Mistä johtuu, että toisilla on jatkuvasti joku suhde ja toisilla ei koskaan?

[sch.]

Toisilla ihmisillä on yläasteikäisestä lähtien lähes kokoajan joku suhde tai suhteentapainen vastakkaisen sukupuolen edustajaan ja jos yksi suhde päättyy, niin seuraavan alkuun tuskin menee ainakaan kovin montaa päivää/viikkoa.

Sitten taas on niitä, jotka ovat ehtineet 80-kymppisiksi asti ilman, että olisivat koskaan seurustelleet, tai välttämättä edes halanneet eroottisessä mielessä tai pussanneet vastakkaisen sukupuolen edustajaa.

Jos oletetaan, että kysymyksessä ovat ulkonäöllisesti ja henkisesti normaalit ihmiset, joilla kaikilla periaatteessa on halua suhteisiin/seksiin, niin mistä tällaiset erot suhteenmuodostamisen todennäköisyydessä voivat johtua? Itse väittäisin, että puhtaasti sosiaalisuudesta tässä ei ole kyse, vaan muukin vaikuttaa. Koskaan suhteessa olemattomat ovat usein ihan normaalilla tavalla puheliaita, eikä mitään erämaamökkiin eristäytyjiä.

 

[Olisiko]

Rima korkealla.

 

[gjgj]

No ainakin jonkinasteisella sosiaalisten tilanteiden pelolla tai ujoudella pääsee varmaan pitkälle, kun ei uskalla lähestyä toisia ihmisiä "siinä mielessä". Vaikka olisikin sinällään puhelias vaikka tuttujen kesken tai työpaikan kahvipöydässä.

Sitten jos sattuu olemaan huonoa tuuria, että paljon kukaan muukaan ei lähesty itseä (tämä on epäilemättä yleisempää miehillä), niin soppa onkin jo kasassa.

 

[vierailija]

Sarjadeittailijat kärsivät läheisriippuvuudesta, ja ovat jääneet
henkisessä kehityksessään imeväisen asteelle.
Olen kuin yksinpurjehtija vaikka elän maakrapuna.
Nykyään seuranhaku on siirtynyt nettiin, ja sovelluksia on joka lähtöön.
Niistä parhaassa psykologi tekee matchin. Aiheesta lisää MTV:n videossa.
Siis tarvitaan vain rahaa ja yksi klikkaus. Sitten pitää raahautua treffeille.
Kiitos mutta ei kiitos. Järjestän elämääni parempaa ohjelmaa Ilman ikäviä jälkiseurauksia.