Missä välissä niitä lapsia ehtii oikein tehdä?

[vierailija]

Valmistun ensi vuonna korkeakoulusta ja olen silloin 25-vuotias. Aina on haaveissa ollut olla nuorehko äiti ja nuorempana haaveena oli se, että kolmeenkymppiin mennessä olisi jo useampi lapsi. Mutta ahdistus vaan iskee kun mietin näitä juttuja. Olen jo 25 kun valmistun, pitäisi kai töitäkin yrittää tehdä, jotta saisi työkokemusta ja sitä myöten sitten mahdollisuuden joskus nousta uralla. Mikään uraihminen en todellakaan ole, mutta pakkohan se on jotain tehdä ja turvata tulevaisuus. Mutta tosiaan entä ne lapset sitten. Jos olen valmistumisen jälkeen vaikka pari vuotta töissä, olen jo 27, sitten siihen lapsen yrittäminen niin olen ainakin 28 ennen kuin on edes eka lapsi ja haaveena olisi saada ainakin kaksi lasta suht pienellä ikäerolla ja kolmas ehkä sitten vähän myöhemmin. Aina olen vähintään kolmesta lapsesta unelmoinut. Vai olisiko parempi aloittaa lasten yritys jo heti valmistumisen jälkeen? Mutta käykö sitten niin, että kun on pari vuotta pois työelämästä niin kukaan ei enää sitten palkkaakaan...kun on jo valmistumisestakin aikaa ja ei kunnon työkokemusta alalta...

Joskus olen sitäkin miettinyt, että olisiko pitänyt tehdä lapsia jo opiskeluaikana. Silloin olisi voinut pitää taukoa opiskeluista ja palata sitten taas opiskelun pariin ja kun valmistuisi niin olisi jo esim. pari lasta ja voisi hyvin mielin keskittyä työntekoon.

Kyllä vaan ahdistaa tää aihe niin paljon. Aina vaan puhutaan siitä, että pitäisi tehdä nuorena lapsia, mutta missä välissä?

 

[vieras]

mä kuvittelin et 2vitosena mulla olis kaks lasta,no eipä ole sitä ensimmäistäkään ja ensvuonna tulee 30 täyteen et voi olla et 32 on sit eka lapsi jos on ja toista sit tuskin tulee.

 

[Äiti kahdelle]

Ymmärrän huolesi hyvin. Itse olin TÄYSIN samassa tilanteessa noin 10 vuotta sitten. Olin valmistumisen jälkeen 3 vuotta töissä, aloin odottamaan lasta ja esikoisen ollessa 9 kk alkoi toinen odotus. Nuoremman ollessa 2 vuotias, palasin töihin. Suosittelen sinua olemaan töissä vähintän 2 vuotta ennen raskautumista.

 

[niin]

tämä on se perimmäinen kysymys juuri,kun koskaan ei tunnu olevan sitä oikeaa hetkeä,siksi sanonkin että sillä ajattelukaavalla,että mitäs jos,mitäs jos-ei tule yhtään mitään.Sillon löytää aina vain ittensä sen saman kysymyksen edestä.

 

[Timangi-]

Mä en haaveillut koskaan edes mistään urasta. 24vuotiaana mulla oli ne kolme toivottua lasta ja avioliitossa elin(elän). Kasvatan noista nyt kunnon kansalaisen alkuja ja sitten menen töihin jossa viihdyn ja jolla saa maitoa ja leipää pöytään :heart:

 

[vieras]

Elämä on... mä olen ollut samaa mieltä että alle 30v lapsia ja olin 28v kun lähdin uudelleen opiskelemaan ja olen senkin jälkeen ehtinyt valmistumaan ja hankkimaan vakipaikan ja saamaan 2 täydellistä lasta. Kolmas voipi tulla jos niikseen tulee.

 

[Manna]

Mulle ainakin tuli 26 vuotiaana niin suuri vauvakuume, etten enää järjellä miettinyt asioita. Nyt 29v. ja toinen lapsi tulossa. Tosin ehdin pari vuotta olla töissä ennen ensimmäistä. Täydennysopintoja voi käydä äitiyslomalla niin ei putoa työelämän kelkasta.

 

[Jehnny Tightlips]

Minkälaiselle alalle valmistut? Voitko kuvitella tekeväsi esim. osa-aikaisesti samalla kun teet niitä lapsia (tai ainakin välillä)?

 

[äiti]

ei voi tietää miten elämä menee. Itsellä kesti esim. kaksi vuotta raskautua, siinä ehti valmistumisen jälkeen olla vuosia töissä...

 

[vieras]

Mä en koskaan kuvitellut mitään, siis lasten suhteen. Mutta nyt 29-vuotiaana alkaa olla jo kovasti paineita. Ja tällä hetkellä lasten "tekeminen" olisi kuitenkin mahdotonta. Masentavaa.

 

[ap]

Opiskelen hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohtoa... kaipa joku osa-aikaisuuskin onnistuisi. No loppujen lopuksi en kuitenkaan ole vielä mikään ikäloppu, mutta alkaa se vauvakuumekin aina vaan nousta

Ja kun on monta vuotta opiskellut niin ei haluaisi, että koulutus menee hukkaan, mutta pitää vaan luottaa siihen, että työtä tulee löytymään. Niin kovasti tekisi mieli vaan alkaa se vauvan yritys heti keväällä.

 

[voi sinua..]

Mä niiiin ymmärrän sua, olin meinaan tasan kaksi vuotta sitten ihan samassa tilanteessa. Tiesin, että olen valmistumassa vuoden sisällä. Pelotti ajatus siitä, että jäisin suoraan koulun penkiltä kotia, koska miten ihmeessä sitä enää mistää töitä saa, kun tutkinto homehtuu sillä aikaa, kun hoitelen vauvelia. Me kuitenkin päätettiin yrittää, ja vuosi sitten valmistuin ja samaan aikaan lapsemme synty. Nyt olen vielä ensi syksyyn kotona, ja sitten menen töihin. Vaihdamme isompaan asuntoon ja salaa haaveilen, että vuoden töissöolon jälkeen haluaisin sen toisen lapsukaisen, mutta aika näyttää. Yksi asia jonka ole oppinut, on, ettei elämää tosiaan voi suunnitella, vaan joskus täytyy hypätä vaan tuntemattomaan ja kattoa mihin se vie. Tsemppiä, mihin ratkasuun ikinä päädyttekin..=)

 

[Darwinin leski]

Tämä on tää nykyajan dilemma :/ ... Minä tein sitten päinvastoin kuin yleensä, ensin lapset ja sitten opinnot & työputki.

 

[vieras]

Minä tein niin että lapset heti opintojen päätteeksi, vakipaikkaa en ehtinyt saada mutta työkokemusta omalta alalta ehti tulla jonkinverran opintojen aikana. En vaan kertakaikkiaan halunnut siirtää enää lastentekoa, kun parisuhteessakin olin ollut jo vuosia. Nyt on sitten 2 ihanaa lasta ja kolmas haaveissa Työpaikkaa, mihin palata, ei ole, mutta ehtiihän (?) sitä vielä. Olen itse nyt 28-vuotias.

Muista, että kaikkea ei voi kerralla saada.

 

[-]

ei voi tietää miten elämä menee. Itsellä kesti esim. kaksi vuotta raskautua, siinä ehti valmistumisen jälkeen olla vuosia töissä...

Peesi tälle, samoissa mennään. Siksi tuntuu niin turhilta nämä tällaiset aloitukset (anteeksi nyt vaan). Kun sitä elämää ei voi suunnitella, vaikka sitä miten koittaisi suunnitella. Oli mullakin hienot kuviot siitä, miten heti tuun valmistumisen jälkeen raskaaksi ja toinen perään pienellä erolla ja alle kolmikymppisenä pääsen hyökkäämään työelämään kiinni. Nyt ura on yks p:n hailee, jos saisin vain tän muksun maailmaan.

 

[viera]

Tee lapsia sitten kun sisimmässäsi tunnet olevasi valmis äidiksi.

Unohda täysin kaikki käytännön asiat.

 

[opiskelija]

Oletkohan tulevaisuuden minä joka on palannut kirjoittamaan tämän kirjoituksen pari vuotta taaksepäin..?

Olen sinua kaksi vuotta nuorempi, koulua on 2 vuotta jäljellä, ja pohdin tuota kirjoittamaasi asiaa päivittäin. Myös minä haluaisin olla nuori äiti ja haluaisin n. 3 lasta. Haluan ajatella järjellä ja hankkia lapsen vasta kun minulla on varmasti tarjota hänelle kaikkea mitä hän voi tarvita, rahallista turvaa (yksityislääkärit jne). En kuitenkaan haluaisi joutua tuohon nykyään niin yleiseen uraputkeen ja herätä 32-vuotiaana siihen, että NYT minulla on vihdoin se oma talo, pankkitili, vakiintunut uran alku.. mutta lapsen saanti ei olekaan enää niin varmaa.

Metin tällaisia ajatuksia tänään: http://kaksplus.fi/keskustelu/t1568038 .

Mitä luulisit, aloittaja, nyt ajattelevasi jos olisitkin aloittanut lasten yrityksen jo kaksi vuotta sitten?

 

[Kohta kahden lapsen onnellinen äiti]

Mä luultavasti aloittaisin yrittämisen heti valmistumisen jälkeen. Voi olla että tärppäisi heti, mutta voi olla että sitä tärppiä joutuisikin odottamaan pitkään. Onhan siinä rakausaikanakin mahdollisuus tehdä töitä (jos töitä ylipäätään saa) ja hankkia edes jonkunlaista työkokemusta, jos sattuisi pian raskautumaan.

Tätä mieltä olen siksi, että mielestäni lapsien saaminen on parasta mitä minulle on tapahtunut ja olen tosi tyytyväinen siitä, ettei enää lykätty lapsentekoa pidemmälle. Jos elämän peruspuitteet ovat kunnossa (hyvä parisuhde, kummatkin haluavat lapsia, katto pään päällä ja talous kunnossa), niin antaa palaa vaan! Ja raskautuminen ei aina tapahdu sormia napsauttamalla, joten yritys kannattaa aloittaa heti kun siltä tuntuu eikä jäädä odottelemaan sitä aivan täydellistä hetkeä. Iän karttuessa myös riski saada lapsentekoa vaikeuttavia sairauksia tms. lisääntyy.

Mutta siis tietenkin teet niinkuin itsestäsi tuntuu, mutta itse tekisin näin...

 

[Opiskelija]

Mitä meidän pitäisi tehdä, jotta yhteiskunta huomaisi kuinka moni tätä asiaa pohtii ja alkaisi tukemaan opiskelijaperheitä enemmän? Ei tällä nykymaailman urapaine-asenteella saada sitä lapsilukua / suomalaisten väestöä ikinä kasvamaan.

 

[lai-ne]

mä valmistuin 25-vuotiaana ja olin silloin raskaana rv 24. olin kuusi vuotta kotona ja sain sinä aikana toisenkin lapsen. työelämään pääsin silti ja nyt kolmen vuoden työssäolon jälkeen teen koulutustani vastaavaa työtä ja olen tosi tyytyväinen, että sain ekan lapsen silloin heti valmistumisen jälkeen ja varsinkin olen tyytyväinen siitä, että hoidin lapset kotona enkä laittanut pieninä hoitoon. töitä ehtii tehdä koko loppuelämän, lapset kannattaa saada siinä vaiheessa kun niitä toivoo, tosin mun molemmat oli yllätyksiä.

 

[up]

up

 

[Kyllä]

Mitä meidän pitäisi tehdä, jotta yhteiskunta huomaisi kuinka moni tätä asiaa pohtii ja alkaisi tukemaan opiskelijaperheitä enemmän? Ei tällä nykymaailman urapaine-asenteella saada sitä lapsilukua / suomalaisten väestöä ikinä kasvamaan.

Aattelit että yhteiskunta tekee sulle lisävuosia elämään vai kuinka?

 

[moi]

Lapsettomuudesta kärsineenä sanon, että kun valmistut niin yritys päälle. Kerkeät tekemään töitä reilun puolivuotta jos tärppää heti. Siinä ajassa saat myös äitiyspäivärahan siedettävälle tasolle. Riippuu alasta, mutta aika montaa duunia voi tehdä puolipäiväisesti, tuntityönä tai silloin tällöin jos lapset ovat pieniä.

Itse viivyttelin ja sitten lasta ei tullutkaan. Kun ensimmäinen tuli 32 vuotiaana ja sattuu olemaan haastavampi tapaus niin toinen jää tekemättä: omat voimani eivät riitä toiseen samanlaiseen nelikymppisenä ja muutaman vuoden tässä tarvitsee väliä. Minulla jaksaminene yli kolmekymppisenä on eriluokkaa kuin 25 vuotiaana.

On tiettenkin paljon hyvin jaksavia 40v mammoja, jotka ovat toista mieltä. Mutta tämä on minun näkökulmani.

 

[Haluaisin lapsen mutta en taida saada kymmeneen vu]

Mitä meidän pitäisi tehdä, jotta yhteiskunta huomaisi kuinka moni tätä asiaa pohtii ja alkaisi tukemaan opiskelijaperheitä enemmän? Ei tällä nykymaailman urapaine-asenteella saada sitä lapsilukua / suomalaisten väestöä ikinä kasvamaan.

Aattelit että yhteiskunta tekee sulle lisävuosia elämään vai kuinka?

Pienenpieni asenteiden muutos, opiskelijakorotus äitiyspäivärahassa tai muu vastaava tuki tekisi kuule ihmeitä. Opiskelijat ovat parhaassa lisääntymisiässä, mutta nyt hyvin monelle sitä haavetta on vain pakko siirtää hamaan tulevaisuuteen tai "kikkailla" puolen vuoden töissäkäymisillä tms, sillä lapsiperhe jossa vanhemmat opiskelevat on varmaan köyhimmästä päästä mitä Suomessa voi löytää.

 

[vieras]

Siksipä minä juuri "tein" ekan lapsen jo opiskeluaikoina, kandintyön jälkeen ennen gradua.
Oli äärimmäisen ihanteellinen tilanne! Suosittelen, ellei se olisi jo liian myöhäistä. Aina ei elämä mee niin kuin kuvittelee.

(Ehdin muuten väitellä tohtoriksi ja tehdä töitäkin varsin hyvin, vaikka sainkin ekani opiskeluaikana. Nyt odotan toista. Toivottavasti kolmonenkin tulisi samaan syssyyn, mahdollisimman pian. )

TSEMPPIÄ!