Mistä johtuu että joku ihminen tuntuu läheisemmältä ja rakkaammalta kuin toinen?

["Milli Menninkäinen"]

Ja nyt ei siis kyseessä mikään kaveri tms. vaan ihan sukulaiset.

Miksi minusta isäni puolen suku tuntuu tärkeämmältä, rakkaammalta ja läheisemmältä kuin äitini puolen suku vaikka äitini puolen sukua näen ehkä vähän useammin kuin isäni puolelta tulevaa sukua?

Kun ajattelen äitiäni niin en tunne surua tai pahaa mieltä hänen puolestaan vaikka hänellä olisi paha mieli. Ollaan kuitenkin hyvissä väleissä kuitenkin.

Mutta jos isäni tuntee pahaa mieltä niin minullekin tulee paha mieli. Sama juttu veljieni kanssa.

Jos mietin äitini puolelta isoäitiäni niin ... ei tunnu oikein miltään. Ehkä jopa hieman vastenmieliseltä enkä syytä osaa sanoa. Ihan ok. tyyppi kuitenkin.

Jos taas ajattelen isoäitiäni isän puolelta niin tunnen suurta yhteenkuuluvuutta. Hän tuntuu läheiseltä ja tärkeältä vaikka nähdään muutaman kerran vuodessa, ei ole käynyt koskaan meillä kylässä ( asuu hoivakodissa ), en itsekään ole käynyt hänen luonaan oikeastaan kuin 'juhlatilanteissa' kuten äitienpäivä, joulu, pääsiäinen, syntymäpäivä jne. Eli vain muutaman kerran vuodessa.

En kyllä käy äitini vanhempien luona juurikaan sen useammin.

Miksi äitini ja äitini puolen suku tuntuu minussa pahalta 'sisällä' mutta isäni äiti, isäni siskot jne. tuntuu tosi tärkeiltä ja rakkailta. Läheisiltä. Enkä näe heitä siis sen useammin.

 

["vieras"]

Vähän sama homma itsellä mutta sillä erotuksella että appivanhemmat tuntuvat paljon läheisimmiltä kuin omat vanhemmat. Heidän kanssaan on jotenkin lämpimät välit ja käydään usein kylässä. Pyydetään mukaan esim. lapsen joulujuhliin ja kevätjuhliin.

Tosin asutaan eri paikkakunnalla kuin omat vanhempani mutta silti nämä appivanhemmat tuntuvat läheisimmiltä. Vaikka ihan hyvät välit onkin omiin vanhempiini. Jostain syystä vain näin.

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";25127535]Vähän sama homma itsellä mutta sillä erotuksella että appivanhemmat tuntuvat paljon läheisimmiltä kuin omat vanhemmat. Heidän kanssaan on jotenkin lämpimät välit ja käydään usein kylässä. Pyydetään mukaan esim. lapsen joulujuhliin ja kevätjuhliin.

Tosin asutaan eri paikkakunnalla kuin omat vanhempani mutta silti nämä appivanhemmat tuntuvat läheisimmiltä. Vaikka ihan hyvät välit onkin omiin vanhempiini. Jostain syystä vain näin.[/QUOTE]

Minustakin anoppi tuntuu läheisemmältä kuin oma äitini. Vaikka enemmän olen tekemisissä oman äitini kanssa. Anopista jotenkin huomaa että oikeasti välittää meidän lapsista ja meistä. Oma äitini on usein väsynyt, äkäinen, ei arvosta minun mielipiteitäni jne.
Appiukkoni on sitten taas asia erikseen. Häntä inhoan yli kaiken. Oma isäni kuitenkin tuntuu läheisemmältä minulle kuin äitini.