Mistä rakkauden tietää?

[pohdiskelija]

Miten sen erottaa ihastuksesta ja kiintymyksestä? Vai onko se sama asia?
Onko sellaisella suhteella pidemmän päälle jatkomahdollisuuksia jos alussa ei ole ollut varsinaista ihastumista, sellasta että miettii toista koko ajan, kaikkee romattista yhdessä jne., vaan enemmänkin kaveruutta, yhdessä viihtymistä ja sitten myöhemmin syvää kiintymystä? Vai onko juuri tämmösellä laimeemmalla suhteella paremmat mahdollisuudet kun ei ole mitään ylisuuria tunteita ja epärealistisia odotuksia jotka sitten ehkä arjen koittaessa kaatuu? Kertooko mustasukkaisuus aina myös rakkaudesta?

Miten sulle on käyny, oliko alussa ihastusta (tai rakastumista) vai miten suhde kehittyi? Rakastatko häntä vai oletteko yhdessä vain pikemminkin tavan vuoksi? Missä vaiheessa aloit rakastaa puolisoasi ja mistä tiesit/huomasit sen?

Jos en tiedä olenko koskaan rakastanut ketään kumppania, niin tarkottaako se että todennäkösesti en ole rakastanut?

 

[juuh]

Vai onko juuri tämmösellä laimeemmalla suhteella paremmat mahdollisuudet kun ei ole mitään ylisuuria tunteita ja epärealistisia odotuksia jotka sitten ehkä arjen koittaessa kaatuu? Kertooko mustasukkaisuus aina myös rakkaudesta?


Jos en tiedä olenko koskaan rakastanut ketään kumppania, niin tarkottaako se että todennäkösesti en ole rakastanut?

Tartun noihin pariin lauseeseen...
Vaikka onkin suuria tunteita, se ei silti tarkoita, että olisi epärealistisia odotuksia. Epärealistiset odotukset on enemmänkin luonteenpiirre. Toisilla on sellaisia, vaikka olisi vain ihastunut, toisilla taas ei ole koskaan, vaikka olisi kovin rakastunutkin.

Mustasukkaisuus ei kerro rakkaudesta vaan sairaalloisesta omistamisenhalusta. Suurin osa on varmasti jonkin verran mustasukkaisia kumppanistaan jossain vaiheessa suhdetta, mutta jos mustasukkaisuus on jatkuvaa, ei se ole enää rakkautta.

Kyllä mä väittäisin, että ellet tiedä rakastaneesi, et ole rakastanut. Voi olla myös kyse siitä, että et uskalla rakastua, et anna itsellesi lupaa suuriin tunteisiin, vaan pidättelet ja jarruttelet.

Itselläni suhde alkoi suurella vetovoimalla, jota kai voi rakastumiseksi kutsua. Pelkkä sellainen tunne ei kuitenkaan johda pitkään avioliittoon, vaan tarvitaan alkuhuuman lisäksi toisen kunnioitusta ja arvostusta, yhteisiä arvoja ja samankaltainen näkemys arjen sujumisesta sekä kykyä tehdä kompromisseja ja ennenkaikkea taitoa ja tahtoa keskustella. Siihen huumaavaan alkuvaiheeseen on kuitenkin kiva palata muistoissa ja ne tunteet kantavat joskus "laimeampienkin" aikojen läpi.

 

[järkisuhde?]

Hyvä kysymys, johon haluaisin vastata. Mutta koska en ole koskaan ollut rakastunut saati rakastanut, niin en tiedä, miltä rakkaus tuntuu. Voin vain kuvitella, elokuvien ja romaanien kuvaelmien peruteella, miltä rakkaus tai rakastuminen voisi tuntua.

Mutta minua on rakastettu kahdesti ja rakastetaan edelleen. Omalta puoleltani suhteet ovat syvää ystävyyttä ja syvää kiintymystä. Mutta en voi sanoa rakastavani puolisoa. Tykkään kyllä ja välitän syvästi, ehkä se on siis jonkinlaista rakkautta tämäkin...

Mielestäni hyvä, kestävä parisuhde muodostuu monesta tekijästä. Keskinäisestä kiintymyksestä, tasa-arvosta, luottamuksesta, ystävyydestä, hellyydestä jne.