Mistä se johtuu, että poikalapsia huomioidaan tyttöjä enemmän. Jääkö muilla tytöt syrjään?

["Ihmettelevä"]

Näin siis meillä. Osasyy voi toki olla se, että meillä on tytöt kovin villejä ja tuovat kyllä itse itseään esille. Pojat rauhallisempia ja siksi heitä jututetaan enemmän.
Tuntuu kyllä muutenkin, että poikien asiat kiinnostavat enemmän. Aina poikia kehutaan ja pojilta kysytään miten päiväkodissa menee jne. Onko tämä vain meillä näin? Saako muilla tytöt ja pojat yhtä paljon huomiota?

 

[DaLin]

Ainoastaan raskaudessa. Tiedettiin jokaisen lapsen sukupuoli jo aika varhain, eikä pidetty salassa. Poikauutinen sai enemmän positiivista huomiota ja pojasta oltiin eri tavalla iloisia.
Mulla on kaksi tyttöä ja yksi poika. Nyt kyllä kaikki saavat ihan tasaisesti huomiota vierailta ja sukulaisilta. Isovanhemmat halittelee yhtä paljon jne. Eli ei eroa.

 

["vieras"]

En ole huomannut eroa. Raskausvaiheessa kaikki reagoivat ihan yhtä iloisesti poika- ja tyttöuutiseen. Nyt lapset tyttö 6v ja poika 4v saavat samalla tapaa huomiota osakseen. En minä ainakaan ole huomannut, että meillä jäisi toinen toisen varjoon.

 

["tiina"]

Me vanhemmat tottakai olemme tasapuolisempia. Poikaa on kyllä ehkä esim. minun ystävieni osalta sylitelty enemmän ja "lässytetty" enemmän pojalle. En tiedä onko sitten luonteestakin kiinni, kun poika on ollut kovin ihmisläheinen aina. Tyttö enemmän oman tiensä kulkija.

 

["pop"]

Tuo on ihan yleinen juttu, monta kertaa tutkittu asian olevan näin mm. päiväkodeissa ja kouluissa jne. Vanhat sukupuoliroolit pysyy osittain tämän takia yllä: pojista kannetaan enemmän huolta, ja he kantavat vähemmän oma-aloitteista vastuuta.
Hirmuinen työ opetella tästä pois näin itse opettajana, siis vaatii todella pitkällistä itsensä tiedostamista arjessa jne.

 

["noo"]

Mulla on vaan tyttöjä, etten osaa siihen vastata, mutta noin muuten. Tuntuu, että äideille on pojat tärkeämpi. Isät enemmän tasapuolisia.

 

[Data]

Meillä taitaa tyttö saada eniten huomiota ja hän osaa sitä myös vaatia.

 

[Lau123]

Mulla on vaan yksi lapsi. Itse kyllä esim. huomion kavereiden lapsia ihan yhtä paljon. Oli sitten tyttöjä tai poikia.
Esim. tuttujen muksuissa sellainen supersuloisuus on enemmän luonteesta kiinni.

Itselläni on veli ja kyllä mun veli on ollut vanhemmilleni ja sukulaisille tärkeämpi ja isompi juttu, kuin minä.

 

["vieras"]

Minullakin on vain tyttöjä, mutta se on ihmetyttänyt joskus, kun teoreettinen poika, jota ei siis ole olemassakaan, saa huomiota joiltakin vierailta. Haluavat siis tuoda esiin sitä, miten mukavaa olisi, jos olisi poika. Minä olen onnellinen tytöistäni.

 

["Heppi"]

Mulla ei ole vielä lapsia. Tietyssä iässä ( n 4-8v) pojat ovat jotenkin paljon suloisempia ja kivempia mun kokemuksen mukaan ainakin. Mua ällöttää kaikki prinsessamaisuus ja rusetit tukassa.

 

["mona"]

Jaa no tää on mulle ihan uutta. Itse olen suvun ainoa tyttö ja oon saanut tosi paljon huomiota koko elämäni ajan. Nyt itselläni on kaksi poikaa ja kahdella veljelläni yhteensä 5 poikaa ja jos joku tähän nyt tytön pyöräyttäis niin kyllähän siitä lellikki tulisi.

 

[Ylpeä äiti]

[QUOTE="mona";26207196]Jaa no tää on mulle ihan uutta. Itse olen suvun ainoa tyttö ja oon saanut tosi paljon huomiota koko elämäni ajan. Nyt itselläni on kaksi poikaa ja kahdella veljelläni yhteensä 5 poikaa ja jos joku tähän nyt tytön pyöräyttäis niin kyllähän siitä lellikki tulisi.[/QUOTE]

Meillä pelkkiä tyttöjä suvussa. Minulla kolme, veljelläni yksi ja toisella veljellä kaksi. Kauhea hössötys siitä, etteikö kukaan voisi poikaa tehdä.. Ihmiset ei ymmärrä sitä, ettei siihen lapsen sukupuoleen nyt vaan voi vaikuttaa.
Tiedän sitten myös poikasukuja (esim. ystäväni) ja sielä ei kukaan odota tyttöä. Eli ihan huojentavaa kuulla, jos jossain näinkin. Vähän kuin pakkomielle saada aina se poika, mutta tyttöä ei kaipaa yleensä kukaan.

Mä koen olevani onnekas, kun mulla on kolme tervettä ja ihanaa lasta!

 

[samuelinäiti]

mulla on poika ja toinen mokoma tulossa, mutta huomasin kyllä kun esikoista odotin että isäni ja miehen erittäin vanha mummi niin olivat erittäin mielissään pojasta. isäni siksi että siskoni kaksi viimeistä ovat olleet tyttöjä (vanhin lapsi hällä siis poika) niin sai sitten lisää niitä "ukin poikia". miehen mummi oli nyt muuten vaan onnesta pakahtua kun lempi lapsen lapsi lisääntyy ja tietty ikänsä puolesta (vanhat tavat/uskomukset) on mahtavaa jos eka lapsi perheeseen on poika. nyt sittenku saadaan toinenki poika niin sama kuvio toistui. etenki miehen mummi on eniten aikoinaan ja no vieläkin lellinyt omaa poikaansa, tytärtään vähättelee melkein jokaisessa sanankäänteessä missä ensin tietty ylistäny poikaansa. kuulemma hänen jo edes mennyt miehensä oli samanlainen. että kyllä vaan ne vanhat tavat toistuu vieläkin juuri näitä kautta vaikkei itse aina haluaisikaan.

itse en huomaa että olisin siskon lapsia erinlailla kohdellut, toista tytöistä tietty eniten ehkä halittelen koska on mun kummityttö.

 

[hän-joka-jääköön-nimeämättä]

Meillä on poikasuku ja mä jäin kyllä siitä huolimatta lapsuudessani aina veljien ja serkkujen varjoon.
Koska olin tyttö, en ollut mitään.
Omia lapsiani on kyllä kohdeltu erittäin tasapuolisesti ja jokaisen syntymästä oltu yhtä onnellisia. Hyvä niin.
Omassa kaveripiirissäni kyllä huomaan, että esikoiseksi toivotaan edelleen nimenomaan sitä poikalasta.

 

["Viiden äiti"]

Meillä on ollut ihan täysin luonteesta kiinni. Vanhin (poika) ja toiseksi nuorin (tyttö) ovat olleen sylissä viihtyviä ja ihmisläheisiä heti vauvasta ja näin ollen siis saanut sylittelyä enemmän. Etenkin sitten toiseksi vanhin (tyttö) on aina ollut sellainen, joka ei esim. piittaa niin olla sylissä.

 

["Sipe"]

Tunnistan tuon käytöksen vanhempieni ja sukulaisteni puolesta, mutta kaveripiirissäni me kaikki itsenäiset ja vasta yli kolmikymppisinä lapsia tehneet naiset toivoimieen nimenomaan itsellemme tyttäriä!!! Ja kaikki saivat esikoisina pojan. Muutamille tuli toinenkin lapsi ja minä onnellinen sain tytön. Kyllä meidän neiti saa enemmän huomiota näiltä ilman tyttöä jääneiltä kavereiltani. Lapsettomat kaverit suhtautuvat yhtä huomioivasti molempiin lapsiini, mutta kyllä meidän puheissa ehkä enemmän kyselevät tytöstä juttuja... eli nyt on sitten tämä tyttö-on-tärkeä aika tullut. Haluan vielä korostaa, että rakastan lapsiani yhtä paljon ja pyrin huomioimaan heitä yhtä paljon. Mutta kyllä tyttö on minun lempilapseni ja poika sitten taas mieheni...

 

["mona"]

[QUOTE="Viiden äiti";26207263]Meillä on ollut ihan täysin luonteesta kiinni. Vanhin (poika) ja toiseksi nuorin (tyttö) ovat olleen sylissä viihtyviä ja ihmisläheisiä heti vauvasta ja näin ollen siis saanut sylittelyä enemmän. Etenkin sitten toiseksi vanhin (tyttö) on aina ollut sellainen, joka ei esim. piittaa niin olla sylissä.[/QUOTE]

No varmaan monessa perheessä esikoinen saa enemmän huomiota kuin seuraavat ihan sukupuolesta riippumatta, jos siis on pienet ikäerot. Ja osaa sitä myös sitten vaatia.

 

[meillä]

molempia sukupuolia ja kaikille annetaan yhtäpaljon huomiota

 

[en huomaa eroa]

Meillä on ehkä ystäväpiirissä toivottu enemmän poikalapsia. Etenkin esikoiseksi. Eli poika ehkä "ystäväpiirissä" ollut se toivotumpi. Tyttöjä ja poikia on nyt kutakuinkin tasan ja kun kaikki ovat nyt syntyneet ja tässä ja nyt, niin kyllä yhtä paljon huomioidaan.

 

["Nisu"]

Mä toivoin esikoiseksi poikaa. Osa kavereista on toivonut myös poikaa, osa tyttöä ja osa ei varsinaisesti kumpaakaan. Sen huomaan kyllä ihan kaikissa ikäluokissa, että poika on yleensä äidille tärkeämpi ja aikuisena myös läheisempi. Muutoin kyllä saa kaikki lapset ihan samalla tavalla huomiota.

 

["Hanna"]

Ainut "syrjintä" on ollut raskausaikana. Kun kerroin odottavani tyttöä, niin jotkut ystäväni reagoivat siihen sanomalla "no ei se mitään" tai "no mutta seuraava on poika". Nämä siis ainoita kokemuksiani. Nyt kahden tytön ja yhden pojan äitinä voin sanoa, että kyllä jokainen lapsistani saa haleja ja mussutuksia tutuiltamme .

 

[datavahti]

En ole huomannut eroa. Eikä ystäväpiirissäni ole mitään erityisiä toivomuksia ollut syntyvän lapsen sukupuolen suhteen.

 

["mummeli"]

Ihan vieras asia minulle. Sen tiedän, että esikoisiksi monet toivovat poikaa. Syntyneiden lasten kesken ei mielestäni kyllä ole, eikä pitäisikään olla eroja kohtelussa.

 

["vieras"]

Itse olen enemmän huomannut tätä toisinpäin. Ainakin meidän uusperheessä. Tyttö tavallaan jopa jyrää veljensä ja siksi monesti miettinyt miten poikaa voisi huomioida enemmän.

 

["Sanna"]

Itse ole huomannut tämän että vanhemmat sukupolvet "ottavat" pojan sukunsa jatkaksi.. Meillä ei tyttöä joten en voi verrata kuka saa huomiota ja miten, mutta sivusta seurannut poiklien pikkuserkkujen järjestystä ja kyllä ne pojat saavat sen suuremman huomion, hellyyttä ja haleja tietty kukavaan yhtäpaljon.