Sappistaasi
Sappi- eli kolestaasilla tarkoitetaan kliinistä ja biokemiallista oireyhtymää, jossa sapen kulku on estynyt maksasolujen ja papilla Vaterin välillä. Kliinisesti sappistaasi jaetaan intra- ja ekstrahepaattiseen tukokseen.
Intrahepaattisen sappistaasin aiheuttajana voivat olla mm. virus- tai muu hepatiitti, lääkeaineet, alkoholi tai raskaus. Muita harvinaisempia intrahepaattisen sappistaasin aiheuttajia ovat mm. primaarinen biliaarinen kirroosi, maksan metastaasit ja sklerosoiva kolangiitti.
Ekstrahepaattisen kolestaasin aiheuttaa tavallisimmin sappitiekivi tai haimakarsinooma. Harvinaisempia syitä ovat sappitiestriktuura leikkauksen jälkeen, pankreatiitti, haiman pseudokysta, sklerosoiva kolangiitti ja sappitiekarsinooma.
Oireet
Taudinkuva riippuu siitä, kuinka täydellinen ja pitkäkestoinen sappistaasi on ollut. Alkuvaiheessa keltaisuus voi puuttua ja oireena saattaa olla pelkkä sappihappojen retentiosta johtuva kutina. Täydellisessä tukoksessa potilas on keltainen, ulosteet vaaleat ja virtsa tummaa. Sappihappojen erittymisen estymisestä seuraa rasvamalabsorptio.
Diagnoosi
Hoidollisesti on tärkeää erottaa intra- ja ekstrahepaattinen kolestaasi. Asia selviää usein jo anamneesin ja statuksen perusteella. Intrahepaattiseen kolestaasiin viittaavat hepatiittiin sopivat oireet, runsas alkoholin käyttö, lääkeanamneesi ja maksakirroosiin sopivat kliiniset löydökset. Ekstrahepaattiseen kolestaasiin puolestaan viittaavat kipu, kuume ja palpoitava sappirakko.
Laboratoriokokeiden perusteella ei varmuudella voida erottaa intra- ja ekstrahepaattista kolestaasia toisistaan. Kummassakin muodossa ovat bilirubiini ja alkalinen fosfataasi koholla. Maksan parenkyymivikaan sopivat laboratoriolöydökset viittaavat intrahepaattiseen kolestaasiin (matala TT-SA, matala albumiini).
Ekstrahepaattisen sappitietukoksen selvittämisessä käytetään ensisijaisena tutkimuksena ultraäänitutkimusta, jossa voidaan jo todeta laajentuneet sappitiet tukoksen merkkinä. Harvemmin voidaan samalla osoittaa tukoksen syy (esim. kivi tai tuumori).
Jatko- ja täydentävinä tutkimuksina tulevat kyseeseen magneettikolangiografia, tietokonetomografia ja endoskooppinen kolangiografia. Kolangiografialla voidaan selvittää tukoksen luonne ja sappiteiden anatomia sekä usein säästää potilas leikkaukselta poistamalla tukos, esim. kivi, endoskooppisesti. Maksabiopsiasta on hyötyä intrahepaattisen kolestaasin selvittelyssä.
Hoito
Ekstrahepaattisen kolestaasin hoito on usein kirurginen tai endoskooppinen. Intrahepaattisen kolestaasin hoito on aiheuttajan mukaista, esim. alkoholin käytön lopettaminen tai lääkityksen lopetus/muutos. Kutinan hoitoon voidaan käyttää kolestyramiinia, ursodeoksikoolihappoa tai fentiatsiineja. Pitkäkestoisissa kolestaaseissa kehittyy myös A- ja D-vitamiinin puutetta, joka korvataan.
Ja oon huomannut, että kun tänään söin, niin heti tuli kiire vessaan... eli jos syön enempi (ja rasvaista ruokaa) niin vatsa oireilee. 