Missä muuten menee raja uteliaisuuden ja mustasukkaisuuden tai kontrollihalun välillä?

Kilttimiehen käly viettää taas viikonloppua meillä ja joku tindermies kyselee hyvin tarkasti missä hän on, mitä tekee ja keitä muita täällä on. Se mies utelee enemmän kuin pitäisi ja kälylle tulee fiilis että hänellä olisi joku ongelma.

 

Joskus keskustelua ylläpidetään kyselemällä mitä kuuluu, oletko menossa tänään bilettämään jne.
Silloin kun ihminen sitoutuu toiseen ihmiseen = parisuhde ja hän kyselee kuka soitti, kenelle soitit, missä olit, mihin lähdet, ketä tapaat... lisäksi taskujen, kännykän, tietokoneen historian selausta jne on kyse sairalloisesta toisen ihmisen kontrolloimisesta.
Jos asia häiritsee kälyäsi voi hän ystävällisesti ilmoittaa, että ei kiinnosta. Ottajia tuntuu löytyvän.

 

Ei siellä mitään varsinaisia rajoja ole. Kaikki nuo ominaisuudet sulautuvat saumattomasti yhteen kuin värit sateenkaaressa.

 

Joskus keskustelua ylläpidetään kyselemällä mitä kuuluu, oletko menossa tänään bilettämään jne.
Silloin kun ihminen sitoutuu toiseen ihmiseen = parisuhde ja hän kyselee kuka soitti, kenelle soitit, missä olit, mihin lähdet, ketä tapaat... lisäksi taskujen, kännykän, tietokoneen historian selausta jne on kyse sairalloisesta toisen ihmisen kontrolloimisesta.
Jos asia häiritsee kälyäsi voi hän ystävällisesti ilmoittaa, että ei kiinnosta. Ottajia tuntuu löytyvän.

Ja se on siis sitten siinä Tinderin kanssa. Miehet käyttäytyy liian huonosti. Homma voisi toimia paremmin jos käly hakisi vain panoseuraa. Seuraavaksi hän varmaan keskittyy opiskeluun. Miehet on kuuleman mukaan tasokkaampia mutta siinä joutuu näkemään enemmän vaivaa.