Missä onnenne on ?

Niin, ja ilman siis olisit jos tuo ei olisi hakenut silloin tanssiin?

Olen tehnyt analyysin tämän ketjun pohjalta ja tulos on tässä.
Ihmisiä on tasan kahta sorttia - elämäänsä tyytyväiset ja tyytymättömät.
Tämä henkinen tila seuraa näköjään ihmistä koko elämän ajan.

Kommentoimasi kirjoittaja kuuluu ilmiselvästi ryhmään tyytyväiset.
Hän oli tavannut nuorena tyttösenä miehen, ihastunut, rakastunut, tunne oli molemminpuolinen. Nämä kaksi ihmistä sopivat toisilleen, heillä on ollut hyvä olla yhdessä päivästä toiseen. Niin hyvä, että ei ole mitään syytä kokeilla tarjoaisiko joku toinen ihminen enemmän.

Tässä on se heidän parisuhteensa pointti, he saavat kumppaniltaan kaikkea riittävästi.
Aivan varmasti heillä on parisuhteen ulkopuolistakin elämää, mutta se ei vaikuta parisuhdetta heikentävästi.
Näillä tyytyväisillä voi olla elämässään vaikka minkälaisia vastoinkäymisiä, työttömyyttä, sairautta jopa kuolemaa, mutta heidän perusvireensä pysyy siitä huolimatta plussalla. Tyytyväiset ovat sinut itsensä ja kumppaninsa ominaisuuksien kanssa ja siinä sitä vaan vuosikymmenet hujahtavat ohi. Ollaan yksilöitä mutta samalla ollaan pari, tähdätään samoihin päämääriin ja tavoitteisiin.

Edes pitkäaikaisen kumppanin kuolema ei ole aina tyytyväisille katastrofi. Jäljelle jäänyt muistaa eletyt onnen vuodet, muistot kantavat elämässä eteenpäin ja luovat tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta edesmennyttä kohtaan.

Sitten on ihmisryhmä tyytymättömät, tai nätimmin sanoen muutoshaluiset.
Moni ihminen on syntymälevoton. Hän on tyytymätön tai kärsimätön puolisoon, työhön tms ja kun tämä tunne kasvaa määrättyyn mittaan, haetaan muutosta. Yleensä muutokset ovat rajumpia irtiottoja, tyytyväiset tekevät pieniä siirtoja elämässään.
Tyytymättömät kestävät vakaata tasaista menoa, hyvää oloa, vain hetken, sitten tasaisuus alkaa ärsyttää, pitää hakea taas uutta suuntaa. Muutoshalussaan he tekevät virheitä, mutta heillä on mahdollisuus myös löytää jotain suurta ja tähän suureen he aina tähtäävät. Vähempi ei riitä.

Ongelma on siinä, että vaikka tyytymättömät löytävät jotain paljon enemmän kuin mitä heillä oli ennen, he eivät pitkään ole tyytyväisiä löytämäänsä. Siitä tulee jokapäiväinen arkinen asia, se ei anna enää mitään, tyytyväisyys katoaa ja pitää saada taas uutta, jotain toisenlaista. Sama pätee parisuhteeseen, toisen osapuolen pitäisi tehdä jatkuvasti shokeeraavaa ja sehän ei ole mahdollista vuosikymmeniä. Se mikä parisuhteen alussa siinä kumppanissa oli kiva juttu, muuttuukin tyytymättömän silmissä ärsyttäväksi.
Monesti muutoshalu johtuu siitä, että ihminen ei ole tyytyväinen itseensä, mutta kun tätä ei tiedosta, niin ongelma kääntyy parisuhteen toisen osapuolen syyksi. Etsitään vikaa parisuhteesta, työpaikasta, kodista, ympärillä olevista asioista, vaikka vika löytyisi peiliin katsomalla.

Sitten on tietenkin näiden kahden ihmistyypin väliin jäävä harmaa massa mutta heistä ei sen enempää. Tässä ketjussa äänessä ovat olleet vain nämä kaksi ääripäätä.

 

Ei ihmiselle ole mitään ainoata oikeaa olemassakaan. Sopivia ehkä ja niitäkin kymmeniä. Mutta jos aloittaja ei olisi törmännyt viiksiniekkaansa, niin olisi tullut joku muu. Näin se vaan menee.
Mutta itsensä lapsellisesti ylentämällä alentaa muita. Se ei ole kypsää, eikä aloittaja ole siis oppinut elämästä mitään vaan käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan kuin se viiksiniekan iskemä lapsellinen 19-vuotias.

 

Ei ihmiselle ole mitään ainoata oikeaa olemassakaan. Sopivia ehkä ja niitäkin kymmeniä. Mutta jos aloittaja ei olisi törmännyt viiksiniekkaansa, niin olisi tullut joku muu. Näin se vaan menee.
Mutta itsensä lapsellisesti ylentämällä alentaa muita. Se ei ole kypsää, eikä aloittaja ole siis oppinut elämästä mitään vaan käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan kuin se viiksiniekan iskemä lapsellinen 19-vuotias.

En ole samaa mieltä kanssasi.
Joillekin ihmisille ei ole olemassa kymmentä oikeaa, on vain yksi, jos sitäkään.
Jos sen oikean kohtaa heti nuorena, niin mikäs sen parempaa.
Toki ihminen voi myös päättää, että tämä ihminen tässä on se oikea. Jos kummankin sydän on hommassa mukana ja he ovat onnellisia keskenään, elävät yhdessä vuosikymmenet,niin mikäs siinä. Kysehän on heistä kahdesta, heidän elämästään ja onnen tasostaan, ei sinusta eikä minusta.

Jos metsään menee ja uudelleen kokeilemalla löytää kestävämmän ihmissuhteen, niin fine, ihminen on onnistunut ainakin tässä asiassa.

Jos vaihtaa vaikka 10 kertaa ihmissuhdetta eikä onnistu kuitenkaan, niin silloinhan se oikea ei kohdalle osu, tai sitä ei ehkä ole olemassakaan. Ehkä joku ihminen on tarkoitettu elämään vain pienen hetken jonkun toisen kanssa. Ihan ok tämäkin on kun ihminen itse sen tajuaa.

Minä kuulun näihin jotka eivät ole koskaan kohdanneet sitä oikeaa, mutta jotka eivät myöskään jaksa etsiä enää. Sen vuoksi nimimerkkini on "yksi puu metsässä".
Kun yrittää ja epäonnistuu muutaman kerran, hämmentää elämänsä sekaisin eikä kuitenkaan saa sitä mitä haluaa, sitä väsyy ja lopulta oppii saamaan onnen tunteet muusta kuin parisuhteesta. Näin se elämä menee joidenkin kohdalla, kaikkea ei voi saada eikä välillä edes lähellekään, mutta ei tämä paha vaihtoehto ole ollenkaan tämäkään.

Mutta en ole katkera, eikä se ole minulta pois vaikka ap tai joku toinen on onnistunut löytämään pysyvän kumppanin heti ensimmäisellä kerralla. Sehän on vaan tosi hyvä ja ainakin minulla nousee hymy huulille kun katson jotain pitkään yhdessä ollutta pariskuntaa jotka tulevat silminnähden hyvin toimeen keskenään.

 

Minulle ei ole olemassa kuin tämä yksi oikea, jonka kanssa aloin seurustella 39 v sitten. Olen elämääni ja avioliittooni äärimmäisen tyytyväinen; en voisi toivoa enempää. Minulla on elämässä kaikki hyvin ja oletettavasti vastapuolellakin, koska yhdessä olemme.

Vaikka huomenna tämä loppuisi en uutta edes etsisi, koska yhtä täydellistä sielunkumppania en varmasti löytäisi ja tulisin kuitenkin vertaamaan uutta entiseen ja siitä ei hyvää seuraisi.

 

Minäkin olen ollut aika pitkään naimisissa. Muut ihmiset sekoittivat avioliittoni. Suren sen päättymistä aikani, mutta nyt olen tyytyväinen. En ole tilivelvollinen kenellekään, ei tarvitse huolehtia kenestäkään. Aikuinen poikakin asuu kavereidensa kanssa. Olen alkanut harrastaa liikuntaa, kuulun pariin mukavaan sauvakävelyryhmään, seurakunnan ryhmiin, teemme yhdessä retkiä ja pidämme kerhoja, käsityökerhojakin. Minulla ei ole mitään estettä osallistua niihin, olen jo eläkeiässä. Harmittaa oikein, kun yrittää pyytää jotain parisuhteessa oleva mukaan jonnekin, aina valitetaan, että mies ei lähde mihinkään, eikä pidä siitä, että vaimokaan lähtee. Vaimo itse haluaisi lähteä. Etenkin vanhemmat naiset ovat oikein erikoistuneet laittamaan miehelleen tämän lempiruokia ja huolehtimaan muutenkin. Mistän perheen raha-asioista he eivät tiedä mitään, se puoli jätetään huoletta miehen hoitoon tarkistamatta asiantilaa. Mitään omia mielipiteitäkään heillä ei oikein ole, kun "Raimo" on sitä mieltä, niin kai se niin on. Suppealta vaikuttaa joskus heidän elämänsä. Mutta aviomiehillä on hyvät oltavat, siitä he kai saavat ilonsa, viis omasta.

 

Kyllä nuo jotka sanoo ettei Raimon tilalle tule uutta jos leskeksi jäävät ovat aina kohta heti naimisissa. Kyllä ne tarvii uuden Raimon siihen kuolleen Raimon tilalle. Kyllä tämä on lähipiirissä niin nähty. Jos ihminen on parisuhdeihminen niin ei se kykene elämään ilman toista ihmistä.Ja se uusi mies on niin ihana, "sääli kun ei nuorena tavattu". Aina sama laulu.

 

Hei Onnellinen !

Olen tasan samaa mieltä kanssasi. Ei minullakaan ole ollut kuin yksi mies. Tarja Ylitalohakin lauloi aikanaan, että "Olen yhden miehen nainen". Sitä minä nyt olen. Ja onnellinen. Siinä missä minä saan ryppyjä, niin miehen hiukset harmaantuu, ja karvat. Tasoissa ollaan. Kun kumpaakin hieman "paklaa", niin tulos on ok.

Miksi pitäisi kokeilla monta, jos eka kerran miellyttää ?

Oma liittoni on pitkä ja jatkuu yhä. En voi edes ajatella muita miehiä. Jos jäisin leskeksi nuorena, siis alle 60 vuotta, en tiedä etsisinkö uuden. Jos sopiva leski sattuisi kohdalle, niin mikä ettei. En muita huolisi.

Joku saa onnen ensimmäisen kanssa ja joku toisen, kolmannen, neljännen. Suotakoon onni kaikille kuitenkin.

Outoa minusta on toisten syyttely. Onnelliset ovat tyytyväisiä yleensä. Ne, joilla ei ole ollut onnen vaikka kuinka monella kerralla kuittaavat meille hävyttömästi. Ovatko he hieman kranttuja?

Kuten joku totesi, että yksi löytää onnen kerralla ja toinen ei koskaan, on arvoitus. Mitä sitten halutaan. Rakkaus on myös vastoinkäymisiä ja niistä selviytymistä. Ei se ole pelkkää hurmaa.

Ollaanhan me aika usein oman onnemme seppiä ?

Tottakai me itsekin voimme vaikuttaa onneemme!

 

Outoa minusta on toisten syyttely. Onnelliset ovat tyytyväisiä yleensä. Ne, joilla ei ole ollut onnen vaikka kuinka monella kerralla kuittaavat meille hävyttömästi. Ovatko he hieman kranttuja?
!

Sitähän ap juuri tekee. Jos ihminen on tyytyväinen elämäänsä niin ei tarvitse muille tosiaankaan kuittailla että minä onnistun miksette te onnistu. Eli pelkkä provo tai sitten ap on todellakine erittäin epäkypsä ihminen.