Missä vaiheessa niitä ystäviä sitten tavataan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vieras

Vieras
Tälläkin sivulla just nyt puhutaan yksinäisyydestä ja ystävän tarpeesta ja mistä niistä sais ja kuka tarttis.

Tarttis ja tarttis... olisipa se ihanaa, jos olis joku, jonka kanssa oltais ystäviä - juteltais puolin ja toisin, tavallisia, hauskoja, raivostuttavia, syvällisiä, kevyitä, raskaita, hupsuja... ja voitais juoda kahvia ja tarjota kaverille toinenkin pulla.

Mutta kun on koti ja lapset ja mies ja työ ja tuntuu, ettei yhdestä (kahdesta) ihmisestä riitä näitäkään hoitamaan. Koskaan ei yksi nainen riitä, koskaan en ole tehnyt riittävästi, koskaan ei ole hyvä omatunto!

Aina on syyllisyyttä, riittämättömyyttä, väsymystä, loputonta työtä, ja ihmisestä pitäisi riittää vielä sylittelemään pieniä ja isoa, kuuntelemaan, keskustelemaan, hupsuttelemaan ja vähän leikkimään ja lukemaankin.

Niin koska sitä ystävyyttä kerkiäisi vaalimaan ja hoitamaan? Ystävyys nimittäin vaatii sekin aikaa.

Eilen kotitöiden jälkeen serkkulikka soitti ekan kerran puoleen vuoteen. Puhuttiin tunnin verran ja päivitettiin asioita. Kun puhelu päättyi, pikkulikka oli jo nukkumaan menossa, ja äidin puutteessa, ja pahalla mielellä, kun äiti ei ollut ehtinyt antaa aikaa...
 
Mä oon enemmän ihan puhelimitse tekemisissä, kun lapset menee nukkuu niin juttelen jonkun kaverin (mulla oikeestaan 2 kaveria, 2 siskoa ja 1 veli eli 5 sellaista joiden kanssa höpisen) kanssa puhelimessa joskus tuntejakin. Harvemmin nähään ainakaan ihan ajan kanssa.
 
Pitää valita sellaisia ystäviä, jotka elävät suunnilleen samanlaista elämäntilannetta eli joilla on ihan yhtä vähän aikaa kuin itselläkin on. Sellaiset ymmärtävät, ettei joka viikko tarvitse tavata eikä joka ilta soitella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa varpunen:
Jätetään joku päivä tiskit tiskaamatta,pyykit silittämättä ..
Laitetaan asioita "tärkeysjärjestykseen" ; )


Mmmm, mulla on tuo rima aika matalalla. Eli en himosiivoa, meillä saa olla pöytä pyyhkimättä ja lattia imuroimatta, jos päätetään, että joku kivampi asia (tai väsymys) on tärkeämpi.

Eineksiäkin käytetään mielitekojen ja tarpeen mukaan, harava ei ole vielä tänä syksynä pihaan koskenut (kun 2 viikonloppua meni Rodoksen reissuun ja ensi viikonloppuna lähdetään sukubileisiin), viiden vuoden valokuvat on laittamatta...

En riitä edes tällä matalalla rimalla... kelvoton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa varpunen:
Jätetään joku päivä tiskit tiskaamatta,pyykit silittämättä ..
Laitetaan asioita "tärkeysjärjestykseen" ; )


Mmmm, mulla on tuo rima aika matalalla. Eli en himosiivoa, meillä saa olla pöytä pyyhkimättä ja lattia imuroimatta, jos päätetään, että joku kivampi asia (tai väsymys) on tärkeämpi.

Eineksiäkin käytetään mielitekojen ja tarpeen mukaan, harava ei ole vielä tänä syksynä pihaan koskenut (kun 2 viikonloppua meni Rodoksen reissuun ja ensi viikonloppuna lähdetään sukubileisiin), viiden vuoden valokuvat on laittamatta...

En riitä edes tällä matalalla rimalla... kelvoton.


Eikun energiansäästäjä. :D
 
En mää kyllä mitenkään vaali ystävvyyssuhteita erityisesti. Ne vaan on, vaikka ei nähtäis vuosiin tai soiteltas kuukausiin. Semmonen ystävyys on ystävyyttä parhaimmillaan, kun se ei vaadi kummaltakaan mahdottomuuksia. Sitte ne harvat kerrat, ku nähhään, onki aivan mahtavia. =)

Eri juttu sitte semmoset ystävät, joilla on kans pieniä lapsia ja elämäntilanne on suht sama. Sitten voi järkkäillä jotain yhteistä tekemistä koko poppoon kanssa.
 
Lähinnä pihalla tapaan jos sattuu kotiäitejä olemaan samaan aikaan hiekkiksellä.
Mutta mulla on myös yksi ystävä, jonka kanssa tulee juteltua kerran pari viikossa telefoonin kautta jos ei keretä näkemään.
 
Paria ystävääni tapaan lähinnä lounastamalla pari kertaa kuukaudessa ja lisäksi laitellaan usein sähköpostia. Kolmen ystäväni kanssa meillä on tapana pitää neljästään illanistujaisia niin,että kukin vuorollaan järjestää pientä purtavaa,vähän viiniä ja siinä sitten porukalla parannellaan maailmaa. Parin ystävän kanssa tavataan perheittäin eli usein käy niin, että naiset vetäytyy keskenään ja miehet keskenään rupattelemaan ja lapset touhuaa omia juttujaan.
Kännykät ja sähköposti ovat kovassa käytössä ystävyyssuhteita hoidettaessa.
 
Niimpä niin.Olisi se kiva rupatella ja tapailla kun vaan jostain saisi niitä ystäviä.Minä olen yrittänyt saada kovasti ystäviä eri tahojen välityksellä mutta ei vaan onnistu.Kauhea olo kun ei voi höpötellä eikä tavata ketään ja halu olisi itsellä kova kun yksin täällä kotona päivät lapsen kanssa kököttelee ja sattuu vielä olemaan puheliasta sorttia.
Ärsyttävää kun ihmiset ilmoittelevat että kaipaavat juttu ja lenkkiseuraa ja sitten kun ottaa heihin yhteyttä niin eivät ehdikkään juuri milloinkaan.Milloin sitten ehtivät ja miksi laittaa lenkki- ja ystävänhakuilmoitus jos ei ole koskaan aikaa.On tosi nöyryyttävää ollut vastata sellaisiin ilmoituksiin ja pettyä ettei taaskaan saanut kenestäkään juttuseuraa vaikka sitä todella kaipaisi ja tarve olisi todella huutava ja yksinäisyys painaa.
 

Yhteistyössä