaisi vauvaa..Taidan olla hiukan sekaisin..?? :headwall: :saint:
