Mistä kumpuaa äidin syyllisyys...

[papan mamma]

Kun tuntuu, että vähän kaikesta saa itsensä tuntemaan syyllisyyttä.
Ruokailuista, vaipoista, hoidoista, leluista ym.ym. :ashamed:

(Tai siis tiedänhän mä mistä se johtuu. Näistä äideistä, jotka jaksaa kovasti ihmetellä muiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä)

Normaalisti en niin piittaa muista, mutta tämä hoitoon vienti tuntuu nyt nousevan ihan kamalan isoksi ongelmaksi itselleni.

Olen siis vuoden alusta hakenut ja saanut pojillemme päiväkotipaikan 2-3 päivää viikossa. Ajatuksena, että lähden töihin.
Nytpä mulla ei olekaan työpaikkaa, kun tuollaista 2-3 päivää viikossa, ei ilta- eikä viikonlopputyötä ei olekaan niin helposti tarjolla.

Ja silti aion pojat viedä hoitoon 1-2 päivää viikossa.
Mutta kun tuntuu niiiiiiiin väärältä. :ashamed: Pelkään jopa sitäkin, että tarhassa heihin suhtaudutaan huonosti, kun äiti on mikä on. En meinaa uskaltaa ottaa yhteyttä koko tarhaan, kun niin nolottaa.

Auttaako tähän mikään?

Niin ja haen töitä koko ajan.

:flower: :ashamed:

 

[No]

No hoitopaikkaa tarvitset, kun menet työhaastatteluun (ei sinne voi muksuja ottaa mukaan).
Ja nyt muksut saa totutella rauhassa uuteen arkeen.
Huoli pois

 

[OpelOnPop]

Toihan on tosiaan hyvä, että tarhapaikka on. Itsekin haen töitä, mutta tarhapaikkaa ei ole vaikka hainkin sitä silloin keväällä. Hiukan hankalaa on kaikki soittelukin työpaikkoihin, ei hyvältä kuullosta jos lapsi alkaa kiljumaan jotain siinä samalla..

 

[papan mamma]

Näin mäkin ajattelin, että nyt mulla on rauha etsiä töitä tai miettiä vielä loppuun tuo yrittäjyysasia, kun poikaset on silloin tällöin hoidossa.
Mutta silti...

Ehkä tää tästä helpottaa, kun vaan tartun härkää sarvista. =)

 

[larvae]

Syyllisyyden tunteminen on syvältä. Ja turhaa, niin turhaa. Armas mieheni suurin piirtein vihaa tätä palstaa, täällä palloilu saa miut kuulemma hermostumaan ja tuntemaan turhaa &typerää syyllisyyttä niin että et ole kuule ainoa. Onneksi osaan jo olla välittämättä aika monesta jutusta. Jos joku ei ymmärrä metodejani, niin puute on HÄNEN ymmärryksessään, ei minun metodeissani B)

 

[papan mamma]

Syyllisyyden tunteminen on syvältä. Ja turhaa, niin turhaa. Armas mieheni suurin piirtein vihaa tätä palstaa, täällä palloilu saa miut kuulemma hermostumaan ja tuntemaan turhaa &typerää syyllisyyttä niin että et ole kuule ainoa. Onneksi osaan jo olla välittämättä aika monesta jutusta. Jos joku ei ymmärrä metodejani, niin puute on HÄNEN ymmärryksessään, ei minun metodeissani B)

Oikea asenne. =)

Näin mäkin useimmiten ajattelen, mutta tää hoitoasia vaan on niin uusi ja iso asia meille, että taitaa sen takia niin vaivata.

Mutta koitan ryhdistäytyä.