Mistä on hyvät äidit tehty?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Elina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Elina

Vieras
Mikä on tarpeeksi hyvää äitiyttä?
Hyvä äiti ei huuda, ei lyö, ei arvostele, ei ole epäreilu? Kuka ei koskaan tee mitään näistä? Saako joskus huutaa? Mikä on liian vähän hellyyttä?

Mistä tunnistaa hyvinvoivan lapsen?

Minun kaksi ja kolmevuotiaat lapseni kiukuttelevat ja narisevat pitkin päivää, minä yritän ja yritän, en vain parempaan pysty,

Mikä on riittävän hyvää äitiyttä?

Miksi minun lapsillani ei ole hyvä olla minun kanssani?
 
Lapsi narisee ja kiukuttelee, koska luottaa siihen, että äiti rakastaa ja huolehtii, vaikkei aina enkeli olisikaan.

Se on tervettä :hug:, joskin rassaavaa.

Ja ääntään saa toki korottaa, jos tulee sellaiseen tarvetta.
 
:hug: jos et olisi hyvä äiti se paras lapsillesi et pohtisi tämmöisiä..... äidinrakkaus on niin vahva voima että se ohjaa jos sen antaa ohjata.... meidän isompi neiti kirjoitti joskus äitienpäivä korttiini että "äiti joskus kun suutut ja punaseksi muutut minä tiedän että rakastat, rakastat silloinkin kun ei pitäisi" ja näinhän se menee ...
 
Kiitos lohdutuksen sanoista. Musta vaan tuntuu, että minä en ole enää hyvä äiti. Huudan, hermostun, olen väsynyt, en jaksa enää kiinnostua mistään, lapset tappelee ja tekee kiusaa minulle ja toisilleen. Hakevat valtavasti huomiota ja minusta ei riitä. yritän halia ja sylitellä, mutta mikään ei auta.
Tänään jo toista läppäsin päähän kun minulla vain napsahti kun heittäytyi koiran päälle makaamaan. Nykäisin lujaa kädestä ja läppäsin. Pelästyinkin niin lujaa kun koira on aika pieni ja poika aika isokokoinen. Koko ajan tapahtuu jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos lohdutuksen sanoista. Musta vaan tuntuu, että minä en ole enää hyvä äiti. Huudan, hermostun, olen väsynyt, en jaksa enää kiinnostua mistään, lapset tappelee ja tekee kiusaa minulle ja toisilleen. Hakevat valtavasti huomiota ja minusta ei riitä. yritän halia ja sylitellä, mutta mikään ei auta.
Tänään jo toista läppäsin päähän kun minulla vain napsahti kun heittäytyi koiran päälle makaamaan. Nykäisin lujaa kädestä ja läppäsin. Pelästyinkin niin lujaa kun koira on aika pieni ja poika aika isokokoinen. Koko ajan tapahtuu jotain.

väsymys on se joka laittaa tekemään niitäkin tekoja joita ei sais tehä... jos nyt noin voi sanoa... jos mahdollista koita saada apua, olisiko vaikka vanhemmat lähellä?sisaret? entäpäs jos puhuisit vaikka perheneuvolassa... ei ole häpeä jos väsyy .. kaikki me väsytään joskus ja silloin pitää uskaltaa ottaa apu vastaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Suukoista, hymyistä, rakkaudesta, naurusta ja sylistä.

Riittääkö se? Jos samaan aikaan huutaa, on vihainen, toruu ja polkee jalkaa?

Et kai sä tota kaikkea voi tehdä samaan aikaan? :) Aikansa kutakin toimintaa, myös tota huutamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Suukoista, hymyistä, rakkaudesta, naurusta ja sylistä.

Riittääkö se? Jos samaan aikaan huutaa, on vihainen, toruu ja polkee jalkaa?

Et kai sä tota kaikkea voi tehdä samaan aikaan? :) Aikansa kutakin toimintaa, myös tota huutamista.

No siihen en sentään minäkään pysty, vaikka väärin tunnunkin kaikki tekevän.

Joskus vain illalla tuntuu ettei oo mitään muuta koko päivänä tehnytkään kuin motkottanut ja ollut kiukkuinen..
 
Minusta narina ei ole mitään muuta kuin opittu tapa, äidit antaa lasten narista kun kuvittelevat heidän vain toteuttavan itseään. Meillä ei narista ja voi että on helppoa elämää, kaikki lapset ovat selvästi onnellisia ja saavat tehdä mitä vaan niissä rajoissa mitä heille on annettu. Turha narina ja sisarusten kanssa tappelu eivät kuulu niihin sallittuihin asioihin, meillä keskitytään enemmän hauskan pitämiseen ja hullutteluun.
Anteeksi jo etukäteen ja älkää vetäkö herneitä. Olen vaan huomannut että kun vanhemmilla on helppoa lastensa kanssa niin lapsetkin ovat onnellisia. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Suukoista, hymyistä, rakkaudesta, naurusta ja sylistä.

Riittääkö se? Jos samaan aikaan huutaa, on vihainen, toruu ja polkee jalkaa?

Et kai sä tota kaikkea voi tehdä samaan aikaan? :) Aikansa kutakin toimintaa, myös tota huutamista.

No siihen en sentään minäkään pysty, vaikka väärin tunnunkin kaikki tekevän.

Joskus vain illalla tuntuu ettei oo mitään muuta koko päivänä tehnytkään kuin motkottanut ja ollut kiukkuinen..

Yritä ottaa vähän keveämpi asenne. Mieti tarkkaan mitkä asiat on tärkeitä, joista et sitten anna lapsille periksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja karoline76:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos lohdutuksen sanoista. Musta vaan tuntuu, että minä en ole enää hyvä äiti. Huudan, hermostun, olen väsynyt, en jaksa enää kiinnostua mistään, lapset tappelee ja tekee kiusaa minulle ja toisilleen. Hakevat valtavasti huomiota ja minusta ei riitä. yritän halia ja sylitellä, mutta mikään ei auta.
Tänään jo toista läppäsin päähän kun minulla vain napsahti kun heittäytyi koiran päälle makaamaan. Nykäisin lujaa kädestä ja läppäsin. Pelästyinkin niin lujaa kun koira on aika pieni ja poika aika isokokoinen. Koko ajan tapahtuu jotain.

väsymys on se joka laittaa tekemään niitäkin tekoja joita ei sais tehä... jos nyt noin voi sanoa... jos mahdollista koita saada apua, olisiko vaikka vanhemmat lähellä?sisaret? entäpäs jos puhuisit vaikka perheneuvolassa... ei ole häpeä jos väsyy .. kaikki me väsytään joskus ja silloin pitää uskaltaa ottaa apu vastaan...

Väsyttää ihan koko ajan. Pää on ihan sumea, en muista enää mitään. Jos mies kysyy mitä ollaan syöty lounaaksi joudun miettimään tosi kauan, enkä silti välttämättä muista.
Minulla on hyvät tukiverkot, mummo ottaa lapsia usein kylään (n. kerran kuussa isompaa yökyläänkin)
Olen miettinyt tuota apuakin. Mutta mitä ne neuvolassa asialle voi tehdä? Muihinkin asioihin on yleensä ollut vastaus vain "jaa".
Mitä apua minä tarvitsen? Tuntuu etten pysty ajattelemaankaan järkevästi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Minusta narina ei ole mitään muuta kuin opittu tapa, äidit antaa lasten narista kun kuvittelevat heidän vain toteuttavan itseään. Meillä ei narista ja voi että on helppoa elämää, kaikki lapset ovat selvästi onnellisia ja saavat tehdä mitä vaan niissä rajoissa mitä heille on annettu. Turha narina ja sisarusten kanssa tappelu eivät kuulu niihin sallittuihin asioihin, meillä keskitytään enemmän hauskan pitämiseen ja hullutteluun.
Anteeksi jo etukäteen ja älkää vetäkö herneitä. Olen vaan huomannut että kun vanhemmilla on helppoa lastensa kanssa niin lapsetkin ovat onnellisia. =)

Olen kyllä ihan samaa mieltä, mutta miten tämän tilanteen saa muuttumaan kun tähän on ajauduttu? Mitä teen kun lapset aloittavat narinansa?

Kummastakin huomaa, että narisevat usein vain tavan vuoksi, mutta millä sen saa loppumaan. Olen yrittänyt keksiä mukavaa puuhaa, mutta en jaksa enään, tuntuu ettei näille riitä mikään. Jos yritän isomman kanssa askarrella, pienempi huutaa ja roikkuu lahkeessa, jos yritän yhdessä, en pysty keskittymään mihinkään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Menkää leikkipuistoon jos mahdollista:
Nythän on hyvät ilmat ulkoilla, jospa lapset siellä rauhoittuisivat.

Oltiin ulkona reilut pari tuntia, nostelin keinuun, leikkivät hiekkalaatikolla, isompi hakkasi pienempää lapiolla, pienempi potki kumppariaan keinussa, olin aivan puhki kun päästiin sisälle, lämmitin lapsille eilistä ruokaa, kädet aivan tärisi kun olin niin hermona.

Nyt onneksi nukkuvat, pian heräävät ja pitää yrittää koota itsensä.
 
Hyvä äiti ei hillu humalassa lpasensa nähden, ei vähättele lpasen toiveita ja odotuksia, ei lyö lasta, ei muutenkaan fyysisesti tahallaan satuta lasta, ei lupaa turhia, huolehtii että lapsella on ruokaa, juomaa ja puhtaat vaatteet, ja että lapsi pääsee ulos eikä jumita sisällä kun äitiä ei huvita.
 

Yhteistyössä