Missä iässä lapsesi oppi sanomaan R-kirjaimen?

esikoinen 5-vuotiaana, keskimmäinen 6-vuotiaana, kuopus on nyt 4 eikä vielä osaa, isänsä ei osaa vieläkään vaikka on jo 48-vuotias (on siis ärrävikainen niin kuin pari veljeäänkin)

 

Esikoinen oppi heti 4v täytettyään. Keskisisko oppi myöhään puhumaan ja kävi 2-6 -v jaksoja puheterapiassa. Äänteitä puuttui paljon. R-äänne tuli viimeisenä, mutta ei erikseen tarvinnut puheterapiaa. Tuli juuri eskarin alkaessa. Kuopus, ihan kohta 7v, sanoo r:n melkein oikein. Mies on oppinut tokaluokalla puheterapiassa. Saas nähdä, miten pikku-ukko

 

Vanhimmat oppivat n. 2-vuotiaina.
Nuorin oppi ärrän täytettyään viisi vuotta.

 

Poika täyttää loppukuusta 3v. eikä vielä sano ärrää. Kaikki muut kirjaimet kyllä tulee oikein ja puhuu tosi hyvin ja pitkiä lauseita, kertoo tarinoita yms. Mutta ärrän sanoo ällänä. Osaa kyllä päristää "drrrrrrrrrrrr"..

 

Kumpikin oppi "ranskalaisen" ärrän noin 2 v. Siitä onkin sitten yritetty eroon kovalla työllä. Esikoinen osaa nyt 9 v suomalaisen ärrän ja kuopus 8 v harjoittelee.

 

Voiko ärrän oppia vielä aikuisena?

 

Meijen esikoinen oppi kaksivuotiaana. Keskimmäisellä(6v.) ja nuorimmaisella(4v.) on ns. huulilla ko. äänne eli osaavat sen kyllä sanoa mutta aika laiskanlaisesti on varsinaisessa puheessa. Helposti sorahtaa kurkkuun koko äänne mutta harjoittelemalla varmasti tässä asiassa edetään vankasti kohti oikeaa suuntaa !

 

[QUOTE="Utelias";29413092]Voiko ärrän oppia vielä aikuisena?[/QUOTE]
Useimmiten voi. Se vaatii toki harjoittelua.

 

[QUOTE="Utelias";29413092]Voiko ärrän oppia vielä aikuisena?[/QUOTE]

Uskon että voi.
Joskus luin netistä naisesta, joka ei koskaan oppinut ärrää puheterapioista huolimatta.
Oli noudattanut jotakin netistä löytämäänsä ohjetta ja puolessa tunnissa hän päräytti ärrän.

 

Kaksoset oppivat molemmat vähän 5-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Vuoden verran harjoiteltiin, muutama kuukausi tosi aktiivisesti. Motivaatio oli molemmilla kova, koska molempien nimistä ko. kirjain löytyy. Uskon, että syy siihen, etteivät r-kirjainta osanneet oli siinä, ettei kieli ollut tarpeeksi vahva. Sillä kirjain löytyi lähes heti, kun aloimme aktiivisesti vahvistamaan kieltä.

Helpoin on kuulemma oppia, jos r-kirjaimen on sanonut l-kirjaimena, väärässä paikassa sanottu on vaikeampi oppia oikein. Ja aikuisenakin vielä voi oppia.

 

En muista milloin ovat oppineet, mutta nyt 4 v sanoo ärrän ihan oikein ja on sanonut jo tosi pitkään (varmaan 2-vuotiaasta?). 2-vuotiaista kaksosista molemmilta tulee jonkinlainen ärrä (toiselta kurkkuärrä, toiselta sellanen l:n ja r:n sekoitus ) mutta ei vielä oikeaa. Ässät tulee kans hyvin.

Mutta yksikään meidän lapsista ei osaa sanoa d:tä. Lieko vaikutuksensa pohjalaisella ympäristöllä. Yksi lapsista on Iida ja kukaan lapsista ei osaa sanoa nimeä oikein vaan sanoo joko Iita tai Iira. Verellä pestään käret ja sitä rataa, vaikka kumpikaan vanhemmista ei puhu paikkakunnan murretta. Mutta eiköhän se "ree" sieltä vielä tuu joskus.

 

lähempänä 4 vuotta

 

Vanhin tyttö oppi R-kirjaimen 5,5-vuotiaana, nuorin juuri 6v täyttänyt eskari opettelee ja ihan kuin olisi pientä edistystä tapahtunut aivan viime aikoina.. itse kävin kolmannella luokalla puheterapiassa R:ää opettelemassa ja mies oppi puhumaan 5-vuotiaana..

 

Molemmat tytöt oppivat kaksi vuotiaana.

 

Esikoinen eskarissa, kuopus ei vieläkään...
(Kuopus täyttää tänä vuonna 10)

Osaa kyllä amerikkalaisen r:n, ja normi on ihan hilkulla, mutta ei jaksa opetella tarpeeksi kotona.
Koulussa yms ollut puheopetusta kyllä koko ajan.
(Paitsi kun puheopettaja kyllästyi siihen, ettei lapsi kotona tee harjoituksia)
Ei siis kehtaa ym kotona ja kyseessä ADHD-lapsi, joten...

 

3v, mutta nyt 4,5v puuttuu vieläkin D-kirjain, sanoo senkin ärränä

 

esikoinen oppi 5v. kun oli parin päivänpäästä aloittamassa puheterapiaa ärrän oppimiseksi.
Kuopuksella on n.3 v. asti aina välillä tullut hyvä ärrä ja välillä sorahtava.
2,5 veet harvoin vielä ärriä osaa.

 

Hän on täysi-ikäinen ja ei osaa vieläkään. Olen niin pettynyt.