Missä vaiheessa te tevehditte tuntemattomampia naapureitanne ja mikä on niin vaikeeta

[Istafra]

Tervehdin varmuuden vuoksi kaikkia ( muutimme nykyiseen asuntoomme viime kesänä ). Jotkut eivät tervehdi takaisin, mutta mitäs siitä, hieman epäkohteliasta käytöstä vain tuollainen. Tervehdin edelleen kaikkia, sain vastausta tai en.

 

[sara]

mä näytän keskarii ja sanon haist vittu ämmä/homo!

 

[uppinalle]

niin tuon antisos.myyrän pointti - piti sellsista ihmetellä tässä että ei kai se siis koskaan ollut tarkoituskaan että mikään "pakko" on kenenkään kanssa juttelemaan jäädä.
Kun pääsis nää luolasuomalaiset edes siihen moikkaamisvaiheeseen, varmaan pyörtyisin itse.

Ja sitten JOS se toinenkin haluaa jutella, vasta jatkaa juttuaan. Vai mitä tuo myyrä ajoi takaa...
eikö ole mahd. vain moikata ja jatkaa. Olen ihan omin silmin nähnyt joidenkinnäin tekevän

 

[kehnis]

Tulee tervehdittyä kaikkia naapuruston ihmisiä tunnen sitten vähemmän tai enemmin.
Pari pariskuntaa on jotka eivät joskus tervehtineet, en ole sitten itsekään enää tervehtinyt
Uudempia asukkaita kun tulee niin yleensä kohdatessa esittelen itseni ja vaihdan ns.peruskuulumisia.

 

[vieras]

Tulee tervehdittyä kaikkia naapuruston ihmisiä tunnen sitten vähemmän tai enemmin.
Pari pariskuntaa on jotka eivät joskus tervehtineet, en ole sitten itsekään enää tervehtinyt
Uudempia asukkaita kun tulee niin yleensä kohdatessa esittelen itseni ja vaihdan ns.peruskuulumisia.

Oi, sähän olet kehnis oikein ylikohtelias kun esittelet ittes uusille...mä oon vähä huono siinä MUTTa moikkan kyllä jos tiedän että asuu samalla alueella - peruskohteliaisuuten minusta kuuluu.

 

[vieras]

No miten toimisitte jatkossa kun eräs muija kävelee aina ohi tervehtimättä/katsomatta vaikka tietää kyllä että aika naapurissa asutaan. Kerran sen penikka vastaantullessa alko puhelee mulle jo kauempaa ja mä vastailin - mutta se eukko kävelee pentunsa edellä naama totisena...

Entäs jos taas se penikka alkaa pälisee, meenkö ohi vastaamatta, kuulematta, näkemättä vai letkautanko jotain...

 

[kehnis]

Tulee tervehdittyä kaikkia naapuruston ihmisiä tunnen sitten vähemmän tai enemmin.
Pari pariskuntaa on jotka eivät joskus tervehtineet, en ole sitten itsekään enää tervehtinyt
Uudempia asukkaita kun tulee niin yleensä kohdatessa esittelen itseni ja vaihdan ns.peruskuulumisia.

Oi, sähän olet kehnis oikein ylikohtelias kun esittelet ittes uusille...mä oon vähä huono siinä MUTTa moikkan kyllä jos tiedän että asuu samalla alueella - peruskohteliaisuuten minusta kuuluu.

No, enpä sanoisi ylikohtelias
Olemme aika kauan asuneet samalla alueella ja osallistumme alueen kunnossapitoon,kierrätyksen edistämiseen jne.
Lasten puitteissa tottakai muutenkin paljon ulkona pihoilla,joten naapurusto tullut tutuksi.
Tottakai silloin huomaa jos uusia asukkaita muuttaa....aika lapsiperhevoittoista koska isompia asuntoja tässä pääasiassa.Minusta ihan o.k. tuo esittely jos törmätään pihalla.
Lapsilla paljon enemmin vapauksia itsenäiseenkin liikkumiseen kun alueen vanhemmat tuntevat toisensa.Olenkin sanonut,että meidän "tiinamaijaa" saa kyllä komentaa jos on selkeästi tuhmailemassa.
Moni sanonutkin,että mukavaa kun teidän tytöt aina tervehtivät niin reippaasti jos näkevät koulumatkalla tai kaupoilla.

 

[en ymmärrä]

Musta on hassua, että edes kerrostalossa ei tervehditä kaikkia, vaikka ulko-oven sisäpuolella voisi hyvällä syyllä kuvitella kaikkien asuvan siinä melkein seinän takana. Ja hassuinta minusta on se, että alle 35- vuotiaat kyllä tervehtii ja saattavat jäädä juttelemaankin, mutta varsinkin eläkeläiset korkeintaan mutisevat jotain vastaukseksi.

 

[Estu]

Me asutaan kerrostalossa (pienessä sellaisessa) ja mua niin huvittaa, kun rapussa vastaantullessa jotkut oikein liiskaantuvat seinään kiinni ja katsovat varpaitaan, ettei vaan tarvitse sanoa "Moi!" Mikä siinä tervehtimisessä on niin vaikeaa?!? Vai onko se vaan ne puuttuvat käytöstavat?

 

[tota]

mä en tiedä mut mä saan aina jutteluseuraa ihan tuikituntemattomistakin vaikka hammaslääkärin vastaanotolla. Aloinkin just miettii että onpa jännä juttu. Mutta..jos uusi lärvi täällä päin...katon ihan naamaan ja jos kattoo takas, niin nyökkäsen ja sanon hei. Mut siis silleen että nyökkäys ja samalla niin en sanoo kovaa hei...Seuraavalla kerralla sanon sitten silleen Hei !!!Siis tuttavallisemmin.
Osaan small talkin ja siitähän se aina lähtee. Mutta yksi vika mussa on..mulla on ns.tuttavii jo niin paljon että en muista naamataului..siis jos joku tervehtii niin saatan miettii että mistähän mä tonkin tunnen. Eli siis puolituttui ihan kaameesti....

 

[vieras2]

Minä en tervehdi naapureita ellen ole joskus jutellut heidän kanssaan.Enkä tee siihenkään aloitetta.En vaan näe syytä että pitäisi tuntemattomille ihmisille sanoa päivää vain sen takia että asuvat naapurissa.

Mitäs jos jonain päivänä sinulle tulee jostain syystä tärkeää asiaa naapurille, ja sinun on pakko mennä ovelle kolkuttelemaan... Vähän noloa jos olet aina nokka pystyssä kävellyt ohi tervehtimättä ja sitten joudutkin pakosta juttusille. Kun tervehtii ja on asialliset välit naapureihin, paljon helpompi mennä soittelemaan ovikelloa.

Mikä olis semmonen asia? Jos hätä on niin normaali naapuri ei ajattele että empä auta ku tuo ei oo mua moikannu. Muuta tilannetta en osaa kuvitella että menisin naapurin eli tuntemattoman ihmisen ovelle kolkuttelemaan.

 

[uppinalle]

Me asutaan kerrostalossa (pienessä sellaisessa) ja mua niin huvittaa, kun rapussa vastaantullessa jotkut oikein liiskaantuvat seinään kiinni ja katsovat varpaitaan, ettei vaan tarvitse sanoa "Moi!" Mikä siinä tervehtimisessä on niin vaikeaa?!? Vai onko se vaan ne puuttuvat käytöstavat?

p e e e e e e e e e e e s h a i l e n tätä

eli tätä just tarkoitin että miten on niin vaikeaa se moi- sana.

se ei edellytä mitään jatkojuttelua.

 

[poppaliina]

vastaus ap.lle

suomalainen luola-apina ei halua tervehtiä siksi, kun se ei vielä osaa.
itsekin asun juuri sellaisella tiheään asutulla pientaloalueella, jossa näen päivittäin vain kuuroja, mykkiä ja sokeita.
Jos näitä eläimiä tervehdit ensin, olet häirikkö. Tervehtiminen on siis vaikeaa siksi, kun se todella on liian vaikeaa. Näiden lapsista kasvaa...

Aamurevähdys! Tää on kyllä niin totta ainakin jossain paikoissa, varsinkin etelä-Suomessa :/

 

[meah]

Kyllä mä olen muutosta asti nostanut käpälää aina kaikille mennessäni tossa kylänraitilla.

Juttelemaan en yleensä jää, koska mä en juuri koskaan liiku omaa pihaa pidemmälle kävellen.

Tutustuttu on sitten tie-, ja kyläkokouksissa ja perhekerhossa, joihin myös olen nokkani tunkenut sekaan heti siitä asti, kun tänne muutettiin.