missä vaiheessa olette kertoneet ja kenelle?

[lumikko]

itse tässä meitin, että missä vaiheessa kerron asiasta jollekin. yksi hyvä ystäväni tietää asiasta, mutta ei kukaan muu. mietin, että jos kertoisin vanhemmilleni. tuntuu niin hirvittävältä aina esittää iloista ja reiptasta kaikkien nähden kun sisällä on erittäin paha olla. oletteko kertoneet kaikille vai vain muutamille ihmisille? millaisen vastaanoton olette saaneet?onko asia pysynyt salassa vai onko lähtenyt leviämään? tiedän, että olen ystävieni keskuudessa ainoa joka kärsii lapsettomuudesta ja vähän pelkään heidän kommenttejaan, jos eivät siis ymmärrä sitä, että tämä asia ei ole stressaamisesta kiinni vaan ihan jostakin muusta.onko teiltä kertomisen jälkeen kyselty kuulumisia vai onko aihe vaijettu?

 

[pietu-]

Kerroin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset tutkimukset alkoivat tai olivat ohi eli tämän vuoden alussa. Kun ikään kuin sain varmistuksen sille, että jotain vikaa on.

 

[lumikko]

no minustahan on jo löydetty pco, miestä ei ole vielä tutkittu. clomeilla mennään. että vikaa on jo löytynyt, mutta silti en vaan ole vielä halunnut kertoa. tai siis minähän haluaisin kertoa, mutta mies ei.

 

[pco]

\

Kerroin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset tutkimukset alkoivat tai olivat ohi eli tämän vuoden alussa. Kun ikään kuin sain varmistuksen sille, että jotain vikaa on.

näin tosta toisesta ketjusta, että sinäkin syöt clomeja. oletko myös sen kertonut vai jotain vain suurpiirteisesti? millaisen vastaanoton sait kun kerroit? ja kenelle kerroit? tässä tuli nyt monta kysymystä, mutta itse mietin näitä asioita nyt kovasti.

 

[lumikko]

siis äsköinen oli lumikolta. taitaa olla nää vaivat nyt hieman liikaa päässä

 

[pietu-]

\

\

Kerroin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset tutkimukset alkoivat tai olivat ohi eli tämän vuoden alussa. Kun ikään kuin sain varmistuksen sille, että jotain vikaa on.

näin tosta toisesta ketjusta, että sinäkin syöt clomeja. oletko myös sen kertonut vai jotain vain suurpiirteisesti? millaisen vastaanoton sait kun kerroit? ja kenelle kerroit? tässä tuli nyt monta kysymystä, mutta itse mietin näitä asioita nyt kovasti.

Olen kertonut lääkityksistä ja tuloksista sekä ihan yleistilanteesta. Tämä siksi, että pääsisimme vähemmällä näiden vauvautelujen osalta. Enää ei tarvitse kuunnella niitä kommentteja "eikös teidänkin olisi jo aika..." -tyyppisesti.
Vastaanotto on ollut ihan ok. Minä puhun asioista asioiden nimillä ja vastaanotto on ollut sitten samanlaista. Jotkut kysyvät lisää, jos joku askarruttaa ja toiset eivät osaa sanoa muuta kuin aijaa.. Eli osa hämmentyy ja osa kuitenkin tahtoo tietää lisää (varsinkin nuoremmat ihmiset tai sellaiset, joilla on ollut hankalaa saada lapsia, mutta kuitenkin se muksu sieltä on tullut).
Meilläkään ei mies pahemmin ole puhunut asiasta - noin muutenkaan. Hänelle on ollut kova paikka se, että myös hänessä on vikaa, vaikka ei ääneen ole pahemmin puhellut.
Minusta asioista pitää puhua eikä piilotella, koska kyseessä on kuitenkin asia, jolle itse ei mahda mitään eli näin ollen suotta häpeilemään tai pelkäämään muiden reaktioita.

EDIT. Tämä siis oikeastaan teille molemmille <br><br>

 

[jeps]

[/quote]

[/quote]

Olen kertonut lääkityksistä ja tuloksista sekä ihan yleistilanteesta. Tämä siksi, että pääsisimme vähemmällä näiden vauvautelujen osalta. Enää ei tarvitse kuunnella niitä kommentteja "eikös teidänkin olisi jo aika..." -tyyppisesti.
Vastaanotto on ollut ihan ok. Minä puhun asioista asioiden nimillä ja vastaanotto on ollut sitten samanlaista. Jotkut kysyvät lisää, jos joku askarruttaa ja toiset eivät osaa sanoa muuta kuin aijaa.. Eli osa hämmentyy ja osa kuitenkin tahtoo tietää lisää (varsinkin nuoremmat ihmiset tai sellaiset, joilla on ollut hankalaa saada lapsia, mutta kuitenkin se muksu sieltä on tullut).
Meilläkään ei mies pahemmin ole puhunut asiasta - noin muutenkaan. Hänelle on ollut kova paikka se, että myös hänessä on vikaa, vaikka ei ääneen ole pahemmin puhellut.
Minusta asioista pitää puhua eikä piilotella, koska kyseessä on kuitenkin asia, jolle itse ei mahda mitään eli näin ollen suotta häpeilemään tai pelkäämään muiden reaktioita.

EDIT. Tämä siis oikeastaan teille molemmille
[/quote]

Se on hyvä jos kaveripiiri on avoin kaikelle uudelle tiedolle ja pystyy hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Omassa tuttavapiirissä sukulaiset ottavat asiaan positiivisen ja kannustavan asenteen, työkavereista pari on kysynyt ihan suoraan olenko kehittänyt tämän ongelman ihan vain päässäni kun minulla kerta jo on yksi lapsi...eivät siis ole tietoisia sekundäärisestä lapsettomuudesta eivätkö moiseen usko vaan vika on minun päässäni...kaveripiirissä nämä muutamat 2-3 lapsen vanhemmat sanovat että jos ei lapsia olisi tullut heille luonnollisesti ilman apuja niin olisi jääneet lapset saamatta. Niin..se on helppo sanoa noin kun niitä lapsia on siunaantunut ilman apuja. Joten alkutaipaleen jälkeen emme ole enää viitsineet asiasta puhua muille kuin omille sisaruksillemme ja vanhemmille...kyse ei kait ole siitä että pelkäisin muiden reaktioita, mutta kun noita kotikutoisia lääkäreitä kuuntelee niin keskusteluhalut asiasta turtuvat täysin.
Onko tämä nyt sitten taas niitä asioita joissa sinua/meitä voi ymmärtää parhaiten ko asian itse läpi käynyt ? Siltä se minusta meinaan tuntuu...

 

[Sekoamassa]

Me ollaan miehen kanssa sovittu, että kerrotaan siinä vaiheessa kun joku kysyy milloin on tulossa perheenlisäystä.

Vaikka minä olen tämän asian ottanut kauhean raskaasti, olen kyennyt onneksi puhumaan asiasta jokseenkin rauhallisesti, olen kai jotenkin valmistanut itseäni niihin tilanteisiin etukäteen.

 

[Kiin]

Myö ollaan oltu todella avoimia asian suhteen ihan alusta asti. Opiskelukaverit ja vanhemmat tiesivät heti, kun lähdettiin ekan kerran lääkäriin ja siitä asti ovat olleet hengessä mukana.

Meidän suvussa ja kaveripiirissä ei taida olla ketään joka EI tietäisi Kaikille ollaan avoimesti kerrottu, jos on puheeksi tullut lapsentekoasiat.

 

[pietu-]

\

Se on hyvä jos kaveripiiri on avoin kaikelle uudelle tiedolle ja pystyy hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Omassa tuttavapiirissä sukulaiset ottavat asiaan positiivisen ja kannustavan asenteen, työkavereista pari on kysynyt ihan suoraan olenko kehittänyt tämän ongelman ihan vain päässäni kun minulla kerta jo on yksi lapsi...eivät siis ole tietoisia sekundäärisestä lapsettomuudesta eivätkö moiseen usko vaan vika on minun päässäni...kaveripiirissä nämä muutamat 2-3 lapsen vanhemmat sanovat että jos ei lapsia olisi tullut heille luonnollisesti ilman apuja niin olisi jääneet lapset saamatta. Niin..se on helppo sanoa noin kun niitä lapsia on siunaantunut ilman apuja. Joten alkutaipaleen jälkeen emme ole enää viitsineet asiasta puhua muille kuin omille sisaruksillemme ja vanhemmille...kyse ei kait ole siitä että pelkäisin muiden reaktioita, mutta kun noita kotikutoisia lääkäreitä kuuntelee niin keskusteluhalut asiasta turtuvat täysin.
Onko tämä nyt sitten taas niitä asioita joissa sinua/meitä voi ymmärtää parhaiten ko asian itse läpi käynyt ? Siltä se minusta meinaan tuntuu...

Tuo on valitettavaa, jos lähipiiri ei ota uskoakseen. Silloin ei auta muu kuin kertoa faktat ja antaa vaikka paperilla, jos ei muutoin. Sinänsä, jos asia ei itseä häiritse, jättää moiset tyypit omaan arvoonsa.
Meitä on moneen lähtöön ja niin on tässäkin asiassa. Kaikki eivät osaa suhtautua niin kuin toivoisi.
Kyllä tähän ilmiöön törmättiin alkuvaiheessa meilläkin, vaikka meillä ei lapsia ole ollenkaan. "Ettehän te ole yrittäneet vasta kuin..." "Ei kai sitä heti tarvitse tärpätäkään..." "Tehän olette nuoria..." "Ei teissä varmasti ole mitään vikaa, kunhan stressaamisen jätätte..."
Monta hiljaista kasvoa tullut nähtyä, kun faktat on lyönyt pöytään

 

[kerttuli06]

Minä olen kertonut jos joku on veljelleni ja hänen vaimolleen, joka on hyvä ystäväni ja lohduttaa. Vanhemmilleni en ole vielä kertonut, mutta kohta puolin varmaan pitäis, koska en jaksa aina esittää iloista äidilleni kun hän kertoo että joku serkuista saa taas lapsen. Työtovereille olen kertonut jos he ovat kyselleet lapsenteko suunnitelmista. Tähän asti kaikki ovat ottaneet asian minun kannaltani ihanasti. :heart: