missä vaiheessa pitää luovuttaa ja antaa lapset pois??

[avuton]

paha kysymys ja vaikee tilanne.

muttä mietin asiaa ihan tosissaan.
mulla siis 2 lasta 5 ja 6 vuotiaat ja musta tuntuu et en oikeesti pärjää heidän kaa. tekevät pahojaan melki koko ajan. leikkivät sytkärillä ( vaik yritän ne piilottaa) rikkovat tavaroita, kiipeilevät kirjahyllyyn, satuttavat toisiaan oikeasti, tietokoneen ovat jo kaksi kertaa saaneet jökkiin, vaikkei ole lupaa koskea siihen. tiedän et nää on monille pieniä juttuja, mut mun voimat on poikki ja pelkään jo lasten turvallisuuden vuoksi. poika on minua kohtaan väkivaltainen, et kun kasvaa niin saan pelätä itseni puolesta. isä on mut kasvattaa ihan erinlainlailla lapsia.

kodin ulkopuolella ovat kuin enkeleitä, minkä takia kukaan ei "usko" minua.
kaiken olen kokeillut, jäähyt yms. ei auta.
jos teemme jotain kivaa yhdessä mistä lapset tykkää niin siitä seuraa se että lapset muuttuu sen jälkeen villeiksi, tottelemattomiksi eli ei oikeen jaksais ees tehdä heidän kanssaa mitään kivaa.

mä haluun lapsilleni vain hyvää ja mieheni kanssa kun oon keskustellu niin hänelle on kait ihan sama vaik lapset lähtis pois, jos en kerran jaksa. ei kuulemma yksin niitä alal hoitamaan.

auttakaa nyt joku, please!!

 

[mun muru]

Aloita siitä että varaat ajan perheterapiaan psykologin kautta.

 

[:-(]

Ompa harmi ettet pärjää. Lapset ovat maailman ihanin asia ja jos heitä rakastaa paljon (niinkuin äidit yleensä) jaksaa kasvattaa lapset ja jaksaa heidän kepposensa. Mulla itellänikin neljä lasta (lisää tulossa) ja eivät todellakaan ole "kilteimmästä" päästä mutta huumorilla ja rakkaudella pärjätään.

 

[mun muru]

Niin että meinaan vain ettet ole ainoa tai ensimmäinen jolla kaatuu perhearki päälle maailman historiassa =) Saat varmasti apua terapiasta perheellesi.

 

[ap]

mies ei taatusti lähe sellaiseen. et oisko siitä hyötyä sit ollenkaan ja kasvatustapojaan ei muuta. eroa en halua koska mies on hyvä ja rakastan häntä. ei ole paha lapsillekkaan, toimii vain erinlailla tilanteissa, antaa siis useinmiten periksi.

 

[:-(]

^ tulipa oudosti toi hymiö. En tarkoittanut.

 

[idunnor]

Lapset pitää antaa pois siinä vaiheessa kun ei halua hakea eikä ottaa vastaan apua tilanteeseen.

 

[mietin]

voisko johtua vaan iästä. kauan kokeilit esim. tuota jäähyä? entäs muita keinoja? oisko ruokavaliossa puutteita? ulkoiletteko tarpeeksi? saavatko lapset omaa aikaa sinulta? entäs aktiviteetit? toinen ilmeiseti eskarissa, onks toinen kotona?

 

[..]

mies ei taatusti lähe sellaiseen. et oisko siitä hyötyä sit ollenkaan ja kasvatustapojaan ei muuta. eroa en halua koska mies on hyvä ja rakastan häntä. ei ole paha lapsillekkaan, toimii vain erinlailla tilanteissa, antaa siis useinmiten periksi.

No jos sulla kerran on päävastuu ja sinä oot se joka ei jaksa vaikka haluisit? ja miehelle on sama vaikka lapset lähtisi niin varaa aika perheneuvolaan. Käyt vaikka ensin yksin, sitten lasten kanssa, ja sitten raahaat sen ukon sinne, edes kerran. ja jos ei lähde niin sanot että sitten on vaihtoehtona luopuminen huoltajuudesta jos kerran ei miehen kasvatuskeinot tehoa, eikä sun, niin kyllä teidän sitten tarvii molempien niitä muuttaa.
Lisäksi ulkopuolinen näkee sen kokonaistilanteen ja osaa helpommin sanoa missä vika on, kun sä itse tai miehesi taas katsotte ongelmia liian läheltä.

 

[ap]

voisko johtua vaan iästä. kauan kokeilit esim. tuota jäähyä? entäs muita keinoja? oisko ruokavaliossa puutteita? ulkoiletteko tarpeeksi? saavatko lapset omaa aikaa sinulta? entäs aktiviteetit? toinen ilmeiseti eskarissa, onks toinen kotona?

jäähyjä ja muita kokeilin noin 2 viikkoa ei apua.
ruokavalio nyt vois ain olla parempi, mut uskon et ihan ok.
ulkoilen itse lasten kanssa aika vähän, mies joka pvä.
omaa aikaa saavat ehkä liian vähän.
toinen eskarissa joo. toinen siis kotona kun oon työttömänä.

aktiviteetteja, en tiiä onhan niitä mut mikä on liian vähän?

 

[ap]

mies ei taatusti lähe sellaiseen. et oisko siitä hyötyä sit ollenkaan ja kasvatustapojaan ei muuta. eroa en halua koska mies on hyvä ja rakastan häntä. ei ole paha lapsillekkaan, toimii vain erinlailla tilanteissa, antaa siis useinmiten periksi.

No jos sulla kerran on päävastuu ja sinä oot se joka ei jaksa vaikka haluisit? ja miehelle on sama vaikka lapset lähtisi niin varaa aika perheneuvolaan. Käyt vaikka ensin yksin, sitten lasten kanssa, ja sitten raahaat sen ukon sinne, edes kerran. ja jos ei lähde niin sanot että sitten on vaihtoehtona luopuminen huoltajuudesta jos kerran ei miehen kasvatuskeinot tehoa, eikä sun, niin kyllä teidän sitten tarvii molempien niitä muuttaa.
Lisäksi ulkopuolinen näkee sen kokonaistilanteen ja osaa helpommin sanoa missä vika on, kun sä itse tai miehesi taas katsotte ongelmia liian läheltä.

täytyy tehdä niin. voihan se olla et ongelmaan on yksinkertainen vastaus mut en sitä vaan tajuu ite.

 

[happihyppy]

Mäki suosittelen tuota perheneuvolaa. Paras tehdä nyt asialle jotain kun lapset on vielä noinki pieniä. Se on myöhäistä sitten yläasteiässä. :hug:

 

[Minttu]

Perheneuvola on minustakin hyvä ratkaisu. Toinen ja konkreettisempi vaihtoehto on lastensuojelun perhetyö. Sieltä tulee kaksi perhetyöntekijää kotiin, ja voitte yhdessä miettiä pulmatilanteita ja ratkaisuja.

 

[mun muru]

Lapset pitää antaa pois siinä vaiheessa kun ei halua hakea eikä ottaa vastaan apua tilanteeseen.

Ehkäpä juuri näin.

 

[..]

voisko johtua vaan iästä. kauan kokeilit esim. tuota jäähyä? entäs muita keinoja? oisko ruokavaliossa puutteita? ulkoiletteko tarpeeksi? saavatko lapset omaa aikaa sinulta? entäs aktiviteetit? toinen ilmeiseti eskarissa, onks toinen kotona?

jäähyjä ja muita kokeilin noin 2 viikkoa ei apua.
ruokavalio nyt vois ain olla parempi, mut uskon et ihan ok.
ulkoilen itse lasten kanssa aika vähän, mies joka pvä.
omaa aikaa saavat ehkä liian vähän.
toinen eskarissa joo. toinen siis kotona kun oon työttömänä.

aktiviteetteja, en tiiä onhan niitä mut mikä on liian vähän?

Kolmen vilkkaan lapsen äitinä voisin kertoo oman kokemuksen.

Meillä on näitä "kausia" kun lapset ei muuta tee kun riehuu päättömästi ja keksii kaikki maailman ilkeydet, lyövät toisiaan ja kiusaavat toisiaan tahallaan. Meillä on silloin syynä liian vähä POSITIIVINEN huomio. Kun mun muksut ei saa kannustusta ja mukavia yhdessäolohetkiä niin ne alkaa mahdottomiksi jotta saisivat edes sitten sitä negatiivista huomiota eli komentelua ja huutamista, jäähyjä ja arestia jne.

Silloin kun meno menee tällaiseksi niin mä pidän rajat, eli jäähyjä tulee usein. mutta sitten järjestän jotain mukavaa tekemistä, rauhallista semmoista kun muuten villiintyvät ja sitten taas riehutaan ja tapellaan. Koko perheen lautapelit, niissä saa hyviä mahdollisuuksia kannustaa ja rohkaista. Tai sitten liimaan kaikille omat paperit eri seinille ja piirretään porukalla, mä piirrän lattialla ja juttelen ja huomion kaikkia. Tai sitten jos riehuminen on mahdotonta niin sit laitan muksut pihalle juoksemaan taloa vaikka ympäri ja sit kun se pahin energia on tuhlattu ni onnistuu rauhalliset tekemiset porukalla.

Tai sitten teen vuorotellen jokaisen kanssa jotain kivaa, kun muut on miehen kans ulkona tms. vuorotellen myös jokainen pääsee kauppareissulle mukaan, asioille ym ja näin matkalla voin jutella vain yhden lapsen kanssa rauhassa.

 

[..]

Niin, jos kerran toinen on eskarissa niin sullahan on jo sille toiselle aikaa päivällä. Silloin teette yhdessä jotain rauhallista, ja kun eskarilainen tulee kotiin niin hänelle koko huomio puoleksi tunniksi. eikä sen huomion tarvi kummosta olla, kunhan oot kiinnostunut lapsesta, miten päivä mennyt ja mikä oli kivaa ja mikä ei.
meillä on lapset erityisen kiukkusia ja riehaantumisherkkiä silloin kun tulevat hoidosta(ikävähän niilläkin on, ja ehkä henkisesti rankkaa), ja tuo puolen tunnin täysi huomio on tehonnut parhaiten.

 

[vieras]

paha kysymys ja vaikee tilanne.

muttä mietin asiaa ihan tosissaan.
mulla siis 2 lasta 5 ja 6 vuotiaat ja musta tuntuu et en oikeesti pärjää heidän kaa. tekevät pahojaan melki koko ajan. leikkivät sytkärillä ( vaik yritän ne piilottaa) rikkovat tavaroita, kiipeilevät kirjahyllyyn, satuttavat toisiaan oikeasti, tietokoneen ovat jo kaksi kertaa saaneet jökkiin, vaikkei ole lupaa koskea siihen. tiedän et nää on monille pieniä juttuja, mut mun voimat on poikki ja pelkään jo lasten turvallisuuden vuoksi. poika on minua kohtaan väkivaltainen, et kun kasvaa niin saan pelätä itseni puolesta. isä on mut kasvattaa ihan erinlainlailla lapsia.

kodin ulkopuolella ovat kuin enkeleitä, minkä takia kukaan ei "usko" minua.
kaiken olen kokeillut, jäähyt yms. ei auta.
jos teemme jotain kivaa yhdessä mistä lapset tykkää niin siitä seuraa se että lapset muuttuu sen jälkeen villeiksi, tottelemattomiksi eli ei oikeen jaksais ees tehdä heidän kanssaa mitään kivaa.

mä haluun lapsilleni vain hyvää ja mieheni kanssa kun oon keskustellu niin hänelle on kait ihan sama vaik lapset lähtis pois, jos en kerran jaksa. ei kuulemma yksin niitä alal hoitamaan.

auttakaa nyt joku, please!!

omaa jaksamistasi? Jaksat lapsiakin toisella tavalla.

 

[emäntä]

Perheneuvolaan puhumaan.
voihan olla että lapsilla jotain erityispiirteitä joiden vuoksi tarvitsevat erilaista apua kuin lapset yleensä ?

 

[tsemii]

mulla kans välillä tuntuu etten pärjää tuon pojan kans ollenkaan ja se on aivan mahdoton! Mutta sitten illalla kun katselen nukkuvaa lastani sydämeni on pakahtua rakkaudesta enkä antais sitä ikinä pois vaikka huonoina päivinä voisin ajatella niin tekeväni.
Lapset on ihania kun ne sukeltaa tai nukkuu vitsi vitsi..
Voima haleja sulle paljon ja koita jaksaa!!!

 

[äiti x]

Sait jo monta hyvää neuvoa, mitä kannattaa kokeilla. Mä vielä lisään, että jos ulkoilisit enemmän lastes kans, menkää vaikka pulkkamäkeen nyt siihen hyvät mahikset! Siinä saa purkaa energiaa ja pahat höyryt haihtuu. Se piristäisi suakin, pakota vaikka itses siihen! Niin mäki teen, just käytiin luistelemassa lasten kans ja sen jälkeen ruoka ja uni maistui. Nukkuuko lapses päiväunia? Jos ei, rauhottumishetki varmasti tarpeen, jotain unimusiikkia vaikka soimaan. Mulla on kokemusta riehuvista lapsista, omat 4 ja 6v. tytöt, nuorempi ollut aina kauhean rasavilli...

 

[mielipide]

Kyllä ollaan erilaisia. Mä en millään ymmärrä tollasia "milloin nää lapset pitäis ANTAA POIS"-lauseita tai ajatuksia. Siis täh, antaa omat lapset pois ?? Meillä on kolme (1, 5 ja 6v.) erittäin vilkasta ja ajoittain myös tosi hankalaa lasta. Tottakai välillä menee hermot ja tulee mietittyä, että mitähän tästäkin tulee ja koska tämä huuto ja riitely ja rikkominen ja toisten satuttaminen oikeen loppuu... Mut jos tuntuis, että omat rahkeet ei riittäis, niin eiköhän sitä apua lähtis ihan muilla keinoilla hakemaan. Ja onhan noi meidän naperot aina välillä niin ihania kuitenkin, että sitä tekis ihan mitä vaan niiden puolesta..