Mistä johtuu, että en tajua, miltä näytän oikeasti? Vasta valokuvat paljastaa.

["mikä on"]

Olen siis lihonut. MItat nyt 171/72kg. Pidän itseäni hoikkana ja kauniina, samanlaisena kuin silloin kun olin hoikka ja kaunis. Peilistä näkyy hoikka, vähän alle 30v nainen, mutta valokuvista sitten pöhöttynyt, huonoryhtinen ja lievästi lihava varjo entisestä.

Siis mistä tämä johtuu etten osaa nähdä itseäni realistisesti peilistä?

 

["myy"]

Sama vika mulla...Näyteikkunatkin heijastaa aika karun tilanteen :/

 

["pläski"]

Sama juttu. Peilistä katsoo hieman pyöreä, mutta ihan nätti nainen. Valokuvissa irvistelee ryhävalas

 

["mama"]

sama vika täälä kai ne aivot tekee tempun suojellakseen meitä

 

[sunflower20]

Olen maman kanssa samaa mieltä että aivot suojelee meitä.
Mutta eihän se mitään suojelua ole, koska se tekee meistä vaan naurunalaiset. Luullaan olevamme kauniita ja hehkeitä ja kanssaihmiset ihmettelee että miksi toikin tossa noin keimailee, luulee olevansa missi vaikka on kuin afrikan norsu....
Ehkä musta on nyt totuuden julki tultua, eli valokuvista tajunnut kuinka laaja ja iso olen, niin hiljaisempi, ujompi ja äänettömämpi. en enää kehtaa olla suuna päänä äänessä ihmisten edessä...

ja toi laihduttaminen on tuskaa....

 

["vieras"]

itsetunto näkyy ulos päin. jos tunnet itsesi kauniiksi niin myös näytät kauniilta, kun olemuksesi on varma ja tämä toimii myös toisinpäin. siksipä en tuijota kuviani ja peiliinkin vain vilkaisen.

 

[reeh]

Mulla on toistepäin. Tunnen itseni vähän ylipainoiseksi mutta kuvissa näytänkin sitten ihan hoikalta.

 

[Pettiina]

Minä muka tunnen itteni oikein somaksi...mutta totuus on toinen kun kuvia kattoo....:ashamed:

 

[......]

Mä olin monta vuotta kotona ja silloin kuvittelin olevani kaunis. Kun ei ollut vertailukohteita! Vasta töihin mennessä tajusin tilanteen!

 

["..."]

Sovituskoppien peilit kyllä paljastaa karun totuuden :/

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23748704]itsetunto näkyy ulos päin. jos tunnet itsesi kauniiksi niin myös näytät kauniilta, kun olemuksesi on varma ja tämä toimii myös toisinpäin. siksipä en tuijota kuviani ja peiliinkin vain vilkaisen. [/QUOTE]

En mä ole ihan samaa mieltä tuosta. Itsetunto on kohdillaan kyllä ja näytän ihan nätiltä, mutta en ole parhaimmillani näin isona. Kyllä soisin itselleni myös hieman resliteettien tajua. Ei se ihan niin mene, että näyttää oikeasti kauniilta vain jos kuvittelee näyttävänsä.

 

["Vieras"]

Suurin osa näkee itsensä peilistä kauniimpana kuin on. Näin se vaan menee.

Valokuvat ei välttämättä kuitenkaan kerro totuutta. Valokuvissa osa onnistuu ja osa ei, osa on siis kuvauksellisia ja osa ei. Ainakin mulla on yleensä huonot kuvat, jos on näitä poseerauskuvia eli tiedän, että kuvataan. Salaa otetuissa mä näytän ihan hyvältä, jopa kauniilta

 

["Pullero"]

[QUOTE="vieras";23748704]itsetunto näkyy ulos päin. jos tunnet itsesi kauniiksi niin myös näytät kauniilta, kun olemuksesi on varma ja tämä toimii myös toisinpäin. siksipä en tuijota kuviani ja peiliinkin vain vilkaisen. [/QUOTE]

Totta. Olen nuorempana kärsinyt keskivaikeasta anoreksiasta ja bulimiasta ja voin kokemuksesta kertoa ettei paino ole mikään onnellisuuden/kauneuden mittari. Painoin 48kg ja kärsin kamalan paksuista reisistä jotka estivät mm. uimassa käymisen...

 

["vieras"]

Toimii se toisinkin päin... Ennen lapsia olin todella hoikassa kunnossa, melkeen 15kg kevyempi kuin nyt ja kuvittelin olevani karmea läski. Aina muka laihiksella ja tiukkoja vaatteita ei voinu käyttää, kun oli niin iso maha... Valokuvat kertoo toista, ihan tikku olin silloin.
Nyt taas olen yllättynyt kun jossain kuvissa näytän hoikalta, tai no normipainoselta. Olen ollut isosti ylipainoinen muutaman vuoden ja saanut nyt painoni siihen normi-indeksin ylärajoille, kauas siitä mitä se oli, mutta siihen nähden et kävi bmi 33:ssa, todella tyytyväinen. Peilistä katsoo edelleen se lihava jonka bmi 33, ja kuvissa näkyy joku toinen, melkein siedettävän kokoinen...

 

["vieras"]

Johtuiskohan siitä et valokuvassa keho on pysähtynyt. Peilistä katsoessa keho liikkuu koko ajan.

 

["harmaana"]

Mulla taas niin , että pidän itseäni normina, mutta kuvassa näen itsekin totuuden, olen niin alipainoinen että huh huh .

 

[Mama the strange]

Mä en ole kuvauksellin. Eli johtuu juuri tuosta, että pysäytyskuva itsestäni ei ole kaunis. Videolla näytän heti jo paremmalta.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23748748]En mä ole ihan samaa mieltä tuosta. Itsetunto on kohdillaan kyllä ja näytän ihan nätiltä, mutta en ole parhaimmillani näin isona. Kyllä soisin itselleni myös hieman resliteettien tajua. Ei se ihan niin mene, että näyttää oikeasti kauniilta vain jos kuvittelee näyttävänsä.[/QUOTE]

en sanonut että pitäisi kuvitella vaan hyväksyä itsensä ja pitää itseään kauniina. jos mietitään esim. kehitysvammaisia he pitävät itseään kauniina ja he ovatkin omalla tavallaan kauniita.

se, että on omasta mielestään kaunis ei tarkoita sitä että täytyisi olla myös kaikkien muiden mielestäkin kaunis ja hyvännäköinen. itsetunto on sitä, että hyväksyy itsensä sen näköisenä kuin on!

 

[kuvaaja]

Valokuva vääristää, yleensä huonoon suuntaan. Mittasuhteet vääristyy, valo käyttäytyy erilailla kuin luonnossa, värilämpötila on väärä jne. Pitää osata kuvata niin, että mittasuhteet on oikein, huonot puolet ei korostu jne. Ja kyllä tuolla on tosiaan merkitystä, että normaalisti keho on koko ajan liikkeessä, ihmisellä itseään peilatessa on taipumus hakeutua suotuisaan kuvakulmaan ja hakemaan katseellaan sitä hyvää puolta, kun taas valokuva pysäyttää hetken juuri siihen mikä se sattuu olemaan sillä hetkellä, dokumentoi kehon siitä kulmasta mikä sillä hetkellä sattuu olemaan. Kaiken lisäksi varsinkin naiset hakemalla hakee niitä huonoja kohtia kuvista, eikä näe todellisuutta. Vaimoni usein katsoo kuvia itsestään paljon kriittisemmin kuin itse katson niitä. Näen kauniin naisen, hän näkee allit ja makkarat ja silmäpussit.

Kyllä siis valokuvalla pystyy huijaamaan myös toiseen suuntaan, ihmisen saa näyttämään hoikemmalta ja kauniimmalta kuin on, mutta pitää osata vaan kuvata

 

[3D]

[QUOTE="vieras";23748836]Johtuiskohan siitä et valokuvassa keho on pysähtynyt. Peilistä katsoessa keho liikkuu koko ajan.[/QUOTE]

Eikä kolmiulotteisuus välity valokuvista. Vanha totuushan on se, että kamera lisää 5 kg (sekä telkkarissa että valokuvissa).

 

[asdas]

Valokuvassa näet itsesi oikein päin kun taas peilissä "käänteisenä". Kun oot tottunut katselemaan peilikuvaasi niin silloin se "oikein" päin oleva kuva näyttää oudolta. Tämän vuoksi monet valokuvaajatkin tekee valokuvasta peilikuvan niin asiakas on tyytyväisempi :>

 

["jag"]

mun isä hoki mulle koko lapsuus- ja nuoruusajan että oon paksu ja ruma, joten sisäistin sen todella ytimiin saakka, ja aina oon kokenut olevani kuin valas. nyt kaikkien lasten myötä on jäänyt kiloja, niin että ylimääräisiä on 30 kun nyt katson esim hääkuvaa tai nuoruusajan kuvia, niin olen TODELLA katkera siitä että minut on aivopesty luulemaan itseäni joksikin norsuksi, olin ihan normaalipainoinen, ylärajoilla tosin, mut eihän kouluterveydenhuollossakaan puututtu painooni joten onhan se ollut ihan ok.

Näkisittepä nyt isäni ilmeen aina kun katsoo mua, näen sen yökötyksen sen kasvoilta. tunteepa sitä itsensä todella rakastetuksi, kun isälle ei kelpaa jos ei ole langanlaiha.

sen ainakin olen tästä hyötynyt että omille lapsilleni en ikinä tee mitään mikä saisi heidät luulemaan etten rakasta puutteiden tai virheiden takia...
mä uskon vakaasti että jos mun painosta ei olis tehty mulle jotain syntisäkkiä ja saatu mulle alemmuudentunnetta, en olisi sairastunut nyt aikuisena ahmimishäiriöön.

 

[Kotilohikäärme]

Valokuvia otetaan usein paskoilla pokkareilla ja laajislinsseillä, mitkä lihottaa ja pallinaamaistaa kenet vaan. Siihen vielä suora salama päin naamaa niin joka ihovirhe näkyy, vaikka todellisuudessa kukaan ei naamoja kattele minkään kirkasvalofikkarin kanssa. Valokuva huijjaa oikeesti paljon jos ei kameran käyttö ole hyvin hallussa. Siksi ihmiset palkkaa valokuvaajan ottamaan niitä tärkeimpiä.
T. Valokuvaaja

Ps. Luota peiliin mielummin, tosin nekin vääristää muttei niin paljoa =)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olen maman kanssa samaa mieltä että aivot suojelee meitä.
Mutta eihän se mitään suojelua ole, koska se tekee meistä vaan naurunalaiset. Luullaan olevamme kauniita ja hehkeitä ja kanssaihmiset ihmettelee että miksi toikin tossa noin keimailee, luulee olevansa missi vaikka on kuin afrikan norsu....
Ehkä musta on nyt totuuden julki tultua, eli valokuvista tajunnut kuinka laaja ja iso olen, niin hiljaisempi, ujompi ja äänettömämpi. en enää kehtaa olla suuna päänä äänessä ihmisten edessä...

ja toi laihduttaminen on tuskaa....

Aika outo ajatusmalli sinulla... Ei yksikään ihminen ole maailman kannalta niin tärkeä, että muut viitsisivät kytätä ja olla arvostelemassa niinkin turhaa asiaa kuin painoa.

Pääasia on se, kuinka itsensä kantaa. Ylväs afrikan norsu on paljon mukavampi katsella kuin vaikka lättään piestyn näköinen, olemassaoloaan anteeksi pyytelevä gepardi.

 

["vieras"]

Mullakin on jotain ongelmia oman kehonkuvan hahmottamisessa. Aikoinaan lihoin kymmenen kiloa, hoikasta normaalipainon ylärajoille. Ja en kerta kaikkiaan nähnyt peilikuvassani mitään eroa, enkä pitkään aikaan edes tajunnut miten paljon olin lihonut! Vaa'alle astuminen paljasti sitten totuuden. No, ryhdyin laihduttamaan ja paino putosi 20kg, tällä kertaa vähän alipainon puolelle. Ja edelleen, peilikuva ei muuttunut oikein miksikään. Kyllähän sitä ihan luisevimmillani huomasin törröttävät luut, mutta kuitenkin oli muka kamalasti löllöä joka paikassa. Valokuvissa taas näytin ihan järkyttävän laihalta. Ja silloin pulskempana otetuissa valokuvissa näkyi myös se sen aikainen totuus.

No, nyt olen ihan hoikka normaalipainoinen, bmi 21. Edelleen on vähän vaikea nähdä itseäni peilistä sellaisena kuin olen. Milloin näytän tosi lihavalta, milloin taas hoikalta. Nykyään näytän kyllä valokuvissa aika sopivalta, ainakin niissä onnistuneissa.