mistä löytys joku ihana...

[Taevahan Tosi]

...rakkausruno tai kysytään niin päin että mikä on teidän mielestä kaikkein ihanin rakkausruno?

 

[nytkypylly]

"Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
ja kuulemme ääniä kuutamo-yön,
me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.

Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa, -
se sentään, se sentään on ihanaa!"
-Eino Leino-

tuo on minusta niiiiin kaunis :heart:

 

[Tallu -]

Minusta tämä on niin ihana =)


Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta.
Olkoon rakkaus mieluummin aaltoileva meri teidän sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne juomaastiat, mutta älkää juoko vain
yhdestä astiasta.
Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset, mutta olkoon
kukin teistä yksin juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin, vaikka ne värisevät samaa sävelmää.
Antakaa sydämenne toisillenne, mutta älkää omistako,
sillä vain Elämä voi sulkea sydämen käteensä.
Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin,
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan
eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

KAHLIL GIBRAN, suom. RISTO AHTI

 

[Taevahan Tosi]

Hienoa nyt on jo kaksi ihanaa runoa

 

[Non compos mentis]

Olen Goethen kanssa samoilla linjoilla maailman kauneimmasta rakkausrunosta:

"Jos mun tuttuni tulisi, / ennennähtyni näkyisi, / sille kättä käppeäisin, / vaikk' ois käärme kämmenpäässä; / sille suuta suikkoaisin, / vaikk' ois suu suen veressä; / sille kaulahan kapuisin, / vaikk' ois kalma kaulan päällä, / vielä vierehen menisin, / vaikk' ois vierus verta täynnä." (Kanteletar)

 

[Rieputarallaa]

"Miten ja miksi tuntuikaan kuin ystävä vanha oisit?
Ikkunaan tuntemattomaan miksi sä katsoitkaan?
Miten ja miksi vain minut löysit merestä ihmisten?
Miten sä sait mut syttymään roihuksi tunteiden?

Kun kanssas lähden, tiedät sen
taakseni kääntyisi en koskaan.
Pois surut pyyhin menneisyyden
kun huominen sinä oot.

Miten ja miksi lausuitkaan sanoja joita mä ootin?
Miksi sun äänes kuulemaan korvani sattuikaan?
Miten ja miksi tään oven löysit talossa vieraiden
kaduilta vieraan kaupungin luokseni saapuen?

Kun kanssas lähden, tiedät sen
taakseni kääntyisi en koskaan.
Pois surut pyyhin menneisyyden
kun huominen sinä oot."

Goethen runoko se tämä oli, muistaakseni. Koskettava joka tapauksessa, kauneimmasta en osaa sanoa.