Mistä johtuu taaperon äidin "hylkiminen"?

[Surullinen]

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen..Meillä kohta parivuotias poika joka on ollut kotona hoidossa. Suurimman osan ajasta minun kanssani ollut ja joskus isänsä hoitanut jos olen keikka töitä tehnyt. Myös mummokin silloin tällöin.

Uhmaikä on alkanut tosi kovasti, mutta tuntuu viihtyvän isänsä kanssa paremmin. Olen yrittänyt hoitaa hyvin, mutta tuntenut riittämättömyyden tunnetta ja aivan kuin taapero olisi jo vauvasta asti hylkinyt minua Aina, kun isänsä lähtee töihin jää lohduttomasti itkemään.

Jos ollaan yhdessä kotona on isänsä syliin haluamassa ja aivan kuin ei huomaisikaan minua. Mistä ihmeestä tämä voi johtua? Olen todella surullinen asian takia, koska tuntuu vaikka muuttaisin pois ei poikani jäisi minua kaipaamaan. Onko kellään tälläistä vai olenko yksinkertaisesti huono äiti

 

[alastulossa mättää]

Meil on samanlaista, poika on nyt 1,5v ja vauva 4kk, meillä oli tuollaista kyllä jo ennen vauvan syntymää, vajaan vuoden ikäisenä tuli myös se ettei äiti kelpaa lohduttamaankaan.. Mut kaipa se menee ohi joskus..

 

[..]

Höpö höpö, lapsi ei kärsi sinusta, eikä tuon pitäisi sinullekaan aiheuttaa sen suurempaa päänvaivaa. Ihan normaalia, lapsilla on omia päähänpistoja ja ohi meneviä käyttäytymistapoja, mutta ne eivät tarkoita, etteikö lapsi rakastaisi kumpaakin vanhemmistaan ihan yhtä lailla. Ehkä se uhmaikä antaa lapselle "voimaa" kokeilla, miten voi vaikuttaa ympärillään oleviin ihmisiin. Samoin kasvava lapsi voi joskus ihan uhmallaan hakeutua kauemmas siitä hellästä, hoivaavasta suojelijasta ja roikkua sen vähän hurjemman aikuisen lahkeessa. Lapsen pitää opetella olemaan erossa lähimmistä aikuisistaan ja tuon ikäinen harjoittelee juuri sitä, omien turvallisten aikuistensa kanssa.

Sitäpaitsi voi olla niin, että kun sinä olet ns. aina saatavilla, niin lapsi haluaa käyttäytymisellään näyttää, että se isäkin on tärkeä ja pistää aina show'n pystyyn kun isä lähtee töihin.

Joo, ihan normaalia touhua, mutta älkää missään nimessä ottako sitä henkilökohtaisena loukkauksena!

 

[pop]

Lapsen ei tarvitse erikseen huomioida sinua, olet niin paljon läsnä, että olet jo "itsestäänselvyys" Olet siis ollut tarpeeksi läsnä ja olet hyvä äiti. :hug:

 

[noh]

Mitään hän kärsi vaan kasvaa.

Lapsi kasvaa ja ottaa etäisyyttä hänelle tärkeisiin ihmisiin. Kehitysvaihe kehitysvaiheelta hän ottaa yhä suurempaa etäisyyttä, tulet huomaamaan.

Ja sen etäisyyden ja oman tilan antaminen on yksi äitinä olemisen isoimpia ja vaikeimpia haasteita monelle mammalle.

 

[vieras]

Lapsen ei tarvitse erikseen huomioida sinua, olet niin paljon läsnä, että olet jo "itsestäänselvyys" Olet siis ollut tarpeeksi läsnä ja olet hyvä äiti. :hug:

Näin se on nähtävä. Olen tuon "Poih äiti" -ketjun ap. Ei meilläkään lapsi muita pois käske, minua vain. Itse olen tulkinnut sen johtuvan juuri siitä minun jatkuvasta läsnäolosta.

 

[Surullinen]

No mukava kuulla, että on tämmöstä muillakin..Tätä on kuitenkin jatkunut jo pitkään, ihan kuukausia niin arvelin ettei ole enää normaalia. Kärsin vielä huonosta itsetunnosta niin sen takia kai sitä rupeaa liikaa ajattelemaan..Ihanahan se on, että haluaa noin olla isänsä kanssa ja heille on muodostunut hyvä suhde.

Taaperolle riittää, että isä on siinä näkyvillä ja jos menee toiseen huoneeseen niin juoksee itkien perässä..Siis vaikka itse olisin myös siinä. Tuntuu vaan, etten kelpaa enää mihinkään

 

[Surullinen]

Kiitoksia ystävällisistä sanoista. Anoppi kyllä ihmetteli asiaa suureen ääneen meillä käydessään, ettei hänen lapsensa koskaan noin olleet isänsä perään. Eivätkä varsinkaan jääneet itkemään. Hän ei kylläkään osallistunut ollenkaan lapsien hoitoon ja oli mieluummin töissä Jospa se ohi menee. Sitä vaan niin rakastaa omaa lastaan eikä kaikkea niin ymmärrä...

 

[fgd]

Minulle tuli mieleen josko et näe jostakin omasta syystäsi lapsesi rakkautta sinua kohtaan.
Lapsi rakastaa myös isäänsä ja itkee ikävää, mutta se ei ole sen merkki, että sinä et olisi arvokas. Jos sinä olisit poissa lapsi ikävöisi sinua. Se. että lapsi tykkää toisesta vanhemmasta ei ole merkki siitä, että tämä ei tykkäisi toisesta vanhemmasta! jos isä osallistuu lapsen hoitoon lapsi kiintyy myös häneen. meillä kanssa lapsi kiintynyt isäänsä ja kun viime kesänä vietettiin viikko kesälomaa erikseen silloinen 1 vuotias ikävöi hirveästi isää ja kyyneleet tulivat iltasin kun isä soitti.
Minusta on hyvä, että lapsi voi kiintyä. Muista kuitenkin, että se ei ole sinulta pois.

 

[gfd]

..Ja tosiaan sitten siihen ikään kun lapsi alkaa irrottatua äidistä kuuluu se isän luokse hakeutuminen kehitykseenkin jos sellainen on. Eli äiti on se perusturva. Uskoisin, että sinulla on mennyt huono itsetunto ylitse. Muista että kukaan ei voi sinua korvata vaikka lapsi irrottautuukin sinusta ajallaan. Ihmsien kehitysvaiheista tärkeimpiä on se turvallinen itsenäsityminen irrottautuminen ilman hylkäämistä.