Missä vaiheessa olette alkaneet uskoa siihen, että tosiaan saat lapsen?

[ahdistunut]

Hei odottajat,

missä vaiheessa/millä rv:lla olette saaneet itsellenne sisäisen varmuuden ja rauhan siitä, että nyt kaikki menee hyvin loppuun asti?

Itsellä vaivaa kamalat pelkotilat, ihan syyttä suotta. Tuntuu, että ei uskalla kertoa kenellekään. Rv:ja nyt 12 ja risat..

Ahdistaa..

 

[Karvakuono]

Aina välillä ainakin itseni valtaa ihana onnentunne ja välillä taas huoli iskee aivan yllättäen ja sitä ei meinaa päästä eroon... Itseä askarruttavia asioita tulee aina lisää, itseä huolestuttaa kun tuntuu että muilla samoilla viikoilla olevilla on isot vatsat ja oma ei kasva ollenkaan ja liikkeet tuntuu useilla jo ja itse en ole vielä tuntenut mitään... Huolen áiheet muuttuu raskauden myötä mutta tuskin ne kokonaan loppuu edes loppu vaiheessa... Neuvola on hyvä paikka jutella omista ahdistuksen tunteista ja sinäkin olet jo siinä vaiheessa että sydänäänet kuuluu dopplerilla ja niiden kuuluminen yleensä rauhoittaa ainakin hetkellisesti. Itse juuri viikko sitten rakenne ultrassa kuulin että vauvalla on kaikki hyvin mutta kyllä se huoli on koko ajan matkassa, ainakin minulla... Kerrot sitten kuin siltä tuntuu muille, ei sitä kannata miettiä, raskaus on kuitenkin ennen kaikkea sinun ja (mahdollisen)puolisosi asia. Kyllä se onnentunne kuitenkin aina voittaa ne suuretkin huolet kun kuulee vauvan sydänäänet tai tuntee potkut... Jos huoli äityy sietämättömäksi eikä pysty ajattelemaan muuta kuin negatiivisia asioita ja pelko hallitsee arkea niin kannattaa ihan oman hyvinvoinnin kannalta jutella jollekulle, vaikka siellä neuvolassa.

Voimia ja jaksamista sinulle!

 

[..]

Oletko sama, joka kirjoitti ketjun "psyyke luhistuu pelon vuoksi" tai jotain..

 

[onnellinen iita]

raskausviikolla 12 on suurin keskenmenon riski jo ohitettu. Itse kerroin heti varhaisultran jälkeen kaikille, sillä en olisi sitä keskenmenoakaan pystynyt itselläni pitämään vaan olisin senkin jakanut sen joukon kanssa jolle raskaudesta heti ilmoitin. Pelkotilat tosiaan muuttuvat raskauden myötä, itsellä raskausviikkoja kasassa 37 ja oon ihan hulluna huolissani jos vauvan potkuja ei heti aamusta tunnukkaan niinkuin normaalisti, tai kun sf mitta ei ollutkaan kasvanut samaa tahtia kuin aiemmin, mutta tämä on normaalia kuulemma.

Pelkotiloista tosiaan kannattaa jutella esim. neuvolassa, ei ole hyvä kantaa tuollaista taakkaa mukanaan. liika stressaaminenkin on pahaksi vauvalle.

Mutta se että missä vaiheessa aloin uskoa että meille tulee vauva, ei sitä tajua aina vieläkään. Tänä aamuna vauvan jyskytellessä vatsassa, se taas valkeni kuin ahaa elämys että meille tulee LAPSI. Nyt se jotenkin on van se masuvauva, ja ei sitä kuulemma tajua todelliseksi vielä siinäkään vaiheessa kun sen vauvan on saanut pingerrettyä pihalle.

Mutta oikeasti hae apua pelkoosi! EI ole teille kummallekkaan hyväksi jos koko raskausaika menee pelätessä...

 

[Niimi]

Mulla oli 3 eri "pelkoetappia". Pahin pelko jäi, kun rv 12 oli täynnä. Sit vielä vähä jännättiin kunnes rv25 oli täynnä. Kun silloin sikiö voi selvitä, jos se syntyis. Ja viimeinen rv 35, kun kaikki on jo kunnos ja se vois syntyä hyvillä mielen.

 

[joukki]

Sama kuin edellisellä, eli alku oli ihan paniikkia sinne 12 viikolle asti. Sit sinne 24 viikolle asti, ja nyt vasta helpottaa tietyllä tavalla kun on vajaa 40 viikkoa. Kun liikkeet alkaa tuntua joka päivä niin helpottaa, on helpompi tarkkailla et onkohan kaikki ok.

Mutta vieläkään en usko, että tosiaan vauvani voisi syntyä millä hetkellä vaan!!! Tai että lähtö voisi tulla vaikka nyt. Tai ylipäänsä että minusta on tulossa ihan millä hetkellä vaan äiti. Koska tämä on ensimmäinen, enkä osaa yhtään kuvitella miltä tuntuu/millaista oikeasti on, kun tämä täältä ulos putkahtaa ;o) Onnellisuuden ja tietoisuuden tunne minulla kyllä on, mutta jotenkin se synnytys ja vauva sylissä tuntuu vieläkin ajatuksena/ajoituksena hieman hassulta. Vaikuttaneeko sitten se että tätä tehtiin/odotettiin meillä peräti n. 3 vuotta?

 

[Joukki]

Niin ja nyt on jo alkanut tulla uudet pelot, eli: miten vauva voi/jaksaa kun syntyy, olisihan se terve ja sen lisäksi miettii jo kaikkia vahinkoja mitä voisi sattua jne. Eli se huoli vaan kasvaa/muuttuu erilaiseksi tulevina vuosina, siihen voinee varautua.

 

[ÄssÄ!]

Mulla 2 hyvin sujunutta raskautta ja synnytystä takana enkä tuolloin osannut pelätä yhtään mitään! Nautin raskauksista alusta alkaen täysillä. Viime marraskuussa koin alkuraskauden km. Nyt olen RV12+1 Pelot ja huolet ovat olleet koko aan läsnä, olen yrittänyt olla ajattelematta raskautta. sydänäänet on kuulunu jo 2:lla nla käynnillä ja ne on hiukan helpottanut mieltä. Tulevana maanantaina on np-ultra ja jos silloin kaikki on kunnossa luulen että Osaan alkaa nauttia tästäkin raskaudesta (ehkä,toivottavasti ) =)

Läheisille ollaan tästäkin raskaudesta kerrottu varhaisultran jälkeen, koska tukiverkko on mulle tärkeä. Mun tapa purkaa pahaa oloa ja on puhumalla.

Että eiköhän nää tuntemukset oo melko normaaleja, varsinkin km kokeneilla. Tuolla ex-kermiteissähän on meitä enemmänkin, jos haluat jutella aiheesta enemmänkin.