Mistä se johtuu, että poikalapsia huomioidaan tyttöjä enemmän. Jääkö muilla tytöt syrjään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Ihmettelevä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä kyllä saa pojat enemmän haleja ja hellyyttäkin. Tosin voi johtua siitä, että luontaisesti ehkä on esim. naisten helpompi lähestyä vastakkaista sukupuolta. En tiedä.
 
No jopas jopas. En ole kyllä ikinä ja koskaan huomannut mitään eroja siinä, kumpiako on huomioitu enemmän. Ihan yhtä toivottuja ja huomioituja ollut kumpikin. Tämä asia on aivan uutta mulle..
 
Mun lapsuuden perheessä meni/menee edelleen niin, että äiti välittää mun veljestä enemmän, kuin musta ja siskosta. Isä ja äiti eros ja isällä uus perhe nuoruuden rakkauden kanssa, lapsia kaksi. Mutta teini iässä tajusin ton kuvion, isä ei juuri paikalla ollu koskaan meijän lapsuudessa, oli aina töissä ja jos kotona oli, niin nukku melki pelkästään. Teini iässä vieraannuin isästä ja äitin kanssa riideltiin noihin aikoihin paljon tai oikeestaan vaan huudettiin ja raivottiin toisillemme.

Saan yhä edelleen äidiltäni kuulla kuinka hän välittää veljestä eritavalla kuin musta ja mun siskosta, veli on ainoo poika ja äideille on pojat aina tärkeitä. Toki välitän susta ja siskostas, mutta eritavalla ja mulla on siskooski jotenkin läheisemmät välit kuin sinuun. Yleensä vanhemmat suosii yhtä tai kahta lasta, mutta minä en, välitän teistä kaikista kolmesta, mutta minulla on läheisemmät välit veljees ja siskoos. Oon ton tienny kauan. Ei ole koskaan haitannu, tai en ainakaan tiedosta että, haittais. Mulla on nykysin oma perhe ja olen yhen tyttären äiti joten en osaa vastata tohon suosimis juttuun mitään.

Kaikki lapset on mun mielestä ihania ja sulosia, sukupuoleen katsomatta ja suosin tuttavien ja kavereitten tyttöjä ja poikia yhtä paljon ja samalla saa yleensä oma tyttäreni myöskin huomiota multa. Tytär ei ole juurikaan mustasukkanen, tosin sitten jos joku erehtyy tulla istumaan mun syliin tai joku muu lapsista halaa, niin sillon pääsee huuto.
 
Mä en ole tuollaista havainnoinut, joten vaikea kuvitella johtuvan mistään muusta kuin asennevammasta (joka ehkä on periytyvää sorttia kasvatuksen myötä).
Ainoa ihminen jonka tiedän lähipiirissä arvottavan lapsia sukupuolen mukaan on isoäitini - ja hänkin "suosii" tyttöjä.

Aika karua jos tollanen "suosiminen" jompaakumpaa sukupuolta kohtaan on näinkin yleistä kuin tämä palsta antaa ymmärtää. Yöks.
 
Mä en ole tuollaista havainnoinut, joten vaikea kuvitella johtuvan mistään muusta kuin asennevammasta (joka ehkä on periytyvää sorttia kasvatuksen myötä).
Ainoa ihminen jonka tiedän lähipiirissä arvottavan lapsia sukupuolen mukaan on isoäitini - ja hänkin "suosii" tyttöjä.

Aika karua jos tollanen "suosiminen" jompaakumpaa sukupuolta kohtaan on näinkin yleistä kuin tämä palsta antaa ymmärtää. Yöks.

Olen kanssasi samaa mieltä. Mä jotenkin vielä ymmärrän vanhat ihmiset. Itse olen kuitenkin 24v ja odotan esikoistani. Moni kanssani samaa ikäluokkaa oleva kaverini on kysynyt kumpaako toivon. Olen sanonut, että mulle ei ole tuon taivaallisen väliä ja jos saisin itse päättää lapsen sukupuolen, en osaisi päättää. Moni tuntuu ihan ihmettelevän miten en toivo poikaa ja "eikö esikoiseksi toivota aina poikaa?" "Ai mä kyllä ainakin haluaisin eka pojan".
En ymmärrä. Ymmärtäisin, jos eläisimme keskiajalla, jolloin vain pojat pääsivät kouluun ja naisia sai kohdella miten vain.
Edelleen mulle on ihan sama, kumpiko tämä masuasukki on. Ihan yhtä tervetullut <3. Mulla ei ole mitään "jalkapalloileva ekonomi" tai "lettipäinen pianon soittaja" unelmia. Kunhan vaan saan LAPSEN.
 
Tyttöä toivottiin ja tyttö tuli. En osais kuvitella itseäni edes pojan äitinä ja jos vielä tulisin raskaaksi (jota en tule, tämä saa saada meidän puolesta kaiken huomion) tyttö haluttas, Meill on kaikki lemmikitkin aina ollu tyttöjä ja on ja tulee oelmaan. Mä rakastan niitä prinsessajuttuja kuten mieskin innoissaan ostelee tytölle (ja pappa) tyttöjen juttuja :)
 
Mä olen kyllä toivonut aina kovasti poikaa. Mulle oli kauhea pakkomielle saada poika. Tämä johtuu lähinnä siitä, että koen tytöt todella ärsyttävinä. Mua on kiusattu ihan lapsesta saakka ja kiusaajat aina olleet tyttöjä. Mulla on 17v nuorempi pikkusisko, joka oli pienenä todella rasittava. Rasavilli ja kova manipuloimaan. Kun pikkusiskolla alkoi käydä kavereita kylässä, niin vuorotellen kaikki haukkuvat niitä kavereita, jotka eivät olleet läsnä.
Työpaikalla huomaa, että nainen on naiselle susi ja miehet rennompia.

Tämä on vain mun kokemukseni ja tiedän, ettei asiat mene aina näin.
 
[QUOTE="vieras";26207510]Itse olen enemmän huomannut tätä toisinpäin. Ainakin meidän uusperheessä. Tyttö tavallaan jopa jyrää veljensä ja siksi monesti miettinyt miten poikaa voisi huomioida enemmän.[/QUOTE]

jännä juttu että tuo jyrääminen on ongelma noi päin. toisinpäin se ei haittaisi
 
No jos joku lapsi jyrää sisaruksensa, niin silloin pitää vanhempien puuttua tähän. En mä ainakaan hyväksyisi sitä, että mun lapsista joku jyräisi ja tyrannisoisi muita sisaruksia.
 
No kyllä mun lähipiirissä huomioidaan kumpiakin ihan tasapuolisesti. Ihan yhtälailla ollaan oltu iloisia myös tyttöjen ja poikian syntymästä. Ihme hommaa, jos joillakin ei näin ole..
 
Ehkä nuoret naiset (omissa tutuissani ainakin) toivovat poikavauvaa enemmän. En silti ole kohdannut syrjitään tai tasa-arvotonta kohtelua. Ihan suloisia ovat kaikki.
 
[QUOTE="Heppi";26207172]Mulla ei ole vielä lapsia. Tietyssä iässä ( n 4-8v) pojat ovat jotenkin paljon suloisempia ja kivempia mun kokemuksen mukaan ainakin. Mua ällöttää kaikki prinsessamaisuus ja rusetit tukassa.[/QUOTE]

Stereotypiat ovat ällöttäviä. Olen itse nainen ja tyttären äiti (ja nyt odotan ultran perusteella poikaa) ja minuakin ällöttää prinsessa-jutut yms. Tosin vielä enemmän minua ällöttävät ja ärsyttävät aseet, taistelut, hirviöt, huono käytös ja riehuminen.

Onneksi ihminen ei ole luonnostaan mikään stereotyyppi, vaan yksilö. Ei ole mikään pakko ohjailla lasta yksipuoliseen sukupuolirooliin. Esim. oma lapseni ei ole mikään stereotyyppinen tyttö, eikä kyllä ole kukaan muukaan tuntemani tyttölapsi. Satunnaiset prinsessaleikit, joita JOTKUT tytöt leikkivät (esim. omani ei koskaan) eivät määritä koko olemista eivätkä edes välttämättä ole erityisen "prinsessamaisia". Ehkä kaikki pojatkaan eivät ole huonokäytöksisiä, riehuvia asehulluja?
 
Lasten huono käytös johtuu kyllä ihan kasvuympäristöstä. En ole ikinä kuullut, että huonoa käytöstä olisi enemmän yhdistetty poikiin tai tyttöihin. Omassa lähipiirissä on enemmän rääväsuisia teinityttöjä, mutta en silti ajattele, että tytöt käyttäytyisivät huonommin.
 
Kai sitä joskus aatamin aikoihin poikaa pidettiin siunauksena ja suvun jatkeena. Meillä kyllä kummatkin vaativat / saavat huomiota, kumpainenkin omalla tyylillään. Poika ehkä nöyrempi.
 
Mulla on neljä tyttöä. Tottakai rakastan heitä. Olisin vain kovasti halunnut edes yhden pojan. Kaveripiirissämme saatan siis huomaamatta suosia enemmän kavereiden poikia, sillä olisin niin itsekin toivonut saavani pojan.
 

Similar threads

S
Viestiä
1
Luettu
1K
S
Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä