Missä tilanteissa on pakko synnyttää makuullaan tai puoli-istuvassa asennossa?

Pelottaa ihan hitosti nuo asennot, koska tuntuu kuin työntäisi ylämäkeen vauvaa tulanteessa jossa haluat epätoivoisesti äkkiä pois. Haluan synnyttää joko ammeessa tai jakkaralla käyttäen painovoimaa hyväkseni tai vaihtoehtoisesti vettä.

Onko joitain tilanteita joissa pakotetaan puoli-isytuvaan asentoon? Vauvan tarjonta esim?

Selkäkivut ovat toiset mitkä hirvittävät siinä asennossa, muutenkin sattuu varmasti ihan tarpeeksi synnytys.

 

Itse en saanut synnyttää kuin puoli-istuvassa asennossa esikoistani koska a) vauvan päässä oli "anturit", eli oltiin käyrillä kokoajan ja b) epiduraalin takia en olisi varmaankaan pysynyt pystyssä muutenkuin makuullaan.

 

Ja voin kertoa että siinä tilanteessa et paljoa mieti painovoimaa vaan sitä mikä susta tuntuu parhaimmalta.

 

Perätilasynnytyksessä täytyy ainakin olla puoli-istuvassa asennossa. Selällään en ole kuullut kenenkään olleen vuosiin.
Kannattaa mennä synnyttämään ilman suuria suunnitelmia ja sillä asenteella että sinä olet siellä vauvaa varten, et elämyslomalla.

ps. puoli-istuva asento on oikein hyvä synnytysasento... olen synnyttänyt 8 lasta niin.

 

meidän pojalla oli nuppi jotenkin semmoisella tavalla väärin jota en muista, eikä hommasta tullut mittään. En tosiaankaan olisi pystynyt olemaan missään asennossa. Sektioon menin riemusta kiljuen.

 

Ei mulle ole annettu vaihtoehtoja. Olen lyhyt ihminen, vauvoilla olleet anturit päässä ja komplikaatioita ponnistusvaiheessa kummallakin kerralla. Tosin en koe puoli-istuvaa asentoa hankalaksi, enkä usko, että seisten pysyisin jaloillani.

 

Mulla kaksi synnytystä takana ja kummassakaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla puoli-istuvassa/makuillaan.

Ensimmäisessä meni lapsivedet kotona -> heti sairaalaan ja heti synnytys käynnissä. Lapsivesien menosta lapsi oli pihalla noin 7 tunnissa. Anturit laitettiin lapsen päähän, joka ESTI minun liikkumisen, tosin lapsivesin meno itsessään oli jo este sille, etten saanut juuri liikkua tai nousta. Enkä edes olisi päässyt sängystä ylös, niin kipeä olin (eivät ehtineet antaa puudutteita).

Toisessa synnytys käynnistettiin suurikokoisen vauvan vuoksi 2 vko etuajassa (painoarvio yli 4 kg) ja käynnistyksessä kalvot puhkaistiin. Jonka jälkeen oli ehdoton EI liikkua, mennä ammeeseen jne. Ei tarjottu muita vaihtoehtoja kuin olla sängyssä, vaikka sitä kysyin. Pissattamaan alkoi kesken synnytyksen ja todella nihkeästi päästivät minut edes vessassa käymään, vaikka sinne juuri ja juuri omin jaloin pääsin. Silloinkin oli anturit vauvalla ja ne tietenkin jouduttiin ottamaan tuoksi ajaksi pois. Puudutetta en toisessakaan saanut.

SUmmana. Molemmissa synnytyksistä liikkuminen tai ammeessa synnyttäminen tai edes ylösnouseminen ei ollut mahdollista, koska a) kalvot oli puhki, b) antirit oli lapsen päässä, c) en edes päässyt ylös sängystä (paitsi toisessa synnytyksessä juuri ja juuri vessaan)

Torjuivat kaikin tavoin ylösnousemisen tai ammeen. Suurin syy oli varmasti noi kalvot.

 

Luulen että vauvan tarjonta on yks syy, miulla piti auttaa lopulta esikkoa imukupilla, joka ei ois kuulemma onnistunut kuin puoli-istuvassa.
Toisen kerran ei ollu mitään ongelmaa ja pääsin jakkaraa koettamaan.

 

Eikö näissä tilanteissa tarjota /voi olla myös kylkiasennossa? Siinäkään ei ponnista "ylämäkeen"! Eikä paine käy välilihaan.

 

Eikö näissä tilanteissa tarjota /voi olla myös kylkiasennossa? Siinäkään ei ponnista "ylämäkeen"! Eikä paine käy välilihaan.

Käsittääkseni näkymät ei hoitohenkilöstöllä ole yhtä hyvät jos potilas kylkiasennossa? Voin olla väärässä, en ole terveydenhoitoalalla. Minulta esikoinen piti parin kätilön avustuksella runnoa kohdusta (painoivat mahan päältä), koska napanuora oli toivottoman lyhyt.

 

Mä olen molemmat synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa enkä mä pidä sitä ylämäkeen puskemisena?! :O Tosin mullakin molemmilla oli anturit päässä, ja mä itse niin poikki etten olisi voinut kuvitellakaan että haluisin olla jotenkin muuten kun maaten vaan Eikä ole väliliha revennyt kummassakaan synnytyksessä eikä ponnistusvaihe ole kestänyt kauaa. Selkäkivut tosin olleet ihan kamalat mutta ne nyt oli jo ennen siihen asentoon menemistä ja ponnistamista

 

Synnytä vaikka päälläsi seisoen!

 

Syitä:
-henkilökunnan mukavuudenhalua, heille on helpointa että äiti makuuasennossa, he näkevät hyvin ja pystyvät tekemään työnsä helpoimmin ja nopeimmin.
-anturit vauvan päässä
-jos inulle on annettu epiduraali, voi olla että jaloistasi tai KOKO alavartalostasi lähtee tunto kokonaan, eli makuuasento ainoa vaihtoehto
-jos sinulle tehty käynnistys, tarkoittaa että olet tiputuksessa kiinni, eli tippa kädessä, siinä johtojen kanssa on aika vaikeaa vaihtaa asentoja koko ajan
-jos lapsen sydämenlyöntejä seurataan koko ajan, olet kiinnin toisessa koneessa, eli vatsan ympärillä vyö josta menee johto,ja siinäkin on aika vaikea liikkua ja vaihtaa asentoja.
-jos synnytys on pitkä, voi olla että et jaksa olla muussa asennossa, tai et jaksa enää liikkua
-jos lapsella on hätä, halutaan se nopeasti ulos, eli voi olla että tarvitaan imukuppisynnytystä tai pihtejä, siinäkin tilanteessa tuskin kuuntelevat sinua missä asennossa haluat synnyttää


Ps. Kannattaa mennä synnytykseen avoimin mielin, tuskin koskaan synnytys menee juuri niin kuin haluaa. Mahdollisimman vähän odotuksia, ja valmiina siihen että periaatteessa mitä tahansa saattaa tapahtua, myös sektio on aina mahdollista, vaikka se olisikin pettymys. Tärkeintä on kuitenkin terve vauva. Tsemppiä!

 

Huonot sydänäänet, tarjontavirhe, imukuppi, perätila, iso vauva.
Itse "jouduin" ekassa puoli-istuvaan, iso vauva ja huonot äänet. Asento oli ihana ja vauva tuli nopeasti. Mulle ponnisyusvaihe ollut lähinnä helpottava tunne. Tokassa koeponnistin pari kertaa kyljellään, enkä tykännyt. Käännyin selälleni ja lapsi tuli alle minuutissa.
Mene avoimin mielin. Joku asento voi kuulostaa ihanalta, mutta todellisessa tilanteessa siihen ei haluaisikaan.

 

Lisätään vielä monikkosynnytys.

 

Eipä ole koskaan tullut synnytyksessä haluja könytä sängystä pois ponnistusvaiheessa. Puoli-istuva toimii mulla hyvin.

 

Ap, kannattaisi tutustua alan kirjallisuuteen. Niin tiedät vähän enemmän ennen kuin menet synnyttämään. Muuten voi tulla pahoja pettymyksiä, kun et ymmärrä syitä, miksi jotain tehdään...
Jos odotuksesi ovat liian suuret, voi rankka synnytys johtaa jopa synnytyksenjälkeiseen masennukseen, tällaistakin on nähty. Epärealistiset odotukset. Monet esikoista odottavat kuvittelevat että ITSELLEEN ei tule käymään niin, eli kuvitellaan että minun kohdallani ei tule hätäsektiota tms, ja sitten kun tilanne meneekin väärään suuntaan, onkin tosi vaikea hyväksyä sitä.

 

Itse olisin halunnut synnyttää jakkaralla, mutta puudutteiden takia eivät jalat kantaneet. Ei se puoli-istuva niin paha sitten lopulta ollut. Itsekin kammosin ennakkoon ajatusta puoli-istuvasta synnytyksestä, mutta minkäs siinä teit, kun puudutteen sitten kuitenkin halusin. Hyvin se vauva sieltä tuli.

P.S. Lisäksi jakkaran kokeilu oli kätilön idea, että saataisiin vauva laskeutumaan alemmas.

 

Voin sanoa, että siinä vaiheessa kun olet synnyttänyt kovien kipujen kanssa yli kaksi vuorokautta, on aivan samantekevää missä asennossa synnytät.

 

Esikoista synnyttäessä olin oksentanut itseni horkkaan rajujen supistusten voimasta eikä muuhun asentoon kuin puoli-istuvaan kerta kaikkiaan ollut voimia, vaikka muuta toivoin. Toista synnyttäessä se tuntui jo ihan luontevalta asennolta, kunhan kulma on jotakuinkin oikea eikä häntäluu hirveästi tiellä.

 

Olen synnyttänyt puoli-istuvassa koska loppuvaiheessa on ollu voimat niin kortilla, ettei olis pysyny muussa asennossa

 

Ekan synnytin puoli-istuvassa asennossa, koska komennettiin sänkyyn kun vesi oli vihreää. Odotin että lääkäri tulisi laittamaan epiduraalin ja kätilö tarkisti paikat. Olivatkin jo auki, joten ponnistamaan. Siinä sitten tuli kaikenlaista, lapsen sydänäänet hävisi, supistukset loppui, piti tehdä eppari. Vauvalla oli napanuora tiukasti kaulan ympärillä ja piti hieroa ja herätellä.

Kuopuksen synnytin jakkaralla, koska kun pääsin sairaalaan olin jo ponnistamassa ja en kyennyt menemäön sänkyyn. Housut ja kengät pois, vauva pihalle. Synnytyksen kesto kotona menneistä vesistä oli alle 2h ja sairaalassa 9min.

 

Itse synnytin esikoiseni jakkaralla, vaikka olikin anturi vauvalla päässä ja itse sain epiduraalin. Eli ei se anturi estä kokeilemasta muita asentoja!

 

En minä tässä elämystä ole menossa hakemaan haloo,vaan pelottaa tuo asento joka sattuu jo itsessäänkin niin että huudan. Vitun katkerat ämmät, harmittaako noin paljon oma paska asento vai miksi pitää kommentoida osan noin inhottavasti? Joo ei voi mitään jos pakottavat HYVÄSTÄ syystä huonompaan asentoon, mutta kysyin vain mitä syitä siihen voi olla.
Vittu täältä kannata kysyä mitään kun heti on kanalauma kotkottamassa.

 

[QUOTE="aapee";28058735]En minä tässä elämystä ole menossa hakemaan haloo,vaan pelottaa tuo asento joka sattuu jo itsessäänkin niin että huudan. Vitun katkerat ämmät, harmittaako noin paljon oma paska asento vai miksi pitää kommentoida osan noin inhottavasti? Joo ei voi mitään jos pakottavat HYVÄSTÄ syystä huonompaan asentoon, mutta kysyin vain mitä syitä siihen voi olla.
Vittu täältä kannata kysyä mitään kun heti on kanalauma kotkottamassa.[/QUOTE]

Hirveen kiva asenne sulla itselläsi koko touhuun, ei ihme että pelottaa/ahdistaa kun asenne noin huono.
Toivottavasti syy käytökseesi on hormoonit, ja helpottaisi heti synnytyksen jälkeen. Muuten tulee sinulle, vauvalle ja kaikille lähipiirissäsi oikein mukava vauva-vuosi, kun luonteesi tuollainen ja väsymys yms. yleensä vaan korostaa niitä huonoja puolia.

Mut hei, tuskin kukaan sua mihinkään pakottaa jos ei terveydellisiä syitä siihen ole. Ja ainahan sä voit synnyttää vaikka kotona ihan yksinäsi, mikään pakko sinne sairaalaan kun ei ole mennä.