V
Väsyttää tämä
Vieras
Miten teidän miehet suhtautuu kun olette hyvällä/huonolla tuulella?
Pyrin itse siihen että jos mies on huonolla tuulella, yritän olla neutraali, kuunnella ja yritän kaivaa esille jotain positiivista. Jos aamulla puuhailen ja olen aktiivinen, myös mies suhtautuu kaikkeen positiivisesti.
Mutta... Kun on se HUONO päivä. Mies peilaa välittömästi negatiiviset tuntemukseni itseensä ja alkaa huutamaan minulle. Hän ei yritä kuunnella tai udella mikä on, tai edes yritä ymmärtää. Joskus kyse voi olla ihan vaan alhaisesta verensokerista. Ex-mieheni tajusi aina tällaiset asiat, ja teki minulle hieman välipalaa. Tuntui mukavalta kun toinen välitti ja ymmärsi.
Nykyinen mies ei ymmärrä eikä tajua mistään mitään. Hän alkaa huutaa minulle että olen "vi*un ärsyttävä" ja lähtee menoilleen, kun näkee että olen väsynyt ja masentunut (jotkut päivät on vaikeita, jäin työttömäksi ja on päiviä jolloin on vaikea uskoa tulevaisuuteen, meillä on isot haaveet talosta ja lapsista mutta joskus tuntuu että unelmat jäävät unelmiksi, mies ei myöskään tuo kotiin riittävää elantoa). Kysyin häneltä että miksei hän koskaan yritä nostaa mielialaani, hän vain huusi lisää ja lähti ovesta.
Miten teillä, peilaako teidän miehet teidän mielialojanne, ja jos olette känkkäränkkänä, mies näyttää teille selkää ja häipyy? Minusta tuntuu kamalalta, että mies imee kaiken tukeni ja apuni ja odottaa minun olevan aina se positiivinen osapuoli, ei kestä yhtään että olisin allapäin.
Tuntuu kurjalta että kun on hyvällä päällä niin seura kelpaa ja apu sekä tuki. Mutta kun on surullista/vaikeaa niin jään yksin henkisesti.
Pyrin itse siihen että jos mies on huonolla tuulella, yritän olla neutraali, kuunnella ja yritän kaivaa esille jotain positiivista. Jos aamulla puuhailen ja olen aktiivinen, myös mies suhtautuu kaikkeen positiivisesti.
Mutta... Kun on se HUONO päivä. Mies peilaa välittömästi negatiiviset tuntemukseni itseensä ja alkaa huutamaan minulle. Hän ei yritä kuunnella tai udella mikä on, tai edes yritä ymmärtää. Joskus kyse voi olla ihan vaan alhaisesta verensokerista. Ex-mieheni tajusi aina tällaiset asiat, ja teki minulle hieman välipalaa. Tuntui mukavalta kun toinen välitti ja ymmärsi.
Nykyinen mies ei ymmärrä eikä tajua mistään mitään. Hän alkaa huutaa minulle että olen "vi*un ärsyttävä" ja lähtee menoilleen, kun näkee että olen väsynyt ja masentunut (jotkut päivät on vaikeita, jäin työttömäksi ja on päiviä jolloin on vaikea uskoa tulevaisuuteen, meillä on isot haaveet talosta ja lapsista mutta joskus tuntuu että unelmat jäävät unelmiksi, mies ei myöskään tuo kotiin riittävää elantoa). Kysyin häneltä että miksei hän koskaan yritä nostaa mielialaani, hän vain huusi lisää ja lähti ovesta.
Miten teillä, peilaako teidän miehet teidän mielialojanne, ja jos olette känkkäränkkänä, mies näyttää teille selkää ja häipyy? Minusta tuntuu kamalalta, että mies imee kaiken tukeni ja apuni ja odottaa minun olevan aina se positiivinen osapuoli, ei kestä yhtään että olisin allapäin.
Tuntuu kurjalta että kun on hyvällä päällä niin seura kelpaa ja apu sekä tuki. Mutta kun on surullista/vaikeaa niin jään yksin henkisesti.
