Missä vaiheessa raskautta sinä kerroit uutisen lähipiirillesi ja

[iuo]

miten he asian ottivat?

Alkumetreillä olen menossa ja en aion kyllä asiaa hetkilleen vielä sanoa vanhemmilleni. Pitää vain ostaa isompia vaatteita, kun vatsa alkaa enemmän kasvamaan. Olen suunnitellut, että vietämme tämän joulun jälleen kerran anoppilassa. He eivät luultavasti tästä asiasta sano mitään ikävää.

Siksi vain ajattelin, että vanhempani saattavat sanoa jotain ikävää, kun äitini tässä kerran muun asian yhteydessä vain vauva-asioista sanoi ikävän kuuloisesti, niin ajattelin, että ahaa eipä tästä omasta jutusta kannata sanoa kyllä hetkeen mitään. Antaapi ajan kulua.

( Juttu oli vain sellainen, että olimme vanhempieni kanssa ostosreissulla. Oli sitten sellainen lastenvaatekori ja siitä piti äidilleni etsiä hänen tarvitsemiaan lastenvaatteita. No pengoin ja pöngin koria kunnolla - etsin samalla omalle lapselleni isompia vaatteita. Välillä kasasta nousi myös vauvojenkin vaatteita ja äitini siinä vain kivahti, että " ei kai teillä nyt enää ole tarvetta vauvojen vaatteille tai ei kai teillä enää vauvojen vaatteita tarvita ". Sanoin vain, että ei ole tarvetta ja juttu loppui siihen. Vähän tietysti mielessäni kaihersi, että jouduin kieltämään oman pienen olemassaolon, mutta mitäpä siinä tilanteessa muuta voin, kuin kieltää koko asian. )

 

[n.o]

tais olla 5 kuukauden aikoihin ei näkynyt niin enpä sitten kertonut

 

[Bonaire]

Heti positiivisen testin tehtyäni, oisinko ollu 6+ viikolla silloin.Kaikki olivat iloisia uutisesta.Ei nyt ihan äkkiä tule syytä mieleen, miksi olisi pitänyt salata moinen asia.

 

[just]

heti on kerrottu ja hyvin onnellisiksi toki tulivat meidän puolesta ja mummot varmaan vähän omastakin puolestaan

 

[Anatolia]

Miltei heti kerroin äidilleni. Oltiin kirppiksellä, siellä oli kivoja pikkuvauvan vaatteita, ja totesin että 'meille on muuten tulossa vauva kesäkuussa'. Äiti kertoi isälleni kun pääsi kotiin kyseiseltä kirppisreissulta. Ja siitä sitten pikkuhiljaa kerroin muille. Ihan kaikki taisi tietää jo hyvissä ajoin ennen 10. raskausviikkoa.

Siis kun kolmatta odotin.

Ekasta kerroin kaikille heti, tokasta soitin heti äidilleni (istuin vielä vessassa tikku kourassa ) ja ystäville kerroin samantien (tuttaville ja osalle suvusta vasta puolivälin jälkeen).

Niin, ja ne reaktiot: jee, vau, onnea, ihanaa...eli hyvin ottivat. Tokasta äitini hieman kauhistui, kun esikoinenkin oli hänen silmissään vielä hirmu pieni, mutta totesi päässälaskun jälkeen että ehtiihän esikoinen varmaan sentään jo 2 v täyttää ennen kun vauva syntyy. Kuten ehtikin.