Missä valo, kasvaako lapset, meentänkö sen ajan vai mitä..

[kirsu-779]

Meillä on 2- ja 4-vuotiaat lapset. Molemmat ovat sairastelleet pienestä pitäen paljon. Esikoinen on pienestä pitäen ollut "ylivilkas" eli joka paikassa missä on päässyt liikkeelle, hän on liikkeelle lähtenyt..ravintolat, ostoskeskukset, teatterit tmv eivät vieläkään ole mahdollisia. Hän sairasti pahaa vilja-allergiaa ja vältettäväiä ruoka-aineita oli todella paljon hänen alkutaipaleella, se auttoi ja itku loppui. Sitten alkoi muut vaivat, sairastui astmaan ja sen kanssa on sitten taisteltu tietysti enempi ja vähempi ja lääkityksiä on jos mitäkin. Veli syntyi myös "perusterveenä" mutta hän on jo alle vuoden ikäisenä sairastanut ensimmäisen korvatulehduksen ja siitä lähtien hyvin kiivaaseen tahtiin. Tuubitettiin korvat alle 2 vuotiaana. Nyt joka flunssa menee keuhkoihin, hänelle diagnosoitiin myös astma joten molemmille lapsille peruslääkkeet aamuin illoin, lisänä sitten vitamiineja ja usein jommalla kummalla on joku lääkekuuri.
Pienempi on valittanut vuoden verran usein että päähän sattuu. ensin ajattelin että korvat sattuivat mutta enää ei ole ollut korvatulehduksia mutta edelleen valittaa päänsärkyä. Hän saa uskomattomia raivokohtauksia. Uskoisin että perus-uhma kertaa kybä. Siis saattaa yhtäkkiä yölläkin alkaa vaan huutaa ihan skitson lailla. Sama juttu jos joku asia ei mene niinkuin on hänen päässään ajateltu. Kohtaukset eivät mene ohi kovinkaan helposti, eikä hänen päätään käännetä millään. Olemmekin miettineet oliskiohan siellä päässä mahdollisetsi jotain "ylimääräistä"..siis ihan oikeasti ne huudot ovat sitä luokkaa että monesti on käynyt mielessä onko siellä joku kasvain tjtn..

No päivät on ihan oikeasti nykyään tosi kamalia ja yöt valvon. Lapsille ei isä kelpaa, vaan huuto yltyy etenkin pienemmän kohdalla jos isä meinaakin yöllä auttaa.. Eli minä olen se joka valvoo aina. En osaa edes sanoa kuinka vähän tässä on tullut nukuttua ja se alkaa tosissaan nyt tuntumaan päässä, minun.

Käyn töissä. Aamusta iltaan kotonamme on kaamea häly. Pienempi saattaa yritää leikkiä, mutta isompi vilkkautensa takia juoksee, lyö, häiritsee, ottaa leluja jne jolloinka pienempi saa kohtauksen ja huuto alkaa. Desibelejä on varmasti enemmän kuin jatkuvasti soisi kuuneltavan. On raskasta olla kotona koko ajan niin että joku on iholla, ja kun saan iltatoimet ja sadut jne hoidettua ja lapset nukkuvat, alkaa se isoin perheenjäsen vaatia omaansa.. olen niin riittämätön antamaan itsestäni enempää.. Pitäisi pystyä ajattelemaan lapsia, itseä ja miestä. Siis rakastan häntä, siitä ei ole kyse, mutta tuntuu vaan että elän sumussa jossa odotan että tämä vaan loppuu jossain vaiheessa ja sitten ollaan taas "oikein" parisuhteessa. Kun ei jaksa. Kun saan lapset nukkumaan, on ihanaa olla yksin vaan ja olla ja ajatella vain omia.. Syyllisyyden tunne on valtava. Jos vietän mieheni kanssa aikaa, se on lapsilta pois jotka itkevät äidin perään edelleen aika ajoin. Ja toisin päin, kun annan lapsilleni kaiken se on minulta ja mieheltä pois. Saatikka "omat menoni" jolloinka olen niin omahyväinen että ajattelen vain itseäni, syyllisyys on raastava. Perääni ollaan niin paljon että edes puhelimessa en pysty puhumaan kotona kunnolla kun lapset ovat kotona, he häiritsevät, huutavat, juoksevat perässä jne. Jos mieheni on kotona, menen saunaan lukkojen taakse puhumaan..

Meillä on hyvin pieni asunto joten "huudattaminen" esim yöllä, ei ole soveliasta koska silloin pienemmän huudot vaikuttavat isomman uniin, vaikka isompi aika hyvä uninen onkin. Illalla taas isompi ei tahdo nukahtaa ja jaksaisi touhtuta ja huutaa vaikka kuinka paljon, silloin on pakko olla vieressä jotta nukahtaa, jotta taas pienempi ei virkisty ja sitä rataa.. joten siksikin tämä että "äiti hoitaa kun lapsi itkee.."-on jäänyt auttamatta päälle.

Ruokailut.. isompi riekkkuu minkä ehtii. pienempi on hyvä syömään.

Meillä on itseasiassa jo huomenna (huoh) neuvolan lastenlääkäri ja otan molemmat sinne samalla. Suurimpana huolena on tuo isomman vilkkaus ja rauhattomuus(on myös puheen viivästystä jne) ja pienemmään rajut huudot/päänsärky. Toivottavasti sieltä tulisin edes hiukan viisaampana tai jotain takaisin mutta.. Isomman rauhattomuus kun alkaa tarttua "opittuna" pienempäänkin..

Oli pakko päästä purkamaan johonkin, kun ei tullut enää muuta kun itkua..muuten kun ei tietokoneellekaan jää aikaa kun touhuan kotijuttuja ja lasten kanssa. Luulin olevani hyvä äiti ja antavani heille tarpeeksi syliä ja aikaa ja ottamalla heitä mukaan juttuihin, mutta olen tainnut totaalisesti lähteä virhekatuja tallaamaan..mutta mistä apu..

Jos joku tämän luki loppuun, kiitos. Nyt lähden taas koittamaan jos jompikumpi vaikka haluaisi rauhassa kanssani leikkiä..

 

["vieras"]

voimia sinulle!

 

["sanna"]

voimia!

 

[bud]

Lapsen päätä on särkenyt usein vuoden ajan, ettekä ole tehneet asialle mitään?

 

[aikalisän paikka]

miten paljon mies tekee ja ja miten teidän vuorovaikutus voi? On tavallaan ihan normaalia tuntea syyllisyydentunteita kahteen suuntaan vaikka vain yhtä voi auttaa, mutta ne tunteet täytyy pystyä pitämään kurissa niin, etteivät ne syö sitä vähääkin energiaa.

Et kai oikeasti ole sitä mieltä, että on omahyväisyyttä sinun mennä saunaan puhumaan puhelimessa? Nimittäin jos oikeasti uskot niin, niin epäilen että teillä on työnjaossa häikkää. Äidin tärkein tehtävä jälkeläisten hengissä ja turvassa pitämisen jälkeen on pitää huolta siitä, että hän jaksaa jatkaa huolenpitämistä koska ei ole ajanut itseään piippuun. Ja voi olla, että lapset pompottavat sinua, etkä oikeasti tiedä mikä on ok ja mikä ei. Kerro sille lääkärille miten vähän olet nukkunut ja pyydä apua.

Toivottavasti et usko, että sinun tehtäväsi on viihdyttää lapsia ja huolehtia herkeämättä joka hetki, ettei heillä ole tylsää. Se jatkuva varuillaanolo ja valmius miellyttää rajattomasti syö yllättävän paljon voimia sekin.

Minäkin pitäisin huolta, että kuopuksen pääkipu tutkitaan eikä sitä sivuuteta. Kun olet väsynyt, on helppo antautua ammattilaisen väheksynnälle.

Ja jos saat miestä ottamaan enemmän vastuuta lapsista, ehkä isänkin yöhoito alkaisi tehdä kauppansa paremmin. Mutta viime kädessä lapsi ei voi määrätä, kuka häntä tulee yöllä hoitamaan. Itkeköön sitten sillä kertaa enemmän. Teidän täytyisi varmaankin ottaa muutaman päivän ja yön pituinen uudelleenjärjestelyloma, jolloin lapsille opetetaan hiukan uusia tapoja.

 

["diu"]

En osaa muuta sanoa kuin että voimia sulle, toivottavasti saatte apua ja tilanne helpottaisi <3