Mistä apua?

[väsynyt]

Heips!

Olen seurannut keskusteluja siitä miten naiset tuntee perheessä/parisuhteessa olevansa yksinhuoltajia. Mulla on just tuollainen tilanne.Hoidan lapsen(olen kotona), koko kodin, eli apua en saa mihinkään. Kaiken lisäksi toinen ei noteeraa ollenkaan, ei osaa näyttää tunteitaan, vaikka sanookin rakastavansa ja suurimman osan ajasta saan viettää lapsen kanssa yksin.Ja arvostusta ja kunnioitusta ei tule pätkänvertaa,vaan pettymystä pettymyksen perään. Olen yrittänyt asioista puhua monta kertaa mutta mikään ei ikinä muutu. Olen todella surullinen, masentunut, väsynyt ja tunnen olevani niin yksin. Tilannetta vielä vaikeuttaa se että olen 5kk raskaana. Eli tämä stressi ei ole hyväksi minulle eikä kummallekkaan lapselle. Olen umpikujassa. Neuvolassa en haluaisi asiasta puhua. Tietääkö kukaan mihin voisin ottaa yhteyttä jotta saisin ulkopuolista apua tilanteeseen? Haluaisin jutella jonkun kanssa ennen kuin teen omat ratkasuni.

 

[satumamma]

mulle on neuvottu perheneuvolaa,sehän kai on joka paikkakunnalla ja se on ilmanen.täällä ainakin on vaan näin kesäaikaan jonoa.mulla on myös pitkälti samanlainen tilanne kun sulla,mutta kyllä meidän elämässä on paljolti sitä hyvääkin.mutta tänä aamuna oli taas niin p*ska meininkin kun mies oli edellisiltana kaljalla ja kaverilla ja tuli myöhään kotiin,nukku aamulla pitkään ja kun mä sanoin että käyn suihkussa(olin herännyt jo kahdeksalta,laittanut aamupalat ja ulkoillutkin lasten kanssa) niin eikös vaan äijä vetänyt sikeitä ja just kun sain sampoot päähän niin kaksi pienintä on siellä kellarissa oven takana.taidan olla jotenkin huonompiarvonen ihminen kun mulla ei ole ensinkään omaa aikaa,ei edes suihkussa.ottaa päähän. :headwall: