Mistä apua kun kaikki kaatuu niskaan?

[Hulluko?]

Hirveet paineet opiskeluista.Ystäviäkään ei liikaa ole.
Kaks vuotta sitten menetin itselle todella läheisen ihmisen,jonka aika ei ollu vielä lähtee pois.

Mulla on mies,joka kuuntelee ja on aina tukena. Erittäin rakas.
On mulla myös omat vanhemmat ja sisarukset.

Nyt vaan tuntuu ettei millään jaksais ku revitään joka suuntaan.
Väsyttää vaikka nukkuu ei se auta.
Riesana myös kamala halu saada oma lapsi.
Siksi onkin tosi rankkaa kun kaks tuttua saavat keväällä vauvan.
Ihmiset joita vähiten osasin odottaa.
Toki olen onnellinen heidän puolestaan...

Mutta se tuska minkä nuo iloiset uutiset toi,se on niin kamala.
Vaikka yrittää...Itkettää vaan.

Kunpa vois vaan nukahtaa ja herätä sitten ku kaikki on hyvin...

 

[Aamuäree]

:hug:
Mulla oli usein samanlainen olo ku sulla. Koeta saada aika psykologille tai jollekin vastaavalle- ne kuuntelee ja ennenkaikkea kuuntelee.

 

[vieras]

Voi kun voiskin auttaa, itelläkin vaan tänään tuli se viiminen niitti, meni kuppi nurin =( Miten tuntuu et kun alkaa asiat mennä pieleen niin sillon kyllä tulee potkua päähän joka suunnasta....

 

[Tiipi81]

Minun neuvo: puhu, puhu, puhu. Jollekkin joka jaksaa kuunnella. Kyllä asiat kohta näyttää varmasti taas valoisimmilta :hug:

 

[ap]

Tommoselle ammattiauttajan puheille meno ei vaan ole niin helppoo...

Vähän hankala ku meijän paikkakunnan psykiatri (vai mikä se nyt on...) on mun entinen opettaja,niin ei sinne kehtaa mennä.

...ja toinen näyttää siltä että oli vaan ryypänny kk putkeen,sitä se varmaan tekee ku kuuntelee kaikkien ihmisten murheita...


Tuntuu niin pahalta ku tää mun rakas ihminen jonka menetin on itse äiti kahdelle lapselle ja ne pikkuset joutuu varttumaan ilman äitiä!

Niin epäreilua kun nuori ihminen viedään pois...
Ärsyttää ku kaikki olettaa että kun kaks vuotta on kulunu kuolemasta niin kaikki on taas hyvin!

Kun ei oo ja kukaan ei ymmärrä

 

[Melkein samassa jamassa]

Up