Missä vaiheessa kannattaa kertoa lapsille raskaudesta?

Mä oon viikolla 25 eikä olla vielä kerrottu (lapsi lähes 3-vuotias). Nyt pian kyllä meinataan kertoa. Tuntuu että raskaus on niin pitkä aika noin pienelle, eikä se vielä kunnolla ymmärtäisi ainakaan aluksi kun ei mahaakaan ollut.

 

mä kerroin nt-ultran jälkeen,halusin varmistua että kaikki oli kunnossa ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suurta riskiä km:n suhteen..tyttö oli viidennelle menossa silloin..epäili kyllä jo aiemmin asiaa,kun en polttanut enää tupakkaa ja maha oli kuulemma sen näköinen,että ihan kuin olisin raskaana..

Meilläkin tuo isompi (kettujen kettu ja jokapaikan kyylä ) kysyi pari kertaa ihan alkuraskaudessa että äiti hei, onks sun mahassa vauva. Sanoin että ei :snotty:. Sitten kun varhaisultran jälkeen eli joskus rv 9 kerroin, niin tyttö sanoi tienneensä sen jo kauan. Ja uskon että tiesikin - on ehkä kuullut mun ja miehen keskustelun, tms.

 

Jouduimme kertoa jo aika alussa, koska 7v kaksospoikamme ovat tosi vilkkaita ja heillä on tapana istua äidin ja isin masujen päällä niin jouduin pikasesti kertomaan että he joutuvat tyytyä ny vain isin masuun hetken aikaa. Eivät he sitä sen kummemmin kyselleet , mutta kun menimme parin viikon päästä saunaan pojat supisivat jotain... Kysyimme sitten että mitäs supisette niin nä mä sanovat , että äitin massussa on vauva! mitäs sitä nyt sitten valehtelemaankaan. Totesinvain että niinpä taitaa olla! Eivät pojat kenellekkään kertoneet ilman lupaa joten en kadu että kerroimme Aina välillä kun äiti joutuu heidän tempauksiltaan korottamaan ääntä, nuo toteavat vain että vauva taas riehuu masussa Siinä huvittuneena nyt yrittää vielä jotain komentaakkin.. nukkumaan mennessä annetaan ilta halit ja pusut vauvallekkin

 

Odottaisin ainakin sen ekan ultran, ehkä toisenkin. Tietysti jos on paljon pahoinvointia tms. niin voi olla fiksu kertoa ettei lapset ala panikoimaan sairastelusta.

Toisesta 3v esikoiselle kerrottiin rv 20, samaan aikaan kun kerrottiin kaikille muillekin. Tavallaan musta olis tuntunut törpöltä, että moni läheinen ihminen tietää asian, joka koskettaa lapsia paljon enemmän. Olisi myös ollut ikävä jos joku sukulainen olisi vahingossa möläyttänyt tiedon lapselle sen sijaan, että olisimme itse kertoneet.

 

Omalle lapselle kerroin heti plussattua, kun vauva tuo oli itsekin vielä siinä vaiheessa ja mitään ei kyllä ymmärtänyt. Eikä ymmärrä vieläkään, vaikka maha on jo iso.
Muistan kun äitini odotti pikkuveljeä, itse olin 13v. Ja minä sain tietää siitä vasta todella myöhään, yli puolen välin oli mennyt ainakin. Ja senkin sain kuulla muualta. Äitillä ylipainoa, joten ei mahasta voinut päätellä vasta kuin ihan lopussa. En nyt muista tiesikö muut vanhemmat sisarukseni jo aiemmin, mutta kyllähän tuo tuntui todella ikävältä, ettei minulle oltu kerrottu. Ja missä vaiheessa sitten olisi edes kerrottu, jos en olisi muualta sitä kuullut. Enkä ymmärrä miksi ihmeessä sitä ei kerrottu, en ollut mikään kiukkuinen teini tai muuta. Tai en olisi siitä kellekään juoruillutkaan, ihan kiltti lapsi kun olin muutenkin.

 

Kun odotin toista lasta, oli esikoinen vasta vähän yli 1-vuotias, en muista missä vaiheessa kerroin ja mahtoiko tytär siitä mitään ymmärtääkään.
Kun odotin kolmatta kerroin muistaakseni siinä vaiheessa, kun vatsa alkoi näkyä ja esikoinen siitä kyseli, että onko mun paita kutistunut.

Tytär oli silloin alle 4v, ja ilahtui kovasti ja ensimmäinen kysymys asiasta oli, että tietääkö isä, että tämä täytyy kyllä kertoa heti isälle.

( siis lasteni isä)