Mistä kotihoidettu jää paitsi?

["muu"]

^ Ja vielä lisäyksenä, että ensimmäiset puoli vuotta 2 kertaa viikossa ja sitten jatketaan kokopäiväisenä jos sujuu hyvin

ap

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27022446]Hoitajat eivät lastasi rakasta, sinä rakastat.[/QUOTE]

Onneksi! Jos joku hoitaja alkaisi rakastaa lastani, niin kyllä lähtis lapsi nopsasti hoidosta pois

 

["fakta"]

"puolueellinen" kysymys tähän aikaan päivästä Kotimammat vastaa.
Tosi on se, että päiväkodissa olleet lapset menestyvät elämässä paremmin.

 

[Persoonasta kiinni]

Ei välttämättä mistään.

Mutta kyllä pahimmassa tapauksessa voi jäädä ilman koulumaailmassa tarvittavia sosiaalisia taitoja (ryhmätyötaidot, isossa ryhmässä oleminen jne).

Ystäväni on ollut kotona esikoisensa syntymästä lähtien ja on edelleen (lapset nyt 9-, 7 ja 2,5v). Varsinkin keskimmäisen kanssa on esikoulun ja koulun aloittaminen ollut todella vaikeaa. Lapsi ei osaa olla osana lapsiryhmää. Loukkaantuu itse aivan hirveästi aivan pienen pienistä asioista, mutta ei toisaalta itse osaa huomioida muiden tunteita. Ja koska ei itse osaa huomioida toisia lapsia, jää hän helposti yksin. Josta loukkaantuu sitten hirveästi... Opettajalta tuntuu menneen suurin osa ensimmäisistä kouluviikoista sen varmistamiseen, että tämä lapsi pärjää edes jotenkin (ok, toki koulua on käyty vasta vähän yli 2 viikkoa, joten ehkä tilanne paranee)

Ja ehkäpä hänellä olisi näitä samoja ongelmia vaikka olisi elämänsä ollut hoidossa, mutta jotenkin itsestäni ainakin tuntuu, että ei kotihoito ole tuota sosiaalisuutta ainakaan auttanut.

Ja tämän kaverin nuorimmainen on aivan tolkuttamattoman ujo ja äitinsä helmassa kiinni oleva. Kun tulevat esim meille leikkimään (kahdeksi – kolmeksi tunniksi) niin hän ei poistu äitinsä sylistä missään vaiheessa. Ymmärrän toki ujouden, mutta kyllä tämänkin lapsen kohdalla tietty itsenäistymiseen ”patistaminen” voisi jo vähitellen tehdä hyvää. Käyvät kyllä seurakunnan perhekerhossa, mutta sielläkin lapsi vain istuu äitinsä sylissä koko ajan.

Persoona vaikuttaa tosi paljon. Itseasiassa päiväkodissa oleminen saattaisi olla tuollaisille lapsille ihan mieletön stressitekijä. Meillä keskimmäinen lapsi ujosteli tosi paljon vielä eskari-iässä, vaikka oli ollut päiväkodissa. Koulu onneksi lähti menemään paremmin. Nuorimmainen lähti nyt eskariin ja kaikki on sujunut mainiosti ensimmäisestä päivästä lähtien, vaikka on ollut vain kotihoidossa (kerhoja lukuunottamatta). Lapset oppivat yleensä nopeasti ryhmässä toimimisen, ei siinä tarvita vuosien päiväkotitaustaa.

 

[vicy]

[QUOTE="muu";27023434]Olen ajatellut hoitolapsi asiaa tarkkaan, ja tullut siihen tulokseen ettei siitä kovin paljon haittaa voi olla jos parhaan ystäväni lapsi täällä budjailee arkisin Monellahan on kaksi lasta, itse en omaa toista halua mutta hoidon tarpeessa olevaa ystävän lasta voisin hoitaa oman lisäksi mielelläni.

ap[/QUOTE]

Toinen oma lapsi on IHAN eri asia, kuin joku kaverin lapsi joka on teillä arkisin niin sulle kuin lapsellesikin.

Mun mielestä 4v+ lapsi tarvii jo päivähoitoa tai jotain muuta paikka jossa se saa olla omanikäistensä kanssa ILMAN ÄITIÄ! useamman tunnin kerrallaan. Ei lapsi opi ryhmässä toimimista, kaveri suhteiden muodostamista, riitojen setvimistä yms. jos äiti on kokoajan seläntakana neuvomassa/"auttamassa" ja se ei ole sama että neuvoja on hoitaja, koska monesti lapsi heittäytyy avuttomaksi juuri äidin tai isän kanssa ei koskaan hoitajan.

 

[Orion-]

[QUOTE="vieras";27022446]Hoitajat eivät lastasi rakasta, sinä rakastat.[/QUOTE]

Joskus voi olla toisinki päin. Tai vaikka äiti rakastaiski, ei jostain syystä anna lapselle aikaa ja huomiota eikä osoita sitä rakkautta mitenkään.

 

["vieras"]

Riippuu mitä se kotihoito tarkoittaa ja onko sisaruksia ym. Mulla tulee päällimäisenä mieleen että kotihoidettu irtautuu äidistä ja itsenäistyy myöhemmin ja on pidempään riippuvainen äidistä.

 

["muu"]

Toinen oma lapsi on IHAN eri asia, kuin joku kaverin lapsi joka on teillä arkisin niin sulle kuin lapsellesikin.

No sen tiedän, että missään nimessä en toista vauvaa + isompaa lasta jaksaisi kotona hoitaa, niin siinä mielessä ainakin. Esikoinen vei vauvana kaikki fyysiset ja psyykkiset voimavarat.

ap

 

["muu"]

[QUOTE="vieras";27023634]Riippuu mitä se kotihoito tarkoittaa ja onko sisaruksia ym. Mulla tulee päällimäisenä mieleen että kotihoidettu irtautuu äidistä ja itsenäistyy myöhemmin ja on pidempään riippuvainen äidistä.[/QUOTE]
Kyökkipsykologiaa? Eikö se nimenomaa mene niin päin, että jos lapsella on ollut turvallinen kiintysyssuhde lapsena, niin aikuisena on helpompi itsenäistyä? Omat sisarukseni ovat minuun tosi isoilla ikäeroilla ja olen ollut kauan kotihoidossa. Ei mitään itsenäistymis- ja aikuistumisongelmia

 

[,,,]

[QUOTE="vieras";27023634]Riippuu mitä se kotihoito tarkoittaa ja onko sisaruksia ym. Mulla tulee päällimäisenä mieleen että kotihoidettu irtautuu äidistä ja itsenäistyy myöhemmin ja on pidempään riippuvainen äidistä.[/QUOTE]

Meillä kotihoidetut lapset ovat aina mielellään ilman itkuja jääneet kerhoon tai harrastuksiin. Heitä on kehuttu ystävällisiksi ja ryhmässä hyvin toimiviksi.

Puhetta on pienillä aina kehtuttu ja mielikuvitusta.

Jo alle kouluikäisinä ovat osanneet itse hoitaa asioitaan kaupassa, kirjastossa jne. Toki aikuinen mukana, mutta kysyvät tarvittaessa ja maksavat omat ostoksensa jne.

Toki aina on sellaisia asioita mitä ei välttämättä ole kotona hokasattu harjoitella, mutta jos motorikka, sosiaaliset taidot on ikäisellään tasolla, niin muun varmasti ehtii oppia.

Hoidossa olleet oppivat lähinnä kiusaamista, porukasta pois jättämistä ja saivat enemmän kyllä pahaa mieltä kun kotona olleet. Kesti pitkään opettaa taas ihmisten tavoille hoidon lopettamisen jälkeen.

Toisaalta jos vanhemmat eivät jaksa keskittyä lapsen kasvatukseen, silloin päiväkoti on varmsti parempi paikka.

 

["vieras"]

Voihan vide taas mikä ketju. Ihmeen monta kotimammaa kyllä on, joita se oma ratkaisu ilmeisesti kaihertaa kun siihen pitää hakea täältä pönkitystä.

 

[Kaiutin]

-teollisesta kouluruuasta
-vuotuisista yrjö- ja kuumetaudeista
-puolen tunnin odottelusta toppahaalarit päällä eteisessä
-pakollisista päiväunista kello 10.30 vaikka ei väsytäkään
-kymmenistä uusista toppahanska-, sisätossu -ja villasukkapareista, joita joutuu ostamaan naulakosta "hävinneiden" tilalle.

Nämä nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Varmasti on muitakin asioita.

 

["vieras"]

-teollisesta kouluruuasta
-vuotuisista yrjö- ja kuumetaudeista
-puolen tunnin odottelusta toppahaalarit päällä eteisessä
-pakollisista päiväunista kello 10.30 vaikka ei väsytäkään
-kymmenistä uusista toppahanska-, sisätossu -ja villasukkapareista, joita joutuu ostamaan naulakosta "hävinneiden" tilalle.

Nämä nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Varmasti on muitakin asioita.

-teollisesta kouluruuasta
ihan perusruokaa ne meidän tarhassa syövät, poika vielä hyvä syömään ja saa itseasiassa vihanneksia jopa kotoa monipuolisemmin

-vuotuisista yrjö- ja kuumetaudeista
tiesitkö, että ne on hyvä sairastaa pienenä?

-puolen tunnin odottelusta toppahaalarit päällä eteisessä
meillä tapahtuu tätä joskus jopa kotona, kun ollaan johonkin reissuun lähdössä

-pakollisista päiväunista kello 10.30 vaikka ei väsytäkään
missä ihmeen tarhassa ne ennen lounasta nukuttaa päikkäreille??

-kymmenistä uusista toppahanska-, sisätossu -ja villasukkapareista, joita joutuu ostamaan naulakosta "hävinneiden" tilalle.
lapsi ollut nyt hoidossa vajaan vuoden enkä ole kertaakaan joutunut ostamaan mitään "hävinneiden" tilalle, kun mitään ei ole sieltä koskaan hävinnyt.

 

[JUUH]

Ei välttämättä mistään.

Mutta kyllä pahimmassa tapauksessa voi jäädä ilman koulumaailmassa tarvittavia sosiaalisia taitoja (ryhmätyötaidot, isossa ryhmässä oleminen jne).

Samaa sanoisin. Eli kotihoito voi olla oikein hyvä, mutta se vaatii, että kotoa lähdetään säännöllisesti muuallekin. Sosiaaliset taidot eivät kehity harjoittelematta. Ja pientä itsenäistymistä vanhemmista on sitäkin ihan suotavaa ennen kouluikää treenata.