A
avuton
Vieras
paha kysymys ja vaikee tilanne.
muttä mietin asiaa ihan tosissaan.
mulla siis 2 lasta 5 ja 6 vuotiaat ja musta tuntuu et en oikeesti pärjää heidän kaa. tekevät pahojaan melki koko ajan. leikkivät sytkärillä ( vaik yritän ne piilottaa) rikkovat tavaroita, kiipeilevät kirjahyllyyn, satuttavat toisiaan oikeasti, tietokoneen ovat jo kaksi kertaa saaneet jökkiin, vaikkei ole lupaa koskea siihen. tiedän et nää on monille pieniä juttuja, mut mun voimat on poikki ja pelkään jo lasten turvallisuuden vuoksi. poika on minua kohtaan väkivaltainen, et kun kasvaa niin saan pelätä itseni puolesta. isä on mut kasvattaa ihan erinlainlailla lapsia.
kodin ulkopuolella ovat kuin enkeleitä, minkä takia kukaan ei "usko" minua.
kaiken olen kokeillut, jäähyt yms. ei auta.
jos teemme jotain kivaa yhdessä mistä lapset tykkää niin siitä seuraa se että lapset muuttuu sen jälkeen villeiksi, tottelemattomiksi eli ei oikeen jaksais ees tehdä heidän kanssaa mitään kivaa.
mä haluun lapsilleni vain hyvää ja mieheni kanssa kun oon keskustellu niin hänelle on kait ihan sama vaik lapset lähtis pois, jos en kerran jaksa. ei kuulemma yksin niitä alal hoitamaan.
auttakaa nyt joku, please!!
muttä mietin asiaa ihan tosissaan.
mulla siis 2 lasta 5 ja 6 vuotiaat ja musta tuntuu et en oikeesti pärjää heidän kaa. tekevät pahojaan melki koko ajan. leikkivät sytkärillä ( vaik yritän ne piilottaa) rikkovat tavaroita, kiipeilevät kirjahyllyyn, satuttavat toisiaan oikeasti, tietokoneen ovat jo kaksi kertaa saaneet jökkiin, vaikkei ole lupaa koskea siihen. tiedän et nää on monille pieniä juttuja, mut mun voimat on poikki ja pelkään jo lasten turvallisuuden vuoksi. poika on minua kohtaan väkivaltainen, et kun kasvaa niin saan pelätä itseni puolesta. isä on mut kasvattaa ihan erinlainlailla lapsia.
kodin ulkopuolella ovat kuin enkeleitä, minkä takia kukaan ei "usko" minua.
kaiken olen kokeillut, jäähyt yms. ei auta.
jos teemme jotain kivaa yhdessä mistä lapset tykkää niin siitä seuraa se että lapset muuttuu sen jälkeen villeiksi, tottelemattomiksi eli ei oikeen jaksais ees tehdä heidän kanssaa mitään kivaa.
mä haluun lapsilleni vain hyvää ja mieheni kanssa kun oon keskustellu niin hänelle on kait ihan sama vaik lapset lähtis pois, jos en kerran jaksa. ei kuulemma yksin niitä alal hoitamaan.
auttakaa nyt joku, please!!