Missä asennossa ponnistit lapsesi maailmaan?

kysyn nyt tämänkin kun alkoi mieityttämään, kuinka moni on ollut makaamassa sängyllä? puoli istuva asento voisi olla ok, tai jakkara, mitäs muita hyviä on? opastaako kätilöt niissä mielellään?

 

Puoli istuva asento oli. Ei ne mitään vaihtoehtoi mulle antanut. Mutta mulla oli lapsi jotenkin jumissa (leuasta puhuivat) ja sitten olin ihan kasassa jotenkin ja oli paha ponnistaa.

 

Puoli istuva asento oli. Ei ne mitään vaihtoehtoi mulle antanut. Mutta mulla oli lapsi jotenkin jumissa (leuasta puhuivat) ja sitten olin ihan kasassa jotenkin ja oli paha ponnistaa.

tuota mä pelkäänkin....

 

Minä jouduin makaamaan selälleen ja jalat koukussa käsillä pidellen. En voinut vaihtaa asentoa koska spinni lähti kokoajan :/

 

ensimmäisen puoliistuvassa ponnistus 25min, toinen kyljellään 10min.
yllätyin ihan kuinka paljin helpompaa oli ponnistaa kyljellään, pitäen omasta jalasta "käsikoukulla" kiinni. lapsi olisi syntynyt kokonaan minun ollessa kyljellään, mutta pään jälkeen hartiat juuttuivat kiinni, ja nopea käännös selälleen, jossa lapsi sitten kiskottiin ulos. siihen en osaa vastata että vaikuttiko tuo kyljellään ponnistus hartioiden jumiin vai ei, mutta työskentely siinä asennossa oli paljon mukavampaa kuin puoli istuallaan.

 

puoli-istuvassa, ei mullekkaan annettu vaihtoehtoja, tosin ekan kohdalla tein vaan niinkun kätilö käski. Toisen kohdalla toivoin jakkaraa, vaan ei otettu kuuleviin korviinkaan..

 

Kyljellään olin ku tyttö tuli maailmaan. Ensin puoli-istuvassa mutta sitten (syytä en kyllä ihan tarkkaan muista, oliko se sydänäänten takia vai mitenkä se meni) piti siirtyä kyljelleen.

 

Mä makasin jalat tukien varassa.
Ekallla kerralla oli aika epämiellyttävää jalkojen osalta ja jälkikäteen kuulinkin että ne tuet oli väärinpäin. Eli ei ihme että vähän tuntui ettei jalat oikein kuulu niihin.

Toisessa samaten maaten, mutta pidin jaloista itse kiinni. Eteni homma vaan nopeasti ettei siinä kyllä mitään ehtinytkään miettiä että mikä asento olis paras.
Ponnistusvaihe kesti 3 minuuttia...

 

Puoli-istuvassa asennossa ponnistin. Ensin ehdottivat kyljellään ja yritinkin, mutta en kokenut sitä kauhean mukavaksi asennoksi ja toisekseen lapsen sydänäänet tippuivat aina kun olin kyljellään ja nousivat, kun vaihdoin selälleen, että siksi sitten puoli-istuvassa asennossa ja lopulta sitten jalat telineissä, kun imukupilla jouduttiin avittamaan.

 

Puoli-istuvassa. Kätilö tuki toista jalkaa ja mies toista

 

Puoli-istuvassa ekan, vaikka jakkaraa meinasin niin en sinne asti päässy kun supistukset vei jalat alta.
Melkein 2 tuntia siinä ponnistin, kunnes imukupilla saivat autettua tytön ulos..että oikeestaan hyvä että siinä sängyllä olin jo valmiiks.
Toisen ponnistin jakkaralla, oli paljon helpompi vaikka oli toinen vauvakin melkein kilon ekaa kevyempi.

 

Selällään synnytin..jalat oli niissä jossai pidikkeissä, joiden asentamisessa tuntus kestävän vuos kun eivät oikein osanneet..
Selällään makuu oli mulle se pahin asento mitä välttelin ponnistamiseen asti koko synnytyksen, koska supistukset sattuivat siinä niin helv* selkään. Nooh, eipä siinä sit ensikertalaisena mitään valitettu.
Ensi kerralla aijon kysellä vähän enemmän vaihtoehdoista.

 

Selälleen pistivät. Älyttömän huono asento, puolet ponnistusvoimasta katos sen sileän tien. Alkuun olin kyljellään, mut kun tuli aika alkaa oikeasti ponnistaa, pistivät selälleen. En osannut sanoa vastaankaan, mut ens kerrallapa osaan. =)

 

Todella kurjalta kuulostaa jos vielä nykyään pakotetaan ponnistamaan selällään maaten, eikä tarjota erilaisia asentoja. luulin että kätilöt sentään olisi edes jotenkin ihmisiä jotka nauttivat työstään, ja auttaisivat siinä tilanteessa..ei näköjään.

 

Puoli-istuvassa asennossa, kätilöt tukivat jalkoja. Olisin saanut kokeilla muitakin asentoja, mutta esim. kontallaan oleminen ei onnistunut kun jalat tärisivät niin paljon :/

 

Voi hyvät ihmiset. Nouskaa pystyyn! Lapsen ponnistaminen ylämäkeen on aika raskasta puuhaa. Pystyasennossa (esim jakkara, seisten, polvillaan) painovoima hoitaa puolet hommasta. Pistäkää ammattitaidottomille kätilöille vastaan ihan kunnolla.

 

Ensimmäisen puoli-istuvassa ja toisen polvillani sängyllä sängyn päädyssä roikkuen.

Enkä kyllä voi suositella puoli-istuvaa kenellekään.

 

[QUOTE="titityy";22489316]ensimmäisen puoliistuvassa ponnistus 25min, toinen kyljellään 10min.
yllätyin ihan kuinka paljin helpompaa oli ponnistaa kyljellään, pitäen omasta jalasta "käsikoukulla" kiinni. lapsi olisi syntynyt kokonaan minun ollessa kyljellään, mutta pään jälkeen hartiat juuttuivat kiinni, ja nopea käännös selälleen, jossa lapsi sitten kiskottiin ulos. siihen en osaa vastata että vaikuttiko tuo kyljellään ponnistus hartioiden jumiin vai ei, mutta työskentely siinä asennossa oli paljon mukavampaa kuin puoli istuallaan.[/QUOTE]

Samansuuntaiset kokemukset täälläkin: ekassa synnytyksessä puoli-istuva asento, oli kivulias ja ponnistusvaihe kesti tunnin. Lapsi autettiin sitten lopulta imukupilla ulos. Toisella kertaa sitten halusin kokeilla jotain muuta ja heti kerroin kätilölle tämän kun saliin päästiin. Kokeilin sitten kylkiasentoa ja hyvin meni, 10 minsan ponnistusvaiheen jälkeen vauva syntyi, kipuja huomattavasti vähemmän. Vaikea tietty sanoa minkä verran se asento sitten lopulta vaikutti, ekalla kerralla muutenkin meni kaikki vähän pieleen kivunlievityksen ja vauvan asennon osaltakin, mutta siis minulle tuo kylkiasento oli positiivinen kokemus. Mulla oli siinä avautumisvaiheessa myös jumppapallo jonka päällä heijailin ja se auttoi mulla niihin kipuihin. Jos nyt pitäis uudelleen vielä synnyttää niin mielellään tilaisin samanlaisen synnytyksen kuin tuo toka oli, 17.30 sairaalaan ja pari tuntia myöhemmin vauva jo kainalossa.

 

1. jakkara (kysyttiin, haluanko kokeilla sitä)
2. puoli-istuva (ei keritty jakkaraa hakemaan tai muutakaan asentoa miettimään kun tuli niin äkkiä)
3. jakkara (itse ehdotin)
4. jakkara

muoks. puoli-istuvassa asennossa ponnistus kesti 3min, jakkaralla 9-11min tosin siinä kyllä pysty jostain syystä "hillitsemään" sitä ponnistusta paremmin kuin puoli-istuvassa asennossa.

 

Muuta vaihtoehtoa ei annettu enkä sillon edes tajunnu ajatellakkaan.
Vauvalla sydänäänet laski niin painovat mahan päältä sitä ulos ja lääkäri kisko imukupilla...
Jalat oli niissä telineissä. Eivät aluksi edes sängyn päätä nostaneet, sitäki piti pyytää ku on nyt aika luonnotonta selällään ponnista...

 

Puoli istuvassa kyljellään, siihen asentoon määräsivät ja hyvin sujui.

 

3 puoli-istuvassa asennossa ja yksi kyljellään, koska selkään sattui aivan kamalasti. Syy sattumiseen oli se, että tyttö syntyi käsi poskella
Yhtä kokeilin myös jakkaralla, mutta se tuntui minusta epämiellyttävälle.

 

Ensin koitettiin kyljelteen, mutta olin jo niin saakelin väsynyt siinä kohtaa etten jaksanut olla niin, siitäkään huolimatta et mies piti jalkaa ylhäällä ja se tuntu muutenkin kovin luonnottomalta asennolta, joten puoli-istuvassa toimitus suoritettiin sitten loppuun.

 

Puoli-istuvassa sängyllä. Olisin halutessani saanut kokeilla jakkaraakin, mutta kätilö arveli ettei siitä enää h-hetkellä välttämättä tulisi mitään ja oli ihan oikeassa.

 

Mullakin eka (56min) selällään ja toka(14min) puoli-istuvassa ja kolmas sitten jakkaralla jossa luiskahti ulos kahdessa minuutissa ja oli kaikista helpoin asento. Tosin varmaan oli kolmannella kerralla lihaksetkin kaikista huonoimmassa kunnossa. Lapset saatu peräjälkeen... Jos vielä synnytän niin ehdottomasti vaadin jakkaran.Selälleen en suostuis enää koskaan ja ihmettelin kun ei kätilöt eka kertalaista mitenkään neuvonee kokeilemaan muita asentoja vaikka ponnistusvaihe kesti noinkin kauan.