Missä elämäntilanteessa tulit raskaaksi?

Itselläni sekä puolisollani on ollut jo pidempää kuume perheen lisäykseen eli ensimmäisen lapsen hankintaan. Itselläni hyvinkin vahvana.
Minä itse olen hillinnyt tätä halua yrittää lasta monilla järkisyillä. Halusin ensin valmistua koulusta ja saada elämäntilanteen tasaantumaan. Nyt tilanne on se, että olen valmistunut ja saanut vakituisen työpaikan, jossa on kuitenkin koeaika vielä käynnissä. Mieheni on ollut pitkään jo työelämässä, mutta hän aloitti juuri myös uuden työn.
Olemme lähemmäs 30-vuotiaita molemmat, joten ikä ei vielä paina kumpaakaan.
Millaisissa elämäntilanteissa te olette raskautuneet/saaneet ensimmäisen lapsen ja mitä ajattelette siitä nyt jälkikäteen?

 

Aloitettiin yrittäminen kun itsellä koulu loppusuoralla 27-vuotiaana, mies opiskeli vielä, mutta ei tärpännyt 2,5 vuoteen niin siinä vaiheessa kun raskauduin olin osa-aikatöissä (omalla alalla vaikea työtilanne) ja tosi onnellinen siitä olin vaikka olin vanhempi kuin olin koskaan ajatellut olevani esikoisen saadessani. Hyvä ettei lykättu yhtään pidemmälle. Kakkonen tuli vähän puolivahingossa, vauvakuumetta alkoi olla esikoisen ollessa reilu vuoden ja edellinen yritys niin pitkä että ei mitään syytä lykätä. En ole olut välissä töissä lainkaan, toki jos koronaa ei olisi niin olisin varmaan jotain keikkaa tehnyt. Mies jatko-opiskelee korkeakoulussa, tosin välillä joutunut pitämään sairaslomaa.

 

Alotettiin tammikuussa -19 yrittämään kun oltiin ostettu talo. Hain maaliskuussa mun unelmaduunia mitä en uskonut saavani, mutta piruvie sainkin sen! Sanoin miehelle toukokuussa että mennään varmoilla päivillä kesä kun on koeaika yms. Olin irtisanonut itseni vanhasta työstä ja vietin vähän kesälomaa ennen uuden työn alkua ja tadaa teinkin plussatestin Yllättävän hyvin asia uudessa työssä sitten otettiin vastaan ja helmikuussa meille syntyi poika. Tammikuussa takasin töihin, koeaikaakin olisi vielä 2 päivää jäljellä.

 

Olin alle 30-vuotias ja juuri aloittanut uuden alan opinnot amk:ssa, kun tein positiivisen raskaustestin.

Opiskelut ja äitiys oli yllättävän helppo yhdistää. Lapsi sai olla kotona pitkään, kun saatiin aikataulut soviteltua.
Valmistuessani sain heti alaltani määräaikaisen työn. Tein sen jälkeen vielä kahdet määräaikaisuudet, kunnes sain vakituisen työn.

Hyvin on mennyt, vaikka kaikki ei ollut "valmiina" lapsen syntyessä. Edelleen lämmöllä muistelen, kuinka esim. tenttiin lukiessani silloinen taapero kävi hakemassa kuvakirjan itselleen, ja tuli viereeni sitä lukemaan

 

Koronan takia lomautettu keväällä, mutta silloin aloitettiin yrittäminen, vauvakuume iski Pari kuukautta myöhemmin irtisanominen, mutta samantien uusi työpaikka löydetty. Positiivisen testin tein 2 viikkoa työnaloituksesta eli tärpännyt oli just pari päivää ennen uusien töiden alkua Hyvin otettiin töissä kuitenkin tieto vastaan

Ollaan molemmat 30-vuotiaita, yhdessä plussan aikaan yli 12 vuotta ja edellisenä kesänä mentiin naimisiin. Tää oli meille just oikea aika ja täällä vietetään joulua oman joulupallon (rv 25+5) kanssa

 

Esikoista alettiin yrittää, kun olin 24-vuotias ja vielä opiskelin. Siinä vierähtikin sitten 1,5 vuotta yritystä ja lopulta lapsettomuushoitoja ennen kuin tärppäsi. Esikoinen syntyi, kun olin 26-vuotias. Ehdittiin saada opinnot loppusuoralle, mies teki gradua samaan aikaan kun olin äitiyslomalla. Rahaa ei ollut juuri lainkaan, mutta oltiin tosi onnellisia ja oli ihanaa, kun saatiin molemmat nauttia esikoisen vauva-ajasta yhdessä!

Sain vakituisen työpaikan, kun esikoinen oli 1 v 3 kk:tta. Mies oli työllistynyt puoli vuotta aiemmin. Samalla viikolla kun sain soiton työpaikasta, tein positiivisen raskaustestin. Se oli pieni shokki, koska lääkärissä oli aiemmin näyttänyt, etten taaskaan ovuloisi luonnostaan. No, olin koeajalla, kaikki sujui hyvin, ja jäin äitiyslomalle 6 kk:tta työn aloittamisesta. Ostettiin eka oma asunto.

Nyt kolmatta lasta odotan eron jälkeen uuden miehen kanssa, olemme jo yli 35-vuotiaita ja vakitöissä. Tiedän, että minulla on käynyt tuuri monenkin asian suhteen (mm. töiden), ja toisten suhteen taas ei (lapsettomuus). Siksi kannustan aina menemään sen vahvimman tunteen mukaan. Jos lapsen saaminen tuntuu nyt oikealta, se varmasti on sitä. Elämä ei koskaan tule valmiiksi, eikä koskaan voi olla varma mitä tapahtuu.

 

Kaksi ekaa lasta sain, kun opiskelin yliopistossa ja mies juuri valmistui työttömäksi. Oli kivaa saada lapset suht nuorena ja yhdistää opiskelu ja vauva-arki. Kolmas syntyi, kun olin 33-v, mies vakkarityössä ja itsekin töissä. Rahaa oli paremmin, mutta arki työssäkäyvänä äitinä raskaana oli rasittavaa. Neljännen sain uuteen avioliittoon pitkien hoitojen jälkeen 46-v, kun olin vakkarityössä ja kaksi lasta jo täysikäisiä.

 

Me odotettiin omien opintojeni loppuunsaamiseen ja vakityön saatua koeajan päättymiseen, jolloin ostettiin myös oma asunto. Siinä menikin sit vuosi ennen kuin tärppäsi, ja kun koronan takia vaihdoin työpaikkaa, niin raskauduin juuri uudessä työssä aloittamisen jälkeen, vaikka kuinka oltiin odotettu/suunniteltu että tilanne olis ollut otollisin vauvan tulolle- nyt on se tilanne, että kerron raskaudesta töissä lomien jälkeen, kun koeaikaa on vielä 4kk jäljellä. Vähän jännittää, ja opittu on, ettei kannata luulla suunnittelevansa lapsien hankintaa, niitä saadaan lahjana jos saadaan ja silloin kun he itse päättää tulla! Se ja sama äitin työtilanteesta tai koeajoista...