Televisiossa esitettävän väkivallan vaikutuksista nuorisoon on keskusteltu jo pitkään, ja maanantaina uutisoitiin taas tuorein seuraus hurjaan tv-viihteeseen. Vauvansieppausjutun tekijäksi paljastuneen 12-vuotiaan tytön kerrotaan saaneen idean hautaamiseen suositusta kotimaisesta sarjasta Salatut Elämät. Paulan elävältä hautaamista oli kuulemma leikitty koulutovereiden kanssa useaan otteeseen pitkin talvea. Ihmettelen, voiko joku tämän jälkeen väittää, ettei tv:ssä näytettävällä ohjelmistolla ole vaikutusta nuorten käyttäytymiseen? Tässä surullisessa tapauksessa oli ilmeisesti kyseessä epätasapainoinen nuori, jolla oli huomattu poikkeavaa käytöstä jo aiemmin, mutta toimintamallin tekoonsa tyttö sai tv:stä. Kysynkin siis, missä on tv-kanavien vastuu? Mediakasvattaminen on toki ensisijaisesti vanhempien tehtävä, mutta ylipäänsä lapsille turvallisen tv-ohjelman löytäminen on tänä päivänä haasteellista. Maanantain lehdestä sai myös lukea, kuinka Yle oli esittänyt perjantaina iltapäivällä trailerin uudesta vampyyrisarjasta juuri ennen Pikku Kakkosen alkua. Moni kanavalle virittäytynyt pikkuinen oli altistunut veriselle mainokselle. MLL ohjeistaa, että lasta pitää suojella liian rankoilta mediasisällöiltä. Suomalaiset tv-kanavat ovat solmineet itsesäätelysopimuksen, jonka mukaan lapsille sopimattomien ohjelmien esitysajat on myöhäistetty. Mutta ovatko nuo ikärajat nyt hälvenemässä, pettääkö sensuuri, vai miksi nuoren lapsen on mahdollista nähdä mieltä herkistävää kuvamateriaalia normaaliin televisionkatseluaikaan?