Mistä se johtuu, että mä olen aina mielestäni lihava?

Darwinin leski

Aktiivinen jäsen
28.12.2005
23 971
0
36
Jos ei muuten, niin vähintään valokuvissa. Vaikka paino putoaa, niin mä olen mielestäni silti ihan yhtä lihava aina vaan. Enkä mä ainakaan BMI:n mukaan lihava ole, vaan ihan normaali. Ja ihan noi pari vauvakiloakin aiheuttaa hirveetä ahdistusta.

Joskus odotusaikana katselin kuvia ennen odotusta, että "onpas sitä ollut pieni". Ja nyt kun se vauvamaha on pois ja katson noita kuvia, niin olen mielestäni turhan lihava niissä.

Raivostuttavaa läskiahdistelua, en mä jaksais tämmösiä miettiä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
samat ajatukset itsellänikin

Ärsyttävää :( Vaikka sen periaatteessa tietääkin, ettei ole lihava, niin silti... Tiedä sitten, että johtuuko se oikeasti noista kahdesta vauvakilosta, mitä on jäljellä. Onko ne muodostuneet joksikin pakkomielteeksi takaraivoon tai jotain. En minä tiedä.

Ja muuten mulla on itsetunto kyllä ihan kohdillaan, ei siinä mitään, mutta mä en vaan osaa olla tyytyväinen tähän asiaan sitten mitenkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NaimakasPuuhaSiviä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
samat ajatukset itsellänikin

Ärsyttävää :( Vaikka sen periaatteessa tietääkin, ettei ole lihava, niin silti... Tiedä sitten, että johtuuko se oikeasti noista kahdesta vauvakilosta, mitä on jäljellä. Onko ne muodostuneet joksikin pakkomielteeksi takaraivoon tai jotain. En minä tiedä.

Ja muuten mulla on itsetunto kyllä ihan kohdillaan, ei siinä mitään, mutta mä en vaan osaa olla tyytyväinen tähän asiaan sitten mitenkään.

Niinpä, en minäkään ole lihava ja ihan normaali painoindeksi, mutta, kun katsoo vanhoja valokuvia niin monesti miettii, että olinpa laiha. Ja tuohon yritän takaisin päästäkkin, mutta nyt, kun tarkemmin mietin niin liekkö tuolloinkaan ollut itseeni täysin tyytyväinen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NaimakasPuuhaSiviä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
samat ajatukset itsellänikin

Ärsyttävää :( Vaikka sen periaatteessa tietääkin, ettei ole lihava, niin silti... Tiedä sitten, että johtuuko se oikeasti noista kahdesta vauvakilosta, mitä on jäljellä. Onko ne muodostuneet joksikin pakkomielteeksi takaraivoon tai jotain. En minä tiedä.

Ja muuten mulla on itsetunto kyllä ihan kohdillaan, ei siinä mitään, mutta mä en vaan osaa olla tyytyväinen tähän asiaan sitten mitenkään.

Niinpä, en minäkään ole lihava ja ihan normaali painoindeksi, mutta, kun katsoo vanhoja valokuvia niin monesti miettii, että olinpa laiha. Ja tuohon yritän takaisin päästäkkin, mutta nyt, kun tarkemmin mietin niin liekkö tuolloinkaan ollut itseeni täysin tyytyväinen..

Jep. Kun mulla on niin, että oon katsonut esim. odotusaikana vanhempia kuvia, että tohon ku taas pääsis. Sitten kun on siinä samassa painossa, niin yhtäkkiä sitä näkeekin niissä kuvissa vaan LIIKAA sitä massaa. Blaah :(
 
Sehän johtuu siitä, että kilot eivät ole korvien välissä.
Eli vaikka kuinka laihdutat, oma minä kuvasi ei parane jos et panosta myös omanarvontuntoosi.
Siskoni on tälläinen, hän sanoo että hänen sisällään on edelleen se entinen lihava ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maritu:
Sehän johtuu siitä, että kilot eivät ole korvien välissä.
Eli vaikka kuinka laihdutat, oma minä kuvasi ei parane jos et panosta myös omanarvontuntoosi.
Siskoni on tälläinen, hän sanoo että hänen sisällään on edelleen se entinen lihava ihminen.

Se siinä onkin, kun jotenkin mä kyllä tiedän ja sisäistän sen, että en minä lihava ole... Mutta silti. Ihan kummallista, tämä on joku pinttynyt mielen häiriö varmaan, mun mielestä tätä on jatkunutkin jo... Varmaan yläasteelta asti.
 
Sitä kutsutaan alkavaksi syömishäiriöksi, minä oli tuollainen joskus. Aloin pakkomielteisesti laihduttamaan sitä kahta ylimääräistä kiloa ja nyt painan 20 kiloa enemmän ja olen onnellinen. Syömishäiriön tuskallisissa syövereissä oli käytävä ennen kuin pääsin eroon pinnallisuudesta ja hyväksyin itseni sellaisena kuin olen. Ahmimishäiriötä nyt parantelen siis, mutta ensimmäistä kertaa elämässä olen onnellinen itsestäni vaikka olenkin megaläski palstan mielestä, mutta koska olen ollut hoikka ja onneton painostani, niin se ei edes loukkaa. Ihanaa olla lihava ja tyytyväinen itseeni :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja NaimakasPuuhaSiviä:
Jos ei muuten, niin vähintään valokuvissa. Vaikka paino putoaa, niin mä olen mielestäni silti ihan yhtä lihava aina vaan. Enkä mä ainakaan BMI:n mukaan lihava ole, vaan ihan normaali. Ja ihan noi pari vauvakiloakin aiheuttaa hirveetä ahdistusta.

Joskus odotusaikana katselin kuvia ennen odotusta, että "onpas sitä ollut pieni". Ja nyt kun se vauvamaha on pois ja katson noita kuvia, niin olen mielestäni turhan lihava niissä.

Raivostuttavaa läskiahdistelua, en mä jaksais tämmösiä miettiä :(

niin ja joskus sitten JOS oletkin 20 kiloa lihavampi niin mietit että mitä v....a miten ajattelin TUOLLOIN itseäni lihavaksi.
Mulla itsellä siis se tilanne, olen 168 pitkä ja painoin jotain 52 kiloa, mutta heti kun paino nousi johonkin 55-57 niin ajattelin että olen läski ja muistan etten halunnut kuviin ja niissä näytin omasta mielestä läskiltä. Nyt (lapsiakin on muutama tullut...) syömisen ja elämisen jälkeen painan 79 kg ja NYT näytänkin lihavalta kuvissa ja katson kuvia ennen ja mietin että huoh...olispa ollut itselle ARMOLLINEN ja vaan nauttinut elämästä sillä näytti todella hyvältä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
no en usko että olet omasta mielestäsi, kun kuvasiokin laitoit tuohon, et paljonko painan, jos ei itse tykkää peilikuvastansa, tuskin haluaa laittaa muitten mollattavaks kroppa kuvaa,

Huomiota hakee vaan ja niitä kommentteja että et ole lihava, huoh. Aika säälittävää jopa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sitä kutsutaan alkavaksi syömishäiriöksi, minä oli tuollainen joskus. Aloin pakkomielteisesti laihduttamaan sitä kahta ylimääräistä kiloa ja nyt painan 20 kiloa enemmän ja olen onnellinen. Syömishäiriön tuskallisissa syövereissä oli käytävä ennen kuin pääsin eroon pinnallisuudesta ja hyväksyin itseni sellaisena kuin olen. Ahmimishäiriötä nyt parantelen siis, mutta ensimmäistä kertaa elämässä olen onnellinen itsestäni vaikka olenkin megaläski palstan mielestä, mutta koska olen ollut hoikka ja onneton painostani, niin se ei edes loukkaa. Ihanaa olla lihava ja tyytyväinen itseeni :)

Tiedätkö, että mä oikeasti haluaisin olla pyöreä. Semmonen pehmo-mamma. Semmonen Salattujen Elämien Salla :D Ihan totta. KUNHAN mä olisin sellaisena tyytyväinen itseeni. Mun salainen haaveeni ois olla pyöreä ja sellaisena tyytyväinen.

Ei tämä ahdistus onneksi mun syömisiini vaikuta, vaan olen varsinainen ahmatti... (mikä ei varsinaisesti helpota tilannetta..)
 
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
no en usko että olet omasta mielestäsi, kun kuvasiokin laitoit tuohon, et paljonko painan, jos ei itse tykkää peilikuvastansa, tuskin haluaa laittaa muitten mollattavaks kroppa kuvaa,

a) se on tosiaan vähän vanha kuva (lapsi on nyt 4kk), ja mä voin mielelläni pistää sen, koska tiedän, että olen pudottanut 8kg kuvan ottamisen jälkeen

b) koska mä painan siinä 62kg ja olen 155cm pitkä, niin mä olen siinä ylipainoinen, BMI 25,8

c) mä odotin, että sieltä tulee lähinnä haukkuja, joiden jälkeen oisin voinut itsekseni ajatella, että onneksi se 8kg lähti

Mutta kiitos vaan kauheesti kannustuksesta kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suunta ylöspäin:
Alkuperäinen kirjoittaja NaimakasPuuhaSiviä:
Jos ei muuten, niin vähintään valokuvissa. Vaikka paino putoaa, niin mä olen mielestäni silti ihan yhtä lihava aina vaan. Enkä mä ainakaan BMI:n mukaan lihava ole, vaan ihan normaali. Ja ihan noi pari vauvakiloakin aiheuttaa hirveetä ahdistusta.

Joskus odotusaikana katselin kuvia ennen odotusta, että "onpas sitä ollut pieni". Ja nyt kun se vauvamaha on pois ja katson noita kuvia, niin olen mielestäni turhan lihava niissä.

Raivostuttavaa läskiahdistelua, en mä jaksais tämmösiä miettiä :(

niin ja joskus sitten JOS oletkin 20 kiloa lihavampi niin mietit että mitä v....a miten ajattelin TUOLLOIN itseäni lihavaksi.
Mulla itsellä siis se tilanne, olen 168 pitkä ja painoin jotain 52 kiloa, mutta heti kun paino nousi johonkin 55-57 niin ajattelin että olen läski ja muistan etten halunnut kuviin ja niissä näytin omasta mielestä läskiltä. Nyt (lapsiakin on muutama tullut...) syömisen ja elämisen jälkeen painan 79 kg ja NYT näytänkin lihavalta kuvissa ja katson kuvia ennen ja mietin että huoh...olispa ollut itselle ARMOLLINEN ja vaan nauttinut elämästä sillä näytti todella hyvältä.

Siis juurikin noin, mä tunnistan tosta ihan itseni :(... Odotusaikana katselin kuvia ennen raskautta, ja mietin, että hittojako sitä on silloin itseään liian suurena pitänyt, kun oli niin pieni. Nyt kun katson niitä samoja kuvia, on mietteet ihan toiset. Kiero mieli
:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
no en usko että olet omasta mielestäsi, kun kuvasiokin laitoit tuohon, et paljonko painan, jos ei itse tykkää peilikuvastansa, tuskin haluaa laittaa muitten mollattavaks kroppa kuvaa,

Huomiota hakee vaan ja niitä kommentteja että et ole lihava, huoh. Aika säälittävää jopa :(

Mähän olen jo sanonut, että kyllä mä TIEDÄN sen, etten ole lihava. Nämä on vaan näitä päänsisäisiä juttuja, joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä järjen kanssa... :/
 
Sehän se mullakin on ongelmana. Mä painoin 10 vuotta sitten 40 kg ja olin mieletäni läski ja nyt ku painoo on tullu +20 kg niin se sama tunne tunkee taas esiin, eikä nää alli mainokset yms ainakaan auta takomaan päähänsä et paino on numeroita ja oma olo ratkasee. Tosin nyt en koe olooni hyväks kropassani, mut mua hirvittää alkaa tietosesti laihduttamaan ettei tulos ole sit taas toisessa ääripäässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalie Hale:
Sehän se mullakin on ongelmana. Mä painoin 10 vuotta sitten 40 kg ja olin mieletäni läski ja nyt ku painoo on tullu +20 kg niin se sama tunne tunkee taas esiin, eikä nää alli mainokset yms ainakaan auta takomaan päähänsä et paino on numeroita ja oma olo ratkasee. Tosin nyt en koe olooni hyväks kropassani, mut mua hirvittää alkaa tietosesti laihduttamaan ettei tulos ole sit taas toisessa ääripäässä.

Ihan kiva kuulla oikeasti, etten mä ole ainut näiden hämärien ajatusteni kanssa... Kun ei se auta, että ihmiset selittää, että "et sä ole lihava, et sä ole lihava" jne. Kun kyllä mä sen tiedän. Muttei se auta. Kehonkuva jotenkin kierossa tai jotain... En tiedä. Muuten mulla on kyllä varsin vahva itsetunto - tämä on se, mikä mua rassaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NaimakasPuuhaSiviä:
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalie Hale:
Sehän se mullakin on ongelmana. Mä painoin 10 vuotta sitten 40 kg ja olin mieletäni läski ja nyt ku painoo on tullu +20 kg niin se sama tunne tunkee taas esiin, eikä nää alli mainokset yms ainakaan auta takomaan päähänsä et paino on numeroita ja oma olo ratkasee. Tosin nyt en koe olooni hyväks kropassani, mut mua hirvittää alkaa tietosesti laihduttamaan ettei tulos ole sit taas toisessa ääripäässä.

Ihan kiva kuulla oikeasti, etten mä ole ainut näiden hämärien ajatusteni kanssa... Kun ei se auta, että ihmiset selittää, että "et sä ole lihava, et sä ole lihava" jne. Kun kyllä mä sen tiedän. Muttei se auta. Kehonkuva jotenkin kierossa tai jotain... En tiedä. Muuten mulla on kyllä varsin vahva itsetunto - tämä on se, mikä mua rassaa.

Juu et ole ja sitäkin tässä jo pohtii et ku tän kans on "taistellu" 10 vuotta niin jatkuuko tää hamaan loppuun asti ja miten opettaa lapsi hyväksymään itsensä ilman et tämän siirtää eteenpäin.
Eihän noi vakuuttelut mitään auta kun omassa päässä joku väittää vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalie Hale:
Alkuperäinen kirjoittaja NaimakasPuuhaSiviä:
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalie Hale:
Sehän se mullakin on ongelmana. Mä painoin 10 vuotta sitten 40 kg ja olin mieletäni läski ja nyt ku painoo on tullu +20 kg niin se sama tunne tunkee taas esiin, eikä nää alli mainokset yms ainakaan auta takomaan päähänsä et paino on numeroita ja oma olo ratkasee. Tosin nyt en koe olooni hyväks kropassani, mut mua hirvittää alkaa tietosesti laihduttamaan ettei tulos ole sit taas toisessa ääripäässä.

Ihan kiva kuulla oikeasti, etten mä ole ainut näiden hämärien ajatusteni kanssa... Kun ei se auta, että ihmiset selittää, että "et sä ole lihava, et sä ole lihava" jne. Kun kyllä mä sen tiedän. Muttei se auta. Kehonkuva jotenkin kierossa tai jotain... En tiedä. Muuten mulla on kyllä varsin vahva itsetunto - tämä on se, mikä mua rassaa.

Juu et ole ja sitäkin tässä jo pohtii et ku tän kans on "taistellu" 10 vuotta niin jatkuuko tää hamaan loppuun asti ja miten opettaa lapsi hyväksymään itsensä ilman et tämän siirtää eteenpäin.
Eihän noi vakuuttelut mitään auta kun omassa päässä joku väittää vastaan.

No niinpä :( ... Se on vähän niin, että jos se kehonkuva on omassa mielessä vinksallaan, niin se on ihan se ja sama, mitä muut sanovat asiasta. Samalla tapaa kuin anorektikoillakin. Mä tosin en tarkkaile syömisiäni, tai liiku pakonomaisesti, tai muutenkaan laihduta - olen vain yksinkertaisesti aina tyytymätön.
 
Mie oon kans omasta mielestäni aina lihava..vaikka tällä hetkellä sitä oikeesti oonkin..
Sillonkin kun painoin 8kg vähemmän kuin nyt (ennen lapsia) niin olin mielestäni kauhee possu. Nyt olisin onnellinen jos painaisin niin "vähän".
 
Alkuperäinen kirjoittaja NaimakasPuuhaSiviä:
No niinpä :( ... Se on vähän niin, että jos se kehonkuva on omassa mielessä vinksallaan, niin se on ihan se ja sama, mitä muut sanovat asiasta. Samalla tapaa kuin anorektikoillakin. Mä tosin en tarkkaile syömisiäni, tai liiku pakonomaisesti, tai muutenkaan laihduta - olen vain yksinkertaisesti aina tyytymätön.

Mä sit taas olen alkanu vahtimaan syömistäni taas |O Pollatohtoria kai sitä tarvis ennen muuta.
 

Yhteistyössä