Missä vaiheessa suru ja huoli muuttuvat masennukseksi?

[vierailija]

Takana on kaksi kauhujen viikkoa, kun äitini sairastui yht'äkkiä ja joutui hengityskoneeseen. Kyseessä työikäinen ihminen. Lääkäritkään eivät ole olleet varmoja, mistä nämä vakavat oireet johtuvat. Ollaan pelätty äidin kuolevan. Nyt tutkimuksissa heräsi vakava epäily sairaudesta, joka johtaa lähikuukausina tuskalliseeen kuolemaan. Kruununa tälle on, että sairaus voi olla perinnöllinen. Testituloksia tästä harvinaisesta sairaudesta ei vielä ole. Omat ajatukset varmaan selkiintyvät, kun varmistuu diagnoosi. Olen vain niin lohduton jo tästä tilanteesta, saatikka siitä, että jos tälle ei voi tehdä mitään ja sama odottaa itseä parinkymmenen vuoden päästä. Tai omaa lastani. Miten tässä voi jaksaa pyörittää arkea, kun koko ajan pelottaa ja ahdistaa? Se nyt on toki tavallista olla surullinen, kun läheinen sairastuu, mutta missä vaiheessa tämä olo itsellä muuttuu sairaudeksi?

Lisäksi toki suuri huoli muista läheisista, isästä ja sisaruksista.

 

[r0s]

Tää on ehkä persoonakysymyksiä mutta.

Eikö tossa tilanteessa ole viisainta hyväksyä karmea totuus, itkeä, huutaa ja valittaa kunnes ei enää huvita ja sit keskittyä siihen, että loppuelämästä tulee paras mahdollinen.

Elää, nauttia, tehdä kaikki se minkä on aikonut tehdä kun jää eläkkeelle ja varmistaa ettei elämä mene hukkaan.

*nimimerkillä vähintään joka toinen kuukausi jonnekin kivalle, pienelle tai suuremmalle reissulle rahavarojen niin salliessa*

 

[Echo]

En mä usko että sun tarttee olla huolissasi omasta mielialastasi. Mulla on läheisteni kohdalla jysäytetty sairausuutisia ja diagnooseja, ja ei ole mikään ihme että on vuosikausia ahdistunut toisen puolesta, tai vaikka välillä menisi hyvin niin se asia on takaraivossa kuitenkin.
Se on ihan normaalia.

Se mikä on itselläki vienyt ainakin puolet siitä taakasta pois, on usko Jeesukseen. Uskovalla parhaat ajat on kuoleman jälkeen tulossa.

 

[vierailija]

Uskovalla parhaat ajat on kuoleman jälkeen tulossa.

 

[Asiankannattaja]

Suru ja murhe on normaaleja elämäänkuuluvia asioita. Ei ne muutu masennukseksi. Tai ehkä voi muuttua mut masennus on silti oma tautinsa.
Masennus on pähkinänkuoressa elämänhalun menetys. Tai mielenkiinnon menetys ylipäänsä mihinkään.
Masentuneena ei sure ainakaan omaa mahdollista kuolemaa koska se on vaan yksi yhdentekevä asia muiden yhdentekevien asioiden joukossa.

 

[vierailija]

ffossffaattitt aiheuttavat sitä